Tunnustuksia

Sain Maijulta tunnustuksen, jonka säännöt menevät näin:

Tunnustuksen saajan täytyy
1. kiittää tunnustuksen antajaa
2. kopioida kuva ja liittää blogiinsa
3. linkittää tunnustuksen antaja blogiinsa
4. kertoa itsestään 7 asiaa, joita muut eivät vielä tiedä
5. antaa tunnustus seitsemällle
6. linkittää nämä blogiinsa
7. kertoa heille tunnustuksesta


Ensimmäiseksi suuret kiitokset Maijulle, näitä on aina niin mukava saada!

Ja sitten ne tunnustukset

1. Omistan 12 boksia Frendit- sarjan jaksoja dvd:n. Siis kaikki tuotantokaudet ja ihan itse ostettuina levyinä, ei laittomasti kopioituina. Ja katson niitä jatkuvasti, varsinkin näin kun V on taas reissutöissä ja Aapa on nukkumassa. Tosin joka ilta pitää ensimmäinen jakso katsoa televisiosta.

2. Olen aina haaveillut kolmesta lapsesta, tai ehkä jopa neljästä ja kärsin valtaisaa vauvakuumetta lähes kymmenen vuotta ennen kuin Amanda syntyi. Nyt en ole enää ollenkaan varma, tuleeko meille lisää lapsia, eikä vauvakuumeesta ole tietoakaan. Olen suorastaan huolestunut tästä. Jotenkin minun on vain kovin vaikea kuvitella neljättä persoonaa tähän perheeseen. Varsinkaan jos siitä tulee yhtä voimakas kuin nämä nykyiset kolme ovat.

3. Olen kuljetanut mukanani kalenteria 12- vuotiaasta lähtien ja pitänyt siitä lähtien hyvin tarkkaa kirjaa menemisistäni. Olen suorastaan piinallisen aikataulutettu ihminen. Lisäksi laukussani kulkee mukana koko ajan muistikirja, joka sisältää kaikkea mahdollista huomionarvoisista nettisivuosoitteista, lempiradiokanavani taajuuteen sekä hyödyllisiä listoja kirjoista joita haluan löytää kirjastosta, kangasmenekkejä erilaisiin asusteisiin sekä makuuhuoneen seinän pituus. Ainoastaan äitiyslomalla kalenterissani oli usean kuukauden ajan tyhjää.

4. Minulla on hirvittävä neulakammo. Olen salaa iloinen siitä, että painoni ei riitä verenluovutukseen, koska muuten kokisin huonoa omaatuntoa, etten luovuta verta. Olen saanut hysteerisen itkukohtauksen hammaslääkärissä, lääkärin mainittua sanan puudutus ja Aapan saadessa ifluenssarokotukset, seisoin oven takana itkemässä hänen puolestaan.

5. Kun V on poissa kotoa, nukun hänen paikallaan sängyssämme, ylläni hänen pyjamahousunsa.

6. Istun usein töissä lotus-asennossa villasukat jalassa työtuolillani. Onneksi en ole asiakaspalvelutehtävissä, koska en yksinkertaisesti kykene istumaan kunnolla 10 minuuttia pidempään. Olkoonkin ettei se ole kovin virkamiesmäistä.

7. Olen oikeasti supertavallinen ja normaali, suorastaan mukava ihminen vaikka tämä tunnustuslista antaakin ehkä ymmärtää muuta. Tai en minä tiedä. Asetin illalla lapsen pinnasängyn viereen keittiöjakkaran ja kokeilimme yhdessä, että hän pääsee niitä pitkin sekä sänkyyn, että pois sieltä. Josko minun ei tarvisi herätä ensi yönä hakemaan lasta sängystään, vaan hän tulisi sieltä itse.

Itse toivoisin kuulevani tunnustuksia Minnalta ja Mari-Johannalta. Olen pahoillani, kun en keksi enempää, mutta minusta tuntuu että kaikki muut ovat jo tämän haasteen saaneet.

Lopuksi vielä pieni loppukevennys: Mitä tekee insinööriäiti, kun kantoliinan tarpeettomuus alkaa harmittaa? Ostaa kaksi saparokoukkua ja tekee lapselle keinun!

Rokotusahdistus

Kannatan kyllä yleisesti ottaen lasten rokottamista pahimpia sairauksia vastaan, mutta kuinka monta rokotusta on liikaa? Amanda on vasta noin 3 viikkoa sitten saanut MPR- rokotuksen, joka nostatti reilua viikkoa myöhemmin kuumeen. Huomenna olisi mahdollisuus kausi-influenssarokotukseen ja koska viime vuonna tyttö osallistui influenssarokotustutkimukseen, eikä meillä ole vielä tietoa minkä rokotteen tyttö loputa sai, täytyy kausi-influenssarokotusta antaa kaksi annosta. Sikainfluenssarokotukset aloitetaan todennäköisesti parin viikon kuluttua ja edelleen tuntuu olevan epäselvää annetaanko sitäkin yksi vai kaksi annosta. Pahimmillaan 5 rokotusta parin kuukauden sisällä tuntuu kamalan paljolta alle kaksi vuotiaalle lapselle tai jopa aikuisellekin, mutta mitä (tai kumman) noista uskaltaisi huoletta jättää pois.

Olen itse sairastanut mitä todennköisimmin influenssan (lääkäri ei ollut kiinnostunut tutkimaan, väitteli ainoastaan laskutaidoistani, mutta jälkikäteen eri lääkäri on tunnistanut oireet) ja se oli kamalaa. Lähipiirissämme on useita sikainfluenssan sairastaneita ja kamalalta sekin kuulostaa. Mutta ei kuulosta mukavalta sekään, että jokainen rokotus nostaa kuumeen ja kurkkukivun. Mistä näihin kysymyksiin voisi edes saada mitään luotettavaa vastausta?

Jatkoa 7.11.2009

V soitti iltapäivällä neuvolaan kuinka tässä asiassa kannattaisi toimia ja onnistui saamaan puhelimeen jopa lääkärin. Hän oli sitä mieltä että ehdottomasti ottaa kummatkin influenssarokotteet, mutta molempia vain yhdet ja kerralla. Oulussa päädyttiin ratkaisuun, että alle komivuotiaat terveetkin lapset rokotettiin yhtäaikaa sekä kausi-influenssaa että sikainfluenssaa vastaan. Yhtäaikaa rokottamisen pitäisi päästää lapsi yhdillä rokotusoireilla ja toki myös yhdillä rokotusitkuilla. Niinpä mekin suuntasimme terveysaseman jonoihin satojen muiden kanssa. Lööpeistä huolimatta selvisimme koko reissusta kahdessakymmenessä minuutissa. Lapset pääsivät jonon ohi ja jonon purkaminen oli muutenkin erittäin tehokasta: nimi paperiin- odotushuoneeseen- nimellä sisään- piikki molempii reisiin ja seuraava potilas. Ja silti terveydenhoitajalat sai vielä hymyillen sanotun "reipas tyttö olit". Ainakin toistaiseksi tyttö on ihan yhtä iloinen ja reipas kuin aina ennenkin, eikä edes pistokohdat arista. Mutta varoaika on ilmeisesti nytkin pari viikkoa, joten ehtiihän noita tulla.

1v 9kk

Ennen kuin Amanda syntyi ajattelin vauvoja kai lähinnä jonkinlaisina vuorovaikutteisina toimintoleluina. Kuvittelin että lapset syntyvät tavallaan tyhjinä tauluina, joista aikaa myöten muotoutuu tietynlaisia ympäristön ja kasvatuksen vaikutuksesta. En minä sitä tietenkään mitenkään tietoisesti ajatellut, mutta kyllähän sitä mietittiin etukäteen tiettyjä kasvatusperiaatteita joita noudatetaan, että lapsesta ei tulisi sellaista ja sellaista vaan sellainen ja sellainen. Olin totaalisen väärässä ja päivä päivältä huomaan sen pitävän aina vain enemmän paikkaansa. Jo saadessani Amandan ensimmäisen kerran syliini, mietin, että nämä kasvot ovat minulle aivan vieraat, mutta luonne ja käytös niin tutut, vaikka kyse oli vasta parin tunnin ikäisestä lapsesta. Nyt Amanda on vuoden ja yhdeksän kuukautta vanha. Alusta lähtien hän on ollut voimakas persoonallisuus, mutta se tuntuu vain voimistuvan. Monista piirteistä ottaisin mieluusti kunnian itselleni, mutta jotenkin minusta tuntuu, että kovinkaan mneen en loppujen lopuksi ole voinut kauheasti vaikuttaa.

Amanda on todella hyväntuulinen pieni pakkaus. Hän nauraa usein ja laulaa ja juttelee taukoamatta. Hän osaa monia lauluja hyvin säveltarkasti ja jopa yllättävän sanatarkastikin ottaen huomioon, ettei hän vielä puhu kovinkaan paljoa. Päiväkodissa tuumittiin jopa, että heillä on kiire saada tyttö päiväunihuoneesta pois, jotten hän herättäisi muita kun suu aukeaa ennen silmiä. Hän on myös hyvin voimakastahtoinen ja päättäväinen. Hän syö itse, yrittää pukea itse (toistaiseksi onnistuu vain housujen nosto polvista ylös ilman vaippaa), kävelee itse portaissa ja kadulla. Palapelin palat löytävät oikeat kolot ja junaradan palikatkin menevät yhteen silkasta päättäväisyydestä. Amandaa luullaan usein pojaksi, vaikka hänellä olisi vaaleanpunainen hame päällä. Luulen sen johtuvan hänen kovasta äänestään, kovasta vauhdistaan ja ujostelemattomuudesta. Kaikesta kovaäänisyydestään, kovapäisyydestään ja vauhdistaan huolimatta, Amanda on kiltti tyttö. Vaadittuaan kovaan ääneen jotain haluamaansa, hän muistaa kiittää kauniisti hymyillen. Hän auttaa äitiä siivoamaan ja usein kerää lelunsa kasaan ihan pyytämättäkin.

Olimme muutaman päivän mummolassa missä vieraili myös kummitäti. Koko auton matkan ja muutenkin Amada lauloi autolaulua. Valitettavasti hän osaa vain säkeistöt "pyyhkijät pyyhkivät viuh viuh viuh ja torvi se töötötti tööt tööt tööt, ko-ko päivän" ja niitä toistettiin aina uudelleen ja uudelleen. Vaatekaupassa Amanda löysi eräältä alahyllyltä kauniit kiiltävänpunaiset juhlakengät. Olimme etsimässä hänelle hieman siistimpiä talvikenkiä, mutta näitä piti ehdottomasti kokeilla eikä ilman niitä voinut poistua kaupasta. Päätimme antaa periksi, sillä aiemmin vaikka tyttö on löytänyt jotain ihanaa, hänet on saanut helposti houkuteltua laittamaan tavaran takaisin hyllyyn ja lähtemään pois. Nyt vain hoettiin ihania kenkiä kyyneleet silmissä. Eiköhän noille löydy käyttöä. Tulimme viime yönä kotiin ja tänään on ollut ikävä kummitätiä. Useamman kerran tyttö on huokaissut Hanna-rakas.

Neuvolassa

Eilen kävimme Amandan kanssa puolitoistavuotisneuvolassa. Joo, tytöllä on ikää jo melkein vuosi ja 9 kuukautta, mutta nuo lääkärineuvola-ajat olivat hieman kiven alla kesätauon vuoksi. Varasin ajan jo elokuun alussa ja tämä oli ensimmäinen vapaa aika. No mitäpä tuosta, edelliset mitat kun on otettu kesäkuun alussa, niin saatiin hieman erojakin. Uudet mitat ovat siis 81,1 cm, 9730g ja vielä päänympärys 46,3 cm. Pituutta on tullut huimat 5 senttiä lisää sitten kesäkuun ja sen on kyllä housujen lahkeiden nousemisesta havainnut, ja käyrä on alkanut kääntyä hienoiseen nousuun. Painokäyrä taas on pikkuisen laskusuhteessa, mutta lääkäri ja terveydenhoitaja olivat yhtämieltä, että ylimääräiset tarkkailut voidaan lopettaa. Tyttö menee kyllä kovasti alakäyrillä, mutta piirtää hienosti omat viivansa ja pysyy niillä. Palapeliä pelattiin sujuvasti, samoin palikoista syntyi korkea torni ja palloakin osattiin potkaista varpaillaan juosten. Lisäksi lääkäriä hämmästytettiin laskemalla pallon kyljestä "yksi leijua (leijona), kaksi leijua". Kuulemma tuo ei ihan vielä kuuluu iän vaatimiin taitoihin. Puhelahjoista saatiin muutenkin ilmainen näyte, kertomalla pitkiä tarinoita. Rokotus sai aikaan pienen parahduksen, mutta laastari on niin hieno, ettei sitä saanut missään nimessä ottaa vielä aamullakaan pois. Neuvolakorttiin, mittojen ja osaamisten lisäksi, lääkäri kommentoi tyttöä yleisesti suorastaan hupaisasti sanalla "Terve!".

Kädentaitomessut

Piipahdimme tänään kädentaitomessuilla Ouluhallissa. Sieltä mukaani lähti tämän näköinen kone. JIPPII!! Ihan oikeastikin olimme menossa ompelukonekauppaan juuri kyseistä laitetta katsomaan, mutta liikkeen ikkunassa oli lappu, että olemme messuilla. Olen haaveillut uudesta ompelukoneesta jo monta kuukautta ja tänään äiti vei lainassa olleen oman Brotherinsa mukanaan. Äidin kone on kyllä monta askelta monipuolisempi kuin tämä kapistus, mutta tästä koneesta löytyy kaikki mitä koen tarpeelliseksi ja vielä vähän enemmän. Ja tuon kokeilun perusteella Brother vaikuttaa hyvältä ja helppokäyttöiseltä merkiltä. Elektroninen kone toisaalta hieman arvelutti ensin, mutta kyllä se tuo monia mukavia helpotuksia niihin ompelun tylsiin vaiheisiin, kuten lankojen pujotuksiin ja kuminauhaompeluun. Onnistuin vielä saamaan hyvän tarjouksenkin ja vanhat koneet vaihdossa pois nurkista lojumasta.

En oikein ole messuihminen käsitöiden osalta, mutta nämä messut olivat kyllä positiivinen yllätys. Mukaan lähti koneen lisäksi myös tee-se-itse- heijastinpakkaus. Mukavaa oli myös se, että useampi ihminen pysähtyi ihastelemaan Amandan takkia. Jotenkin kun tämä tapahtui nimenomaan kädentaitomessuilla, missä suurinosa ihmisistä on jollain tavalla kädentaitoisia, se tuntui erityisen hyvältä. Eipä sillä, se on kyllä yksi onnistuneimmista töistäni ikinä.

Pupumyssy

Tänä syksynä on selvinnyt miksi vanhempia lapsia omaavat äidit tekevät suuren numeron talvikamppeiden hankinnasta. Kaupoissa on oltava hyvissä ajoin jos haluaa tietyn värisen ja mallisen haalarin oikeassa koossa ja päänsä saa tehokkaasti pyörälle vertaillessa erilaiset teccien ja fillien ominaisuuksia. Veden kapillaarisuusarvoakin olen ennen tutkinut ihan eri yhteydessä. Kun lapselle on hankittava haalari ja kengät ja kun viimetalvinen pipokin on jo pieni ja rukkasista puuttuu peukalot, rahaa saa palamaan mukavasti. Uskokaa tai älkää, mutta säästin yli 20 euroa pelkästään tekemällä hatun itse. Kaavat hattuun on mukailtu Modan numero 5/2006 fleecehatusta ja hupaisa tekokarva löytyi Eurokankaasta.

Osaako muuten kukaan kertoa mikä voisi aiheuttaa kuvassakin näkyvän ihottuman suupieliin ja miten siitä pääsisi? Kokeilujen perusteella sitä aiheuttaa punaiset vihannekset ja marjat, mutta mikään tuote ei tee sitä joka kerta, joten emme ole keksineet mitä pitäisi välttää. Lähinnä tuo taitaa olla esteettinen haitta, ainakaan tyttö ei raavi kasvojaan, eikä muitakaan oireita ole, mutta ei tuo silti oikein mukavalta tunnu.

tanssia, tanssia

Olen vuosien tauon jälkeen päässyt taas rakkaan harrastukseni, tanssin, pariin. yritin päästä työpaikan kustantamaan jumppaan, mutta kun ruyhmä oli 20 minuutin jälkeen ilmoittautumisen avautumisesta täynnä, päätin että jos en nyt mene tanssimaan en tee sitä ikinä ja ilmoittaudun paikallisen tanssikoulun tunneille. Olen tanssinut 14 vuotta balettia ja melkein yhtä kauan nykytanssia sekä siinä sivussa steppiä, flamencoa ja kansantansseja. Opiskelupaikkakunnalla ei kuitenkaan oikein ollut mahdollisuuksia jatkaa joten harrastus oli pitkään tauolla. Yritin kyllä pariin otteeseen päästä takaisin mukaan, mutta minun taustallani kilpatanssiseuran avoin Bailatiino ei ihan vastannut minun tasoani, kun osallistujien keski-ikäkin lähenteli 60 vuotta ja kuntosalin dancemix taas oli liian aerobicpainotteinen. Hinta on kylä ihan eriluokkaa "oikeassa" tanssikoulussa jossa vaadtaan jo hieman enemmän taitojakin, mutta kuukauden kokemuksella voin sanoa että se on taatusti joka sentin arvoista. Tulen ihan pähkinöinä jokaiselta tunnilta.

Käyn streetjazz-tunneilla joka käytönnässä tarkoittaa jazz-tanssin ja show- dancen yhdistelmää hiphopvaikutteilla. Esim. elin kokeilimme fuusiohousejazzia mainstreammusiikkiin, eli todella laajasta käsitteestä on kyse. Opettaja on todella loistava. Sen lisäksi että hän on ammattitanssija ja tekee koreokrafioita esim. Antti Tuiskulle, Dallas Superstarille ja Darudelle, hän on todella innostava opettaja. Tämä on minulle ihan uusi aluevaltaus ja opeteltavaa riittää ja vuosien tauko kyllä näkyy ja tuntuu. En ehkä nappaa ihan yhtänopeasti kuin moni muu ja lihakset tuntuvat todellä jäykiltä ja kipeiltä varsinkin seuraavana päivänä, mutta en anna sen haitata. Vaikka harjoituksia ei ole kuin kaksi kertaa viikossa, tuntuu että olen niin paljon pirteämpi ja iloisempi viikon jokaisena päivänä, kuin mitä aiemmin. Hyvä juttu on myös se, että harjoitukset ovat vasta illalla kun Amanda on jo nukkumassa, joten tämä ei ole häneltäkään mitenkään pois. Toivon vain, ettei V: joudu taas reissuhommiin, niin että joudun taas keskeyttämään harrastuksen, mutta takaisin palaan senkin jälkeen ihan taatusti.