keskiviikko 9. toukokuuta 2007

Tärinöitä ja lipsahduksia

Ihanaa että minut on jo löydetty. Kiitoksia onnitteluista Mai ja Alia.

Pikkuhiljaa on alkanut ilmestyä oireita, jotka tekevät ryynistä todellisemman. Olen äärimmäisen väsynyt. Nukun jopa päiväunia, mikä ei ole ollenkaan minun tapaistani. Olen jatkuvasti nälkäinen, syön nyt viisi ateriaa päivässä. Minä, joka yleensä syön vain kolme ateriaa päivässä ja nekin lastenkokoa. Rinnat ovat arat ja muutenkin olen ihan turvoksissa. Muutenkin vatsan kohdalla tapahtuvat tuntemukset ovat korostuneet ja olen tullut niistä paljon tietoisemmaksi. Uskomatonta että nämä oireet tulivat näin nopeasti, vasta viikko sittenhän tein sen testin.

Oireiden lisäksi jännitän koko ajan. Mitä jos jokin meneekin vikaan ja saan keskenmenon. Jos esimerkiksi syön jotain väärää. Kuten liikaa teetä, suklaata, raakaa kalaa, tuorejuustoa, mitä tahansa juustoa, pieni kiviä tai kissanhiekkaa (eikä meillä edes ole kissaa). Tai jos teen jotain väärää. Jumppaan liikaa tai liian vähän, kaadun märällä nurmikolla ja kolautan vatsan tai nyrjäytän nilkan enkä muista sanoa lääkärille etten voi ottaa tavallista särkylääkettä, tai jos alkio tippuu matkasta kun ajan töissä metsäautoteitä niin, että auto tärisee kuin pora. Epävarmana esikoisen odottajana intouduin etsimään tietoa internetin ihmeellisestä maailmasta ja törmäsin kymmeniin foorumeihin, missä suomalaiset kanssasisaret pohtivat listeriauhkaa ja polkupyöräilyn aiheuttaman tärinän vaaroja. Pidin itseäni ennen ehdottomasti järki-ihmisenä. Teen ja perustelen kaiken ennemmin järjellä kuin tunteilla. Kuvittelin, että selviäisin myös lasten hankkimisesta järjellä, mutta huomaan olevani suorastaan vauhko ja pohtivani täysin älyttömiä vaaroja jotka ryyniäni voi kohdata. Eikä pienin syy huoleen ja jännitykseen ole se, että jonkun tutkimuksen mukaan suurin uhka vauvalle on äidin stressi.

Päätimme heti testin tehtyäni, että emme kerro ryynistä vielä kenellekkään mitään. Ainoastaan paras ja läheisin ystäväni sai kuulla asiasta heti ihan siltä varalta, että jos saan keskenmenon löytyy tukeva olkapää. Kuitenkin eräs ystäväni arvasi jostain omituisesta sanan puolikkaastani ja nyt hänkin tietää. En siis suoraan kertonut hänelle, mutta jostain mitä sanoin, mikä ei edes liittynyt millään lailla koko raskauteen tai edes vauvoihin ja lapsiin yleensä hän aavisti ja kysyi olenko raskaana. Lisäksi olen miettinyt kertoisinko äidilleni. Ihan vain siksi, että eikös raskausjutut ole periytyviä äidiltä tyttärelle, niin hän voisi antaa minulle vinkkejä. Tällä menolla koko ystävä ja tuttavapiiri sukulaiset mukaan lukien tietää asiasta jo ensiviikolla. Omituista miten helposti tulee lipsautettua jotain, mistä läheinen ihminen aavistaa jo jotain erikoista tapahtuvan.

1 kommentti:

  1. Onnittelut plussauksen johdosta ja pikkuryynistä!!

    Tuskaa on pitää asia omana tietonaan. Itselläni tulee 10. viikko huomenna täyteen...ja haluaisin huutaa koko maailmalle...mutta yritän pitää suuni supussa vielä pari viikkoa. Toki olen parille ystävälle ja vanhemmilleni kertonut, että on joku tuki ja turva.

    Onnellista odotusta!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...