sunnuntai 6. toukokuuta 2007

Kaksi viivaa

Jokin ihmeellinen intuitio kävelytti perjantaina töiden jälkeen apteekkiin ostamaan raskaustestin, vaikkeivat menkat olleet vielä varsinaisesti edes myöhässä. Vahvoista epäilyksista huolimatta, onhan näitä testejä tullut tehtyä turhaan jo vaikka kuinka monta, testin ikkunoihin muodostui kaksi viivaa. Haaleita viivova, mutta kuten ystäväni totesi, kaksi viivaa on kuitenkin aina kaksi viivaa. Näin siis alkaa matkamme kohti uutta tulokasta, perhettä.

Voisin aluksi kertoa hieman meistä ja miten kaikki oikein sai alkunsa. Olemme kaksi juuri valmistunutta insinööriä pienessä Itä- Suomalaisessa kaupungissa. Tapasimme kohta viisi vuotta sitten, kun aloitimme opinnot samassa koulussa, samalla luokalla. Ensimmäiset pari vuotta olimme vain kavereita. Eräissä opiskelijabileissä sitten päädyimme juttelemaan samaan pöytään ja kun olimme ainoat saman harrastuksen jakavat huomasimme pian istuvamme kahdestaan ja viihtyvämme toistemme seurassa. Ensimmäinen kesä meni puhelinsuhteessa 700 km päässä toisistamme.Vuoden kuluttua muutimme yhteen ja hieman vajaa vuosi sitten päätimme, että jätän ehkäisypillerit. Tai totta puhuakseni heitin ne roskiin ihan omasta tahdostani kun lukuisten vaihtojen ja tutkimusten jälkeen tuloksena oli, etteivät ne sopineet minulle. Mikään muukaan ehkäisymuoto ei kuitenkaan tuntunut sopivalta, joten päätimme, että jos tulen raskaaksi niin olemme siihen valmiit. Nyt 11 kuukautta myöhemmin valmiutemme mitataan.

Alku hämmennyksen jälkeen olemme todella innoissamme. Tai ainakin niin innoissamme kuin ensimmäisen testin jälkeen uskaltaa vain olla. Epäusko ja pelko keskenmenosta varjostaa iloamme, mutta päällimmäisenä on silti riemu. Kävin ostamassa uuden testin jonka aion tehdä huomisaamuna. Toivottavasti viivat ovat vahvemmat, jotta todella voin uskoa tämän todeksi.

2 kommenttia:

  1. Hei..Onneksi olkoon plussasta! Itse juuri muisteltiin samaista tilannetta kun avomieheni löysi meidän plussa-tikun laatikkoa siivotessaan. Silloin tunnelmat olivat kyllä epätodelliset mutta varsin onnellisia näistä viivoista oltiin. Avomieheni nyt katseli aikansa tuota tikkua, jossa plussa kuvio oli vieläkin selvästi näkyvissä ja ajatteli ääneen; "aika vahvat viivat tässä" johon en voinut olla vastaamatta että se vahva viiva nukkuu juuri nyt tuolla yläkerrassa=) Tyttäremme on nyt 1,5 v. Toivottelenpa teille onnellista odotusta=)

    VastaaPoista
  2. Onnea! Muistan omat vastaavat tilanteet hyvin kaukaa. Oli onnellinen ja iloinen olo, toivottavasti teilläkin. Sitten ne viivat saivat aikanaan omat viivansa... Oli semmoinenkin kausi, että tiesin kummankin tyttäreni odottavan, mutta kukaan muu ei tiennyt, paitsi tietysti isät. Oli tosi hankalaa olla lipsauttamatta kummallekaan tyttärelle toisesta, että siskoskin muuten!

    Oikein onnellista odotusta! Kaikkineen - mun raskaudet oli helppoja, mutta tyttäret olivat valmiita paiskaamaan halolla jos niille toivotteli onnea, kun ne voivat niin mahdottoman pahoin.

    Mukava, kun omat tilanteet muistuivat sinun takiasi mieleen. Iloisia muistoja.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...