perjantai 6. heinäkuuta 2007

Pakkailua ja vatsan tarkkailua

Tällä hetkellä elämme muuttolaatikoiden keskellä. Muutamme kuun vaihteessa Ouluun ja koska tavaraa on kertynyt niin valtavasti, olemme aloittaneet pakkaamisen jo nyt. Käytännössä vasta neljä laatikkoa on pakattu, lähinnä kirjoja ja liinavaatteita, mutta kun ajoissa aloittaa ehtii käydä kaapit läpi huolella ja miettiä mitä kannattaa enää säästää ja mitkä joutaa kiertoon. Kirpputoripöytä onkin jo varattu ensi viikoksi. Kauhean rankaa tämä elämän pakkaaminen laatikoihin on muutenkin, eikä tämä raskausväsymys tee hommasta yhtään helpompaa. Kaapin tai laatikoston luokse on tuotava tuoli, koska yli parin minuutin seisoskelu saa aikaan huimausta ja muutenkin käsillä on oltava pakkaustarvikkeiden lisäksi runsaasti vettä ja jotain naposteltavaa. Olemme muuttaneet jo useaan kertaan elämämme aikana, melkeinpä kerran vuodessa sen jälkeen kun kotoa olen muuttanut. Olen ehtinyt asua yksistään tässä kaupungissa jo 5 eri asunnossa. Tässä muutossa on hyvää kuitenkin se, että koskaan aiemmin ei muuttoavun hankkiminen ole ollut yhtä helppoa. Ville onkin hommannut pari riskimpää kaveriaan avuksi huonekalujen ja isompien tavaroiden viemiseen ja lisäksi useampi minun kavereistani sekä vanhempani ovat tarjoutuneet avuksi. Onneksi tarjokkaita löytyy kun en itse oikein tahdo jaksaa. Väsyn helposti jos minun täytyy tehdä jotain seisaaltaan ja kärsin heikotuksesta ja huimauksesta. Edellisellä lääkärikäynnillä todettiin verenpaineeni olevan melko alhainen ja toivon mukaan seuraavalla neuvolakäynnillä (joka siis on ennen muuttoa) tarkistetaan myös hemoglobiiniarvot.



Mahani ei ole kasvanut vielä ollenkaan ja se kyllä hieman harmittaa, sekä minua että Villeä. Tuntuu hölmöltä sanoa olevansa "jo" neljännellä kuulla raskaana kun vatsa on ihan litteä. Ja hölmistyneitä katseita olenkin saanut kun asiasta olen kertonut. Keskustelupalstoilla monet kertovat jo ennen kymmenettä viikkoa vatsan olevan jo niin näkyvissä, että ystävät ovat raskauden huomanneet. Vatsakummun lisäksi odotamme kovasti liikkeiden tuntemista. Jotkut odottajat väittävät tuntevansa liikkeitä jo tässä vaiheessa ja Villekin on varma kuulleensa liikkeiden aiheuttamia molskahduksia. Itse en tunne yhtään mitään, ajoittaista lantiosärkyä lukuunottamatta. Emme millään malttaisi odottaa, että jotain konkreettista näkyisi ja tuntuisi. Ilmeisesti saamme odottaa vielä pitkään, sillä äitini nuorinta veljeäni odottaessaan oli yllättänyt muutaman työkaverin kertomalla olevansa jäämässä parin viikon kuluttua äitiyslomalle. Hänellä vatsa tuli näkyviin vasta aivan loppuvaiheessa ja kasvoikin eniten juuri kahden viimeisen raskauskuukauden aikana.

Mutta nyt takaisin laatikoiden pariin.

Mimmu ja Ryyni 13+1

3 kommenttia:

  1. Odota nyt rauhassa sen masun kasvua, luultavasti tulet olemaan vaan tyytyväinen siitä jossain vaiheessa, ettei vielä ole iso maha. Saat siitä isostakin sitten "kärsiä" kylliksi :)

    Mun äiti on mua odottaessaan ollut niin pienimahainen, että muutama miespuolinen työkaveri oli myös ihmetellyt, kun kuukautta ennen laskettua oli äippälomalle jäänyt :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä se masu sieltä tulee, usko pois!
    Kirjakin tuli ja olen jo aloittanut perinpohjaisen opiskelun. Äidilleni näytin myös kirjaa ja häntä vähän nauratti, kun sanoin että pitäähän sitä nyt opiskella ensin ;) Ja kyllä on hyvä kirja! (en vaan ole uskalanut näyttää sitä vielä ukolle..)

    VastaaPoista
  3. Niinhän se taitaa olla, että ehdin vielä monta kertaa kiroamaan suurta mahaa. Olisi vain niin kivaa saada jo jotain konkreettista näkyviin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...