perjantai 20. heinäkuuta 2007

Masunkasvua

Pikkuhiljaa alkaa mahani viimein pyöristyä. Ei sitä kukaan ulkopuolinen vielä varsinkaan vaatteiden läpi huomaa, mutta se entinen kuoppa on muuttunut kuperaksi kummuksi. Varsinkin iltaisin, kun vatsa on lisäksi turvoksissa kaikesta päivän aikana syödystä, on ihana silitellä pientä alkavaa kumpua. Olimme viime viikonloppuna hautajaisissa pohjoisessa ja olin ottanut mukaani ainoan tumman hameeni. En sitten huomannut sovittaa hametta etukäteen, kun kyseessä oli kuitenkin vaate joka aiemmin oli hiukan reilu. Yllätyksekseni hame oli käynyt puristamaan. Onneksi mahtui kuitenkin päälle, koska muita vaatteita en ollut varannut, mutta olo oli aika hieman tukala. Nyt alkuviikon aikana olen huomannut saman efektin muutamien muidenkin vaatteiden kanssa. Ilmeisesti joudun luopumaan lempifarkuistani toistaiseksi.

Kun pahoinvoinnit loppuivat, tilalle ilmestyi voimakas heikotus. En jaksanut seisoa kuin parikymmentä sekunttia pystyssä jonka jälkeen oli etsittävä tuoli ja istuuduttava etten pyörtyisi. Minulla on nuorempana ollut ongelmia hemoglobiinin kanssa, joten otin yhteyttä neuvolaan veriarvojen tarkistusta varten. Päivystysnumeroon vastaava nainen sai säikäytettyä minut pahasti kysymällä miten nopeasti pääsen tulemaan vastaanotolle. Siis kun yleensä täällä saa jonottaa aikoja muutenkin ja olin varautunu kinuamaan ylimääräistä pika-aikaa jo varattujen aikojen välistä. Olin varma että jostain vakavasta täytyy olla kyse kun kerran käsketään tulla jo kahdenkymmenen minuttin päästä. Perille päästyäni tajusin, että nopea ajan saanti johtui siitä, että kaikki muut neuvolapalvelut paitsi raskauden seurannat oli suljettu heinäkuun ajaksi lomien takia. Jälkikäteen kyllä nauratti oma vauhkous. Veriarvotkin olivat hyvässä kunnossa, samoin pissanäyte oli puhdas. Heikotuksen syyksi hän epäili jumissa olevia hartioitani jotka estävät veren pääsyn aivoihin. Ja tämän diagnoosin hän teki vain kysymällä mitä teen työkseni. Meillä konttorirotilla hartiavaivat ovat niin yleisiä, ettei niihin itsekkään aina kiinnitä huomiota. Onneksi ihana mieheni on loistava hieroja ja parin illan hierontasessioiden jälkeen huimaukset ovat kadonneet.

Kaiken lisäksi ihana neuvolatätini ehdotti sydänäänten kuuntelemista lopuksi, kun tässä ei hänellä ainakaan ole mitään kiirettä ja niinpä sain kuulla ylimääräisen kerran Ryynin äänet. Ainakaan neuvolapalveluista en voi valittaa yhtään tässä kaupungissa, missä muuten mikään ei ikinä toimi.

1 kommentti:

  1. Haikailuttaa moinen vatsan kasvu. En olisi koskaan osannut kuvitella, miten paljon voikaan odottaa painonnousua ja pyöristymistä. Kaipa se minullakin muutaman viikon päästä...

    Kati, 10+2 (Ihmetellen)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...