keskiviikko 30. toukokuuta 2007

Pahoinvointia ja havaintoja

Olen viimein palannut. Pahoinvointi on vetänyt illoiksi sohvan nurkkaan, eikä tietokone ole oikein houkutellut. Onneksi olen kyennyt käymään koko ajan töissä, mutta tehtäviä täytyi hieman järjestellä. Onneksi työnkuvani on joustava ja järjestelyjä on helppo tehdä, kun kukaan muu ei ole riippuvainen tekemisistäni, enkä itse ole riippuvainen muista. Valitettavasti 7 tunnin istuskelu tietokoneen edessä hämärässä huoneessa vain pahentaa pahoinvointia, joten iltapäivisin olen ollut jo melkoisen apea ja vihreä. Olen ollut havaitsevani pientä tarkkailua osaltani. Eilen kahvitauolla söin pilttiä, kuten monena muunakin päivänä sen jälkeen kun tulin raskaaksi. Olen ollut huiman nälkäinen. Eräs työkaveri istui minua vastapäätä ja kysyi, että jos saa udella, niin miksi syön pilttiä? Hänen poikansa on kuulemma allerginen ja hedelmäsoseet ovat niitä harvoja elintarvikkeita joita hänkin voi huoletta ottaa evääksi. Mahdoin olla näky, kun lapoin sosetta vauhdilla suuhuni ja totesin, että siksi kun mun on nälkä. Sain vastaukseksi tietäväisen hymyn. Turvotuksen vuoksi mahani on hieman pyöristynyt ja tarvitsisin taas uudet rintaliivit, mutta periaatteessa ei minusta pitäisi vielä huomata mitään päällepäin.

Ensi maanantaina olemme menossa varhaisultraan, tai perhepotrettiin, kuten Ville asian ilmaisee. Tuleva isä on todella innoissaan tästä mahdollisuudesta nähdä vauva jo nyt. Mietimme pitkään menemmekö ultraan yksityiselle etukäteen, vai odotammeko neuvolan ultraäänitutkimusta. Päätimme kuitenki mennä varmistamaan, että siellä varmasti jo ku elää ja voi hyvin, ennen kuin menemme neuvolaan. Ville erityisesti on iloinen tästä päätöksestä, sillä hänelle tämä raskaus on vielä vain minun väsynyttä hölmöilyä ja vessajuoksuja. Täytyy kyllä myöntää, että ihanan aktiivisesti hän on silti tässä ollut mukana. Pahimpien pahoinvointien aikana, hän on huolehtinut kaikista kotitöistä ja toimittanut minulle sekä aamiaiset, että muutkin ateriat sohvalle. Lisäksi hän on alkanut jutella vatsalle. Vaikkei Ryyni vielä kykene mitään ymmärtämään, reagoimaan tai edes kuulemaan, hän haluaa silti niin tehdä. Kun "ei siitä mitään haittaakaan voi pojalle olla". Mille pojalle?? Ville on vakuuttunut että Ryynistä tulee pieni poika, jolle hän voi opettaa pyöräilyä ja laskettelua ja leijanlennätystä. Niin ja oikeastaan polttomoottorilla varustettu radio-ohjattava auto on vauva tärkein varuste, joka tulee hommata jo mahdollisimman pian ennen syntymää. Raskaushormonipäissäni en näiden sanojen jälkeen kyennyt kuin itkemään onnesta.

Mimmu ja Ryyni 7+4

2 kommenttia:

  1. Mä en kyllä millään malttanut odottaa ensimmäistä kunnallista ultraa, vaan mentiin yksityiselle varhaisultraan. Ihanaa oli nähdä siellä pienen pieni sykkivä otus! Mun mielestä oli ehdottomasti koko rahan arvoinen.

    Tsemppiä ultraan - mulla on tällä viikolla vihdoin se eka kunnallinen ultra....

    VastaaPoista
  2. Pidätkö iso-o itsekin blogia? Olisi mukava seurata kuulumisiasi enemmänkin.

    Tuo malttamattomuus meilläkin on se suurin syy, että ultraan mennään. Aika moni tuttukin on käynyt ja sanonut, että se helpotuksen tunne on joka euron arvoinen. Ehkäpä ultran jälkeen uskallamme kertoa vauvasta muillekin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...