perjantai 21. syyskuuta 2007

Vatsan sisäinen asukas

Meikäläiseltä on nyt sitten työt tehty tältä vuodelta, myös ne osa-aikatyöt. Meinasin nimittäin pyörtyä töihin. Onneksi ehdin ajoissa istumaan ja sain nostettua jalat pöydälle, niin en kupsahtanut lattialle. Töissä kun on raakabetonilattiat, olisi kaatuminen voinut olla todella kohtalokasta. Paikalla oli kerrankin muitakin työntekijöitä, joten ei tarvinut enempiä selitellä kotiin lähtöä ja töistä poisjäämistä. Ne 20 kilon soraämpärit ovat siis sittenkin jo liikaa. Onneksi heikotus helpotti parin tunnin päikkäreiden ja kunnon lounaan ansiosta, mutta töihin en enää uskaltaudu. Tai no okei, lupasin käydä hoitamassa vielä yhden homman ensiviikolla;)

Äitiyspäivärahahakemus tuli vietyä Kelalle viimeviikolla ja nyt odottelen päätöksiä, kuten myös työttömyyskorvauksista. Vein sinne mapillisen papereita tutkittavaksi kun tuo työhistoriani on ollut vähän sekalainen tämän vuoden osalta. Voi olla että päätöstäkin joutuu odottamaan pitkään. Nämä osa-aikatyöt eivät ainakaan helpota tilannetta. Äitiyspakkausta kuitenkin odottelen saapuvaksi piakkoin. Muutamat ovat saaneet sen jopa viikossa, joten kohta voi alkaa odotella kortin saapumista.

Ja se ihanin uutinen: Meillä tunnetaan jo potkuja! Olen ollut niin harmissani ja hieman huolestunutkin kun en ole tuntenut Ryynin liikkeitä. Olen todennäköisesti sotkenut ne ruuasulatusliikkeisiin. Aluksi ne erotti kun ne tuntuivat hassulta tärinältä tai pyörimiseltä vatsassa, vähän kuin olisi vatsa sekaisin tai oikein jännittynyt, tiedättehän. Sen jälkeen ne ovat pitkään tuntuneet samalta kuin kuplat vatsassa joten en ole niitä erottanut. Mutta nyt potkut tuntuvat ihan selkeästi ja vilkas vauva taitaa olla kyseessä. Hymyilimme hölmönä tv- mainokselle jossa "kuudennella kuukaudella vatsansisäinen asukas potkaisi isäänsä korvaa". Potkujen tuntuessa minut voi siis nähdä hölmönä hymyilemässä vaikka keskellä Rotuaaria, niin onnellinen olen näistä tuntemuksista

maanantai 10. syyskuuta 2007

Viikon työrupeamalta on taas palattu ja heti ensimmäisenä maanantaiaamun ratoksi kävin neuvolassa. Paino oli noussut taas useamman kilon, niin että ensikerralla lukema alkaa varmasti jo kuutosella (IIIKK!!). Terkka piti minua kuitenkin hoikkana ja epäili etten tunne liikkeitä kovin selvästi koska olen niin timmissä kunnossa, heh! Verenpaine oli edelleen laskussa, mutta muuten minulla kaikki hyvin. Ryynillä myös kaikki hyvin. Kerrankin vauvan sydänäänet saatiin kuuluviin heti ja niin että minäkin ne kuulin. Pikkumies (olemme edelleen ihan varmoja että hän on poika) potki dopleria niin tehokkaasti ettei terkka viitsinyt häiritä paria sekuntia pitempään. Syke oli 138.

Kotona vietetyn viikon ja viikonlopun tuloksena kaivoimme vintiltä esiin vanhan pinnasängyn. Sänky on ainakin reilut 50 vuotta vanha ja siinä on nukkunut minun ja sisaruksieni lisäksi ainakin äitini. Äitini on sisaruksistaan nuorin joten mahdollisesti sängyllä saattaa olla ikää vieläkin enemmän. Nyt olisi tarkoitus saada samaan sänkyyn kolmaskin sukupolvi, mutta "pientä" ehostusta sänky ensin vaatii. Kaikki osat on pinnoja lukuunottamatta otettava irti ja hiottava, maalattava ja liimattava uudelleen. Sänkyä peittää lika ja homekerros, mutta onneksi ne ovat vain pinnassa joten ne saadaan puhdistettua.



Erityisen ihanan sängystä tekee päädyn eläinkuviot. Toivottavasti saamme ne säilytettyä, vaikka päädyt muuten maalia kaipaavatkin.



Kova homma tuossa kyllä on, eikä takeita onnistumisesta ole, mutta haluamme ehdottomasti yrittää, varsinkin kun aikaa vielä on reilusti.

Äitini osti vähän aikaa sitten uuden hienon ompelukoneen ja kun Eurokankaasta löytyi ihanaa hieman retrotyylistä ankkakangasta testasin konetta tekemällä Ryynille peiton. Taustapuolella on fleeceä, ajatuksena että peitto olisi mukavan lämmin esim. yöllisiin imetyksiin ja vastaaviin ja sitten myöhemmin sopivan pehmeä lattialla liikkumisen opetteluun.



Lisäksi kotipuolesta tarttui mukaan kassillinen minun ja sisarusteni vanhoja vauva-aikaisia villavaatteita ja lakanoita joita äitini oli riemukseni säästänyt. Ne tosin vaativat kunnon pesemisen ja uudelleen kuosittelun, joten niistä kuvia myöhemmin. Nyt siirryn sohvalle neulomaan loppuun Ryynin villatakin.

Mimmu ja Ryyni 22+4
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...