perjantai 27. heinäkuuta 2007

Tavarataivas... vai helvetti?

Eilen oli taas neuvolakäynnin vuoro. Verenpaine on edelleen melko matala, mutta normaalirajoissa kuitenkin. Paino oli noussut pari kiloa, eli lähtöpainoon on tullut 3 ja puoli kiloa lisää. Ihan hyvin ollakseni viikolla 17. Sydänääniä yritettiin myös kuunnella, mutta Ryyni on niin liukasliikkeinen ettei tahtonut pysyä doplerin alla kuin parin sekunnin ajan ja katosi taas. Onneksi kokenut terveydenhoitaja pystyy päättelemäänjopa näistä lyhyistä hetkistä kaiken olevan hyvin.

Olemme tehneet ensimmäisen hankinnan vauvalle. Kävimme varaamassa vauvavakuutuksen. Onhan se kyllä aika kallis investointi, eli 400 euroa varausmaksuineen, mutta koska suvussa on vastikään syntynyt erittäin pieni keskonen ja jostain syystä viimeisen vuoden aikana tuttavapiirissä raskaanaolleista yhtä lukuunottamatta kaikilla on ollut raskausmyrkytys (vaikka se melko harvinaista onkin) ja siihen liittyviä komplikaatioita, näimme parhaaksi varautua. Lisäksi kävimme vakuutusyhtiön naapurissa sijaitsevassa lastentarvikeliikkeessä katselemassa. Luulenpa etten ole ollut missään yhtä hammentynyt ja hukassa kuin siellä tai ehkä korkeintaan autojen varaosaliikkeessä. Valtavasti keikkea omituista tavaraa minkä käyttötarkoitusta emme millään meinannut keksiä ja tavaraa jonka tarpeellisuutta pidämme vähintäänkin kyseenalaisena. Muoviset hoitopöytähärvelit näyttivät pelottavan epäturvallisilta ja etenkin tilaa vieviltä ja miksi vaunuissa pitää olla digitaalinäyttö ja mikä se pyöreä rinkulanmallinen kasetti on joka ilmeisesti liittyy jotenkin vaipanvaihtoon? Tästä kauhistuneena kävimme vielä toisessakin liikkeessä jonka valikoima oli onneksi huomattavasti normaalimman oloinen, mutta edelleen häämentävän laaja. Illalla kuitenkin päädyin tutkimaan internetin keskusteluja liittyen vauvan tarvikkeiden hankintaan. Siis ihan oikeasti ketään loukkaamatta, mutta en aio hankkia ennen Ryynin syntymää tuttimallista kuumemittaria, eiköhän se tavallinen digitaalikuumemittari saa riittää, vaipat voi ottaa paketista eikä mitään erikoispönttöä tarvita. Myöskin kaukalopeitot, tutindesinfiointilaitteet, sekä synnytysmusiikkicd:t ja itkuhälytin 200 m kantoalueella (kellä ylipäätään on niin suuri asunto että päästä päähän on 200 metriä??) jäävät meiltä hankkimatta. Saatan jokupäivä olla erimieltä, mutta ainakaan ennen synnytystä noita ei meille hankita.

perjantai 20. heinäkuuta 2007

Masunkasvua

Pikkuhiljaa alkaa mahani viimein pyöristyä. Ei sitä kukaan ulkopuolinen vielä varsinkaan vaatteiden läpi huomaa, mutta se entinen kuoppa on muuttunut kuperaksi kummuksi. Varsinkin iltaisin, kun vatsa on lisäksi turvoksissa kaikesta päivän aikana syödystä, on ihana silitellä pientä alkavaa kumpua. Olimme viime viikonloppuna hautajaisissa pohjoisessa ja olin ottanut mukaani ainoan tumman hameeni. En sitten huomannut sovittaa hametta etukäteen, kun kyseessä oli kuitenkin vaate joka aiemmin oli hiukan reilu. Yllätyksekseni hame oli käynyt puristamaan. Onneksi mahtui kuitenkin päälle, koska muita vaatteita en ollut varannut, mutta olo oli aika hieman tukala. Nyt alkuviikon aikana olen huomannut saman efektin muutamien muidenkin vaatteiden kanssa. Ilmeisesti joudun luopumaan lempifarkuistani toistaiseksi.

Kun pahoinvoinnit loppuivat, tilalle ilmestyi voimakas heikotus. En jaksanut seisoa kuin parikymmentä sekunttia pystyssä jonka jälkeen oli etsittävä tuoli ja istuuduttava etten pyörtyisi. Minulla on nuorempana ollut ongelmia hemoglobiinin kanssa, joten otin yhteyttä neuvolaan veriarvojen tarkistusta varten. Päivystysnumeroon vastaava nainen sai säikäytettyä minut pahasti kysymällä miten nopeasti pääsen tulemaan vastaanotolle. Siis kun yleensä täällä saa jonottaa aikoja muutenkin ja olin varautunu kinuamaan ylimääräistä pika-aikaa jo varattujen aikojen välistä. Olin varma että jostain vakavasta täytyy olla kyse kun kerran käsketään tulla jo kahdenkymmenen minuttin päästä. Perille päästyäni tajusin, että nopea ajan saanti johtui siitä, että kaikki muut neuvolapalvelut paitsi raskauden seurannat oli suljettu heinäkuun ajaksi lomien takia. Jälkikäteen kyllä nauratti oma vauhkous. Veriarvotkin olivat hyvässä kunnossa, samoin pissanäyte oli puhdas. Heikotuksen syyksi hän epäili jumissa olevia hartioitani jotka estävät veren pääsyn aivoihin. Ja tämän diagnoosin hän teki vain kysymällä mitä teen työkseni. Meillä konttorirotilla hartiavaivat ovat niin yleisiä, ettei niihin itsekkään aina kiinnitä huomiota. Onneksi ihana mieheni on loistava hieroja ja parin illan hierontasessioiden jälkeen huimaukset ovat kadonneet.

Kaiken lisäksi ihana neuvolatätini ehdotti sydänäänten kuuntelemista lopuksi, kun tässä ei hänellä ainakaan ole mitään kiirettä ja niinpä sain kuulla ylimääräisen kerran Ryynin äänet. Ainakaan neuvolapalveluista en voi valittaa yhtään tässä kaupungissa, missä muuten mikään ei ikinä toimi.

tiistai 10. heinäkuuta 2007

Isovanhempia

Vietimme viikonlopun Villen vanhempien luona. En ollut nähnyt heitä kuin ihan pikaisesti vauvauutisten kertomisen jälkeen (jotka Ville siis hoiti puhelimessa), joten hieman jännitti millainen hössötys ja tarkkailu minua seuraa. Ville oli kyllä uutista kertoessaan sanonut äidilleen ettemme halua tästä mitään numeroa, varsinkaan kun itsekkin vasta totuttelemme asiaan, eikä koko sukua ole tarpeellista informoida ennen kuin aikaisintaan syksyllä. Ilmeisesti viesti oli joteensakin mennyt perille, sillä muutamia voinnin kyselyjä ja riittävän syömisen tarkastuksia lukuunottamatta sain olla rauhassa ja keskityimme muihin juttuihin. Tosin tietysti koko suku jo asiasta tietää.

Sen verran vauvasta kuitenkin puhuttiin, että he olivat pohtineet miksi haluavat itseään kutsuttavan vauvalle. Anoppi tahtoo olla ehdottomasti mummo, ei mummi tai mumma missään nimessä. Appi sen sijaan oli mieltynyt isoisä- nimitykseen. Anoppia tämä harmitti, sillä eihän sellainen yhdistelmä sovi: mummo ja isoisä. Päätimme Villen kanssa olla ottamatta kantaa. Eiköhän ne sitten luonnostaan muotoudu sopiviksi kun se aika koittaa.

Olipa ihanaa viettää viikonloppu ilman että itse tarvitsi huolehtia mistään ja sai vain rentoutua. Appi oli jopa tutkinut autostamme kuuluvaa omituista ääntä ja todennut sen paljon helpommaksi ja halvemmaksi korjattavaksi kuin mitä itse pelkäsimme. Sunnutai- iltana koitti karu paluu pahvilaatikoiden ja pyykkikoneen ääreen, missä kaikki on taas tehtävä itse.

Mimmu ja Ryyni 13+5

perjantai 6. heinäkuuta 2007

Pakkailua ja vatsan tarkkailua

Tällä hetkellä elämme muuttolaatikoiden keskellä. Muutamme kuun vaihteessa Ouluun ja koska tavaraa on kertynyt niin valtavasti, olemme aloittaneet pakkaamisen jo nyt. Käytännössä vasta neljä laatikkoa on pakattu, lähinnä kirjoja ja liinavaatteita, mutta kun ajoissa aloittaa ehtii käydä kaapit läpi huolella ja miettiä mitä kannattaa enää säästää ja mitkä joutaa kiertoon. Kirpputoripöytä onkin jo varattu ensi viikoksi. Kauhean rankaa tämä elämän pakkaaminen laatikoihin on muutenkin, eikä tämä raskausväsymys tee hommasta yhtään helpompaa. Kaapin tai laatikoston luokse on tuotava tuoli, koska yli parin minuutin seisoskelu saa aikaan huimausta ja muutenkin käsillä on oltava pakkaustarvikkeiden lisäksi runsaasti vettä ja jotain naposteltavaa. Olemme muuttaneet jo useaan kertaan elämämme aikana, melkeinpä kerran vuodessa sen jälkeen kun kotoa olen muuttanut. Olen ehtinyt asua yksistään tässä kaupungissa jo 5 eri asunnossa. Tässä muutossa on hyvää kuitenkin se, että koskaan aiemmin ei muuttoavun hankkiminen ole ollut yhtä helppoa. Ville onkin hommannut pari riskimpää kaveriaan avuksi huonekalujen ja isompien tavaroiden viemiseen ja lisäksi useampi minun kavereistani sekä vanhempani ovat tarjoutuneet avuksi. Onneksi tarjokkaita löytyy kun en itse oikein tahdo jaksaa. Väsyn helposti jos minun täytyy tehdä jotain seisaaltaan ja kärsin heikotuksesta ja huimauksesta. Edellisellä lääkärikäynnillä todettiin verenpaineeni olevan melko alhainen ja toivon mukaan seuraavalla neuvolakäynnillä (joka siis on ennen muuttoa) tarkistetaan myös hemoglobiiniarvot.



Mahani ei ole kasvanut vielä ollenkaan ja se kyllä hieman harmittaa, sekä minua että Villeä. Tuntuu hölmöltä sanoa olevansa "jo" neljännellä kuulla raskaana kun vatsa on ihan litteä. Ja hölmistyneitä katseita olenkin saanut kun asiasta olen kertonut. Keskustelupalstoilla monet kertovat jo ennen kymmenettä viikkoa vatsan olevan jo niin näkyvissä, että ystävät ovat raskauden huomanneet. Vatsakummun lisäksi odotamme kovasti liikkeiden tuntemista. Jotkut odottajat väittävät tuntevansa liikkeitä jo tässä vaiheessa ja Villekin on varma kuulleensa liikkeiden aiheuttamia molskahduksia. Itse en tunne yhtään mitään, ajoittaista lantiosärkyä lukuunottamatta. Emme millään malttaisi odottaa, että jotain konkreettista näkyisi ja tuntuisi. Ilmeisesti saamme odottaa vielä pitkään, sillä äitini nuorinta veljeäni odottaessaan oli yllättänyt muutaman työkaverin kertomalla olevansa jäämässä parin viikon kuluttua äitiyslomalle. Hänellä vatsa tuli näkyviin vasta aivan loppuvaiheessa ja kasvoikin eniten juuri kahden viimeisen raskauskuukauden aikana.

Mutta nyt takaisin laatikoiden pariin.

Mimmu ja Ryyni 13+1
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...