maanantai 17. joulukuuta 2007

Alle neljä viikkoa

Alkaa tuntua lähtölaskennalta, kun päiviä ei ole kuin 24 ja viikkojakin vain kolme ja puoli. Vauvan syntymä on jo niin lähellä. Tosin aika monella ensisynnyttäjillä taitaa mennä jonkin verran lasketun ajan yli, mutta siltikään aikaa ei ole enää paljoa. Vaikka olo alkaa olla jo tukala ja missään asennossa ei jaksaa kauaa, silti minulla ei kyllä ole vielä mikään kiire luopua tästä mahasta. Lähinnä tuntuu haikealta, että kohta se on ohitse. Tosin eilen kyllä sovimme miehen kanssa kalenterimerkinnästä, että 9.1. meillä tehdään suursiivous, syödään jotain tulista, harrastetaan seksiä ja saunotaan jotta Ryyni tajuaisi syntyä laskettuna päivänä (10.1). Eihän sillä oikeasti mitään merkitystä ole, mutta kun itse olen syntynyt laskettuna päivänä samoin kuin veljeni ja olemme erittäin täsmällisiä ihmisiä edelleen (olemme molemmat varmaan olleet ensimmäiset jotka ovat ottaneet pöytäkalenterit käyttöön jo ala-asteella), emmekä voi sietää myöhästymisiä. Mies sen sijaan on syntynyt anopin kertomuksen mukaan toistakuukautta myöhässä (appi kyllä muisteli ajaksi kolmea viikkoa), eikä hän silti ole koskaan mistään myöhässä, joten tuskin Ryynistäkään tulee tuhoon tuomittua yksilöä vaikkei juuri oikeana päivänä syntyisikään.

Jouluksi aiomme matkustaa minun vanhempieni luokse, missä myös veljeni ovat paikalla. Alunperin oli tarkoitus mennä anoppilaan, mutta emme taida enää uskaltaa lähteä 500 km päähän kotoa, enkä kyllä sitä matkaa jaksaisi istua autossakaan. Tuo 250 km minun kotipaikkakunnallenikin on aivan tarpeeksi ja joudumme varmasti pysähtymään välillä. Joululahjat on onneksi jo hankittu. Vietimme lauantain jouluruuhkissa, enkä kaipaa sinne yhtään. Vaikka mahani on jo suuri, ei yksikään naistenosaston reunustalla istuvista miehistä tajunnut luovuttaa minulle istumapaikkaansa, vaikka olisin sitä kovasti kaivannut. Ja siinä on kuitenkin pitkä rivi sohvia. No en minä oikeasti odota että kukaan minulle paikkaansa antaa vaikka raskaana olenkin ja onneksi kahvilaan ei ollut pitkä matka. Piparit leivottiin viikonloppuna ja laatikot teen vielä alkuviikosta, muuten joulumme alkaa olla valmis, kunhan sen autoon vielä pakkaamme. Vain lunta puuttuu.

Huomenna on viimeinen lääkärikäynti jolloin tehdään synnytystapa-arvio. Siitä enemmän sitten huomenna.

Viia ja Ryyni 36+4

2 kommenttia:

  1. Kyllä voi ja pitääkin olettaa että retaleet nousee ja päästää raskaanaolevan naisen istumaan! Mä en tajua mitä tämä oikein on, kun ovia ei availla vaunujen kanssa kulkevalle eikä raskaana olevalle naiselle tai vanhukselle anneta paikkaa, kyllä on käytöstavat NIIIIIN hukassa. Samoin tällä puolen lahtea usein, ovi pamahtaa päin näköä vaan, turha odottaa että joku pitäisi sitä auki ja sitten saa vaunujen kanssa venkoilla.. tottuuhan siihenkin valitettavasti, mutta on se vaan surullista ja ankeeta.

    VastaaPoista
  2. Eilisen kauppakierroksen perusteella pahimpia kyllä ovat keski-ikäiset tädit jotka aivan surutta tönivät muita ihmisiä jotta varmasti ehtivät saada sen tarjous torttupaketin tai jotta jono muka liikkuisi nopeammin. Kunnes sitten kierroksemme päätteeksi saavuimme postiin, jonka kuvittelimme olevan se kaikkein pahin paikka. Kyllä siellä kiersikin pitkän pitkä jono ympäri konttoria, mutta jonon päähän asetuttuamme ihana täti-ihminen tuli kysymään, että jos teillä ei ole kuin ilmaisen paketin nouto niin hän voi ottaa sen tästä jonon ohi. Meinasimme molemmat kapsahtaa tädin kaulaan ja alkaa kyynelehtiä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...