sunnuntai 19. elokuuta 2007

Ultrakuvia ja lisää nuttuja

Aluksi neuvolakuulumisia. Kävin ensin rakenneultrassa, joka siis on tässä uudessa kotikaupungissamme ainut ultra. Sormet ja varpaat ja kaikki muutkin osat ovat Ryynillä paikoillaan ja muutenkin vauva vastaa viikkoja ja näytti tyytyväiseltä. Tälläkin kertaa Ryyni muisti vilkuttaa minulle, kuin sopimuksesta, heti kun ultraäänilaite painui vatsalle. Sukupuolta ei kyllä tuosta ultrasta olisi mitenkään voinut päätellä, eikä terveydenhoitajakaan asiasta mitään puhunut. Emme kyllä olisi edes tahtoneet tietää kumpi hän, mutta ihan pojalta hän näyttää ja tuntuu. Seuraavana päivänä olikin jo neuvola, jossa opiskelijatyttö totesi verenpaineen ja hemoglobiinin olevan edelleen laskussa, mutta painon sen sijaan reilussa nousussa. Nyt sitä on jo huimat 56,5 kiloa, eli viisi ja puoli kiloa koko aikana,mutta kun nousu on ollut 150 g enemmän kuin se sallittu 500 g viikossa. En ole kyllä yhtään huolissaan. Kaikki siis vauvan osalta hyvin.



Löysin kivan ohjeen vauvan villatakkia varten Drops designilta. Valitettavasti vain ohjeen alpaca- lankaa ei saa täältä Oulusta, enkä viitsinyt ruveta paria kerää tilaamaan. Korvasin langan Sandnes Mandarin Petit- langalla. Se on kuitenkin täysin erityyppinen lanka, joten saa nähdä mitä siitä tulee. Ainakin näyttää aika suurelta vastasyntyneelle, vaikka ohjeen mukaan koko olisi 50/58. Jos tuosta ei tule hyvä, niin ehkä sitten tilaan oikeat langat.



Väri on kuitenkin aivan ihana ja malli mieleinen joten voihan Ryyni käyttää tuota vaikka sitten kaksivuotiaana, kuten äitini mielestä takakappaleen koko vastaa. En saanut sitä toivomaani työpaikkaa ja kun isäni työpaikalla, jossa opiskeluaikana kävin tarvittaessa auttamassa, ei tarvita apua kuin aina silloin tällöin, minulla kyllä riittää aikaa neuloa useampikin nuttu.

3 kommenttia:

  1. Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! Ja tosiaan ei sun tarvi paljoa painonnoususta välittää, kun olet tuollainen hoikkeliini :)

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia, ihanaa kun joku lukeekin näitä minun sepustuksiani. En minä huolissani painonnoususta olekkaan ja luulenpa että se "oikea" terveydenhoitajakin on eri mieltä tuosta runsaudesta.

    VastaaPoista
  3. ite tehty on aina ite tehty, oli se kuinka suuri tahi pieni tahansa. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja mulla ainakin käy niin, että jos alan liikaa yrittämään ohjeissa soveltamista niin saan kohta purkaa koko työn. Mutta kyllä siintä hyvää tulee, usko pois!

    tuo työasia.. Ole onnellinen jos saat olla kotona! meillä nimittäin ukko sanoi, etten saa harkita raskautta ennen kuin minulla on vakituinen työ. Tämän takia mulla on nyt TODELLA paha mieli. Minä kun olin jo ehtinyt suunnitella, että ensi keväänä olisi jo jossain määrin raskautettu. En haluaisi enää tuhlata aikaa. Vain sillä minunkin vakituisella työllä lapselle saataisiin turvattua tulevaisuus. (ukko on insinööri, korkeamman toimihenkilön sopimuksella.) mä olen ihan pihalla. mun sydän on särkynyt. mulla on sellainen olo että joku jokin on kuollut.. mä niin kovasti haluaisin lapsen. en oikein osaa selittää..

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...