Puolivuotta sitten hän saapui, pieni poika mukanaan lämpöä, valoa ja viisautta.
torstai, 1. maaliskuuta 2012
keskiviikko, 29. helmikuuta 2012
tiistai, 28. helmikuuta 2012
Eräänä kauniina päivänä...
Lumi on peittänyt leikkipaikat ja ulkona pyryttää niin ettei viitsi kävelyllekään lähteä. Parempi käpertyä peiton alle lukemaan satuja...
...juoda lämmin kuppi teetä...
... ja etsiä hupia pienistä jutuista.
Sateenvarjo käsilaukussa varmistaa, ettei sade yllätä. Tuleeko kevät nopeammin, jos virkkaa oikein paksun villatakin?
Mikään ei lämmitä kuin vauvan nauru!
klo
22.45
0
kommenttia
maanantai, 20. helmikuuta 2012
Ryömintää
Meillä ryömitään, tai ainakin hilaudutaan pitkin lattioita tavaroiden luo. Tyyli on melko omintakeinen, käytössä kun on kaikki ruuminosat, vatsa ja pää mukaanlukien, ja logiikka vielä hieman hukassa. Välillä kädet on jumissa rinnan alla kun jalat on saatu hyvin konttausasentoon, välillä taas haetaan heijariliikettä kyljen kautta.
Omista leluista ainoastaan tutti on liikkeellelähdön arvoinen. Sen sijaan siskon lelut ja lattialle jääneet kaukosäätimet, kirjat, lehdet, laturijohdot, kännykät ynnä muut ovat taatusti huomion arvoisia, vaikka lojuisivat toisella puolella huonetta.
Ilmapallosta riitti hupia pitkään, se kun karkasi heti kun sen luokse pääsi.
Kumma kapistus kun ei siitä saa otetta.
Hei, mutta tuollahan on siskon kirja!
klo
22.48
0
kommenttia
lauantai, 11. helmikuuta 2012
Olen jo pidemmän aikaa haaveillut suuresta pesämäisestä lattiatyynystä ja nyt sain sen viimein aikaiseksi. Marimekon siirtolapuutarha- kangas on aiemmin toiminut pöytäliinana, mutta kun Valo siirtyy ruokapöytään, ei kankaisia pöytäliinoja tule vähään aikaan taas käytettyä. Tyynyn sisuksena on muutama peitto ja tyyny. Vieraspeitoille ja tyynyille on hankala löytää mitään fiksua paikkaa, mihin ne saisi pieneen tilaan, pois silmistä, mutta kuitenkin niin että ne saisi taas kätevästi käyttöön. Meillä niitä on säilytetty vaatehuoneen ylähyllyllä, juuri sellaisessa paikassa mihin itse en saa tavaroita kuin korkealle jakkaralle kiiveten. Tämä on ainakin neljään viikkoon ensimmäinen viikonloppu kun meillä ei ole yövieraita ja ensiviikolla on tulossa taas seuraavat, joten todellakin olen kaivannut helpompaa säilytyspaikkaa.
Valolle on ilmeisesti puhkeamassa ensimmäinen hammas. Kuolaamista ja jyrsintää on harrastettu jo pidemmän aikaa, eilen itkettiin ja kitistiin koko ajan ja illalla huomasin valkoisen pisteen alaleuassa. Tänään pistettä ei kyllä ole näkynyt, mutta purulelusta on tullut ystävä. Jännä nähdä nouseeko sieltä oikeasti hammas, Amandalle kun ensimmäine tuli vasta 11kk iässä.
klo
19.45
2
kommenttia
keskiviikko, 8. helmikuuta 2012
Pakkanen
Yleensä pidän pakkasesta, mutta nyt harmittaa. Jökötämme vauvan kanssa kahdestaan sisällä ja ulkona olisi niin kaunis auringonpaiste. Vauvalla on kova sylipula kummitädin viikonloppuvierailun jäljiltä. Äiti kaipaa suklaata.
Syöttötuoli toimii oivana apuna, että äitikin saa syötyä. Pyyheliinalla tuettuna istuma-asennon saa riittävän tukevaksi pikaisen aterian ajaksi. Tuttipullossa on tilkka vettä kannustukseksi, mutta mukavinta on järsiä tuttia. Satunnaiset vesipisarat tuntuvat mukavilta kutisevissa ikenissä.
Kutitteluleikkejä ja loruttelua kahden kesken. Pupuhelistimen helinää. Naurunkiherrystä. Villasukissa tassuttelua.
klo
12.51
1 kommenttia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
