keskiviikko 24. lokakuuta 2007

Pitkämahaisuutta

Eilen oli viimein se kauan odotettu lääkärineuvola. Tulokset olivat hyvät, paino oli noussut vain 2,5 kiloa ja verenpaineiden lasku hidastunut. Hemoglobiini sen sijaan oli jo niin alhainen, että terveydenhoitaja puhui jo anemiasta ja käski syömään rautaa. Ihmetteli vain, että miksei rautaa ole määrätty minulle jo aiemmin kun arvot ovat olleet jo pitkään niin alhaiset. Raudan lisäksi sain käskyn syödä vitamiineja, erityisesti D- ja C- vitamiinia. Terveydenhoitaja antoi lisäksi esitietolomakkeet täytettäväksi sairaalaa varten, sekä ohjeet sairaalaan menoon ja perhevalmennusaikataulun. Siis ilmeisesti meistä on ihan oikeasti tulossa perhe! Lääkäri kuunteli sydänäänet ja sai sykkeeksi 140, eli sopivasti keskiarvon verran. Tutkiessaan neuvolakorttiani hän pohti ääneen, että oli luullut minun tulevan ensimmäiselle lääkärikäynnille kun on niin pieni ja siro maha. Sf- mitta oli kuitenkin 26,5 senttiä, eli ihan hieman keskikäyrän yläpuolella. Tuumivat sitten lääkäriharjoittelijan kanssa, että minulla on pitkänmallinen vatsa, kun mitta on noin pitkä, mutta maha ei kuitenkaan ole ulkoneva. Eli siis pitkien jalkojeni lisäksi omistan pitkän vatsan! Tämä jaksoi naurattaa meitä Villen kanssa kyllä koko illan.

Uskomatonta miten paljon huomiota sitä vielä tänä päivänäkin saa ollessaan raskaana mutta ei naimisissa. Terveydenhoitaja oli jo viime kerralla huolissaan, että onhan lapsella varmasti isä ja asuu samassa kaupungissakin. Nyt hän totesi että "ja se isä PITÄÄ myös tulla paikalle", kun antoi perhevalmennusaikataulun. Totta kai Ville tulee mukaan, ei edes suostuisi jäämään pois. Myös lääkäri kysyi tietojani tutkiessaan, että muuttiko lapsen isäkin mukanani tänne. Ai meinaatteko, että muutin ihan yksin työttömänä ja raskaana uudelle paikkakunnalle, jossa en ole koskaan ennen asunut ja jossa minulla ei ole edes sukulaisia kuin muutama serkku, joiden kanssa en ole edes ollut juurikaan yhteydessä. Hyvin todennäköistä... Lähimmän omaisen kohdalta tiedoistani löytyy kuitenkin miespuolinen henkilö, jolla on sama osoite ja eri sukunimi kuin minulla, joten mikä tässä on epäselvää. Niin no voisihan se henkilö olla tietysti joku kaveri tai kämppis tai vaikka lapsen eno... Mitähän minun äitirukkani on saanut kokea silloin 25 vuotta sitten kun hän oli käytännössä yksinodottaja kun isäni oli toisella puolella maailmaa, ilman tietoa koska voi tulla takaisin, koska maassa oli sota, eivätkä hekään olleet naimisissa. Täytyy ehkä kysyä. Olen entistäkin varmempi, että Ryyni saa isänsä sukunimen. Näköjään maailma ei ole juuri muuttunut 25 vuodessa.

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia kommentteja terveydenhoitajalta. Meiltä ei koskaan kysytty mitään tuontapaista. Tosi sitten mentiin kyllä keväällä naimisiin ja sanottiin kaikille, että meille kävi vanhanaikaiset :O) Se kyllä aiheutti vähän närkästystä joissakin ystävissä ja sukulaisissa kun eihän silleen olisi saanut sanoa kun se kuulosti muka siltä, että vauva oli vahinko! Höh. Eli niin tai näin - aina se on jonkun mielestä huono. Mutta tietty tuolla neuvolassa odottaa kyllä saavansa asiallista kohtelua kun tämä on sellainen niin ihmeellinen ja iso mullistus elämässä, että tukea kyllä tarvitaan.

    VastaaPoista
  2. Niinhän sitä toivoisi. Onneksisukulaisille tehtiin jo paljon aiemmin selväksi ettei me olla menossa naimisiin ainakaan lähiaikoina joten pahimmilta uteluilta ollaan onneksi vältytty. Jännä kyllä miten oman ikäisetkin ihmiset ovat kyselleet ihmeissään että eikö edes aiota naimisiin.

    VastaaPoista
  3. Apua, onpas outoa! Tietysti on hyvä että tiedottavat mitä pitää muistaa ottaa huomioon kun ei olla naimisissa, isyydentunnistamiset ym asiaankuuluvat kommervenkit, mutta siis muuten mitä se nyt heitä ylipäänsä liikuttaa miten te olette päättäneet elonne järjestää... Ja sitten voitte tosiaan isyydentunnistamisessa törmätä näihin kommentteihin, että onko nyt aivan varma että tämä herra nyt on oikeasti isä ja oletteko olleet molemmat kotosalla tänä tiettynä aikana. Kaverini oli nimittäin törmännyt tällaiseen asenteeseen, ihan kun todella oltaisiin jossain 60-luvulla... Me ei onneksi olla lainkaan törmätty kummeksuvaan asenteeseen, mutta käytännön järjestelyjen kannalta olisi kyllä itse asiassa ollut helpompi olla naimisissa, varsinkin näin kahden maan kansalaisina.

    Haluatko oikeastikin antaa ryynille isän sukunimen vai oletko vain luovuttanut näiden kummien kommenttien jäljiltä?

    VastaaPoista
  4. Emme itseasiassa vielä ole saaneet mitään opastusta isyyden tunnustamiseen, nämä ovat olleet vasta kommentit odotukseen. Saa nähdä mitä vielä on edessä. Tuota sukunimiasiaa pohdimme erittäin pitkään ja olen sitä pohtinut itsekseni jo ennen kuin Ryyni oli saanut alkunsa. Kuten kerroin, myöskään vanhempani eivät ole naimisissa ja olen kokeillut oloa heidän molempien sukunimillään. Jotenkin on ollut helpompi kantaa isäni sukunimeä kuin äidin. Vaikka oma sukunimeni on huomattavasti harvinaisempi kuin Ryynin isän, päädyimme silti ihan yhteisymmärryksessä hänen sukunimeensä. Eli ei siis näiden kommenttien vuoksi vaan pitkän harkinnan tuloksena. Tosin Ville kyllä lupasi harkita minun sukunimeni ottoa, JOS joskus menisimme naimisiin;)

    VastaaPoista
  5. Meillä taas lapsille annetaan minun sukunimi.
    Ollaan me kyllä naimisiin menosta puhuttu, mutta ei nyt kummallakaan ole oikein hinku siihen hommaaan.
    Ei se suhdetta muuta sen kummoisemmin.:)
    Eikä me tosta sukunimistä sen kummasemmin olla keskusteltu, isä oli jo ekan lapsen kohdalla sano sitä minun sukunimellä vaikkei mitään oltu sovittu.

    (mun odotus blogiin voit pyytää salasanan: sadunsivusto@hotmail.com)

    VastaaPoista
  6. Meillä taas lapset saa minun sukunimen.
    Jo ekan lapsen kohdalla isäntä sanoi johonkin lappuun minun sukunimen lapsen kohdalle, ei siitä sen kummasemmin sovittu mitään.
    JA jatkossa taidetaan antaa kans minun sukunimi.
    Mutta sehän on jokaisen oma päätös;)

    (odotus blogiini voit pyytää salasanan: sadunsivusto@hotmail.com jos haluat käydä kurkkaamassa meidän 8-9rv odotusta)

    VastaaPoista
  7. Sori! Mä luulin, että toi mun kommentti ei tullutkaan. (En osaa käyttää tätä bloggeria yhtään!) niin kommentoin saman kaks kertaa :(

    Poista toinen;)

    VastaaPoista
  8. Juttelin muuten tänään yhden kaverin kanssa, joka tekee ko asioiden kanssa töitä ja se sanoi, että hän näkee ihan liian paljon tapauksia missä pari ei ole ollut naimisissa ja sitten jotain sattuu (useimmiten: mies jostain syystä kuolee) ja kun ei olla naimisissa niin avopuoliso ei saa mm eläkettä, mikä voi olla jopa 500-600 euroa kuussa... että vähintäänkin taloudellisista syistä johtuen olisi hyvä olla naimisissa. Että on sillä jotain väliä onko vaiko ei naimisissa... Mutta ei mekään olla.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...