keskiviikko 24. lokakuuta 2007

Pitkämahaisuutta

Eilen oli viimein se kauan odotettu lääkärineuvola. Tulokset olivat hyvät, paino oli noussut vain 2,5 kiloa ja verenpaineiden lasku hidastunut. Hemoglobiini sen sijaan oli jo niin alhainen, että terveydenhoitaja puhui jo anemiasta ja käski syömään rautaa. Ihmetteli vain, että miksei rautaa ole määrätty minulle jo aiemmin kun arvot ovat olleet jo pitkään niin alhaiset. Raudan lisäksi sain käskyn syödä vitamiineja, erityisesti D- ja C- vitamiinia. Terveydenhoitaja antoi lisäksi esitietolomakkeet täytettäväksi sairaalaa varten, sekä ohjeet sairaalaan menoon ja perhevalmennusaikataulun. Siis ilmeisesti meistä on ihan oikeasti tulossa perhe! Lääkäri kuunteli sydänäänet ja sai sykkeeksi 140, eli sopivasti keskiarvon verran. Tutkiessaan neuvolakorttiani hän pohti ääneen, että oli luullut minun tulevan ensimmäiselle lääkärikäynnille kun on niin pieni ja siro maha. Sf- mitta oli kuitenkin 26,5 senttiä, eli ihan hieman keskikäyrän yläpuolella. Tuumivat sitten lääkäriharjoittelijan kanssa, että minulla on pitkänmallinen vatsa, kun mitta on noin pitkä, mutta maha ei kuitenkaan ole ulkoneva. Eli siis pitkien jalkojeni lisäksi omistan pitkän vatsan! Tämä jaksoi naurattaa meitä Villen kanssa kyllä koko illan.

Uskomatonta miten paljon huomiota sitä vielä tänä päivänäkin saa ollessaan raskaana mutta ei naimisissa. Terveydenhoitaja oli jo viime kerralla huolissaan, että onhan lapsella varmasti isä ja asuu samassa kaupungissakin. Nyt hän totesi että "ja se isä PITÄÄ myös tulla paikalle", kun antoi perhevalmennusaikataulun. Totta kai Ville tulee mukaan, ei edes suostuisi jäämään pois. Myös lääkäri kysyi tietojani tutkiessaan, että muuttiko lapsen isäkin mukanani tänne. Ai meinaatteko, että muutin ihan yksin työttömänä ja raskaana uudelle paikkakunnalle, jossa en ole koskaan ennen asunut ja jossa minulla ei ole edes sukulaisia kuin muutama serkku, joiden kanssa en ole edes ollut juurikaan yhteydessä. Hyvin todennäköistä... Lähimmän omaisen kohdalta tiedoistani löytyy kuitenkin miespuolinen henkilö, jolla on sama osoite ja eri sukunimi kuin minulla, joten mikä tässä on epäselvää. Niin no voisihan se henkilö olla tietysti joku kaveri tai kämppis tai vaikka lapsen eno... Mitähän minun äitirukkani on saanut kokea silloin 25 vuotta sitten kun hän oli käytännössä yksinodottaja kun isäni oli toisella puolella maailmaa, ilman tietoa koska voi tulla takaisin, koska maassa oli sota, eivätkä hekään olleet naimisissa. Täytyy ehkä kysyä. Olen entistäkin varmempi, että Ryyni saa isänsä sukunimen. Näköjään maailma ei ole juuri muuttunut 25 vuodessa.

maanantai 22. lokakuuta 2007

harrastusharmeja

Alkaa olla taas se aika vuodesta kun meidän perheen suksikuume alkaa nousta ja lumetuloa odotetaan kuin kuuta nousevaa. Siis laskettelukausi on lähestymässä. Olen lasketellut alle kouluikäisestä lähtien enemmän ja vähemmän aktiivisesti omaksi ilokseni. Ala-asteen loppupuolella laskeminen jäi muiden harrastusten vuoksi melkein kokonaan, mutta lukioikäisenä löysin lajin uudelleen kuljettuani veljeni mukana ympäri Suomen hiihtokeskuksia ja saatuani hänen seuransa kautta vinkkejä välineistä ja tekniikoista. Kaikeksi onneksi löysin miehen joka on vähintäänkin yhtä innostunut laskemisesta kuin minäkin. Ellen aivan väärin muista juuri sen takia jäimme Villen kanssa ensimmäisen kerran kahdestaan juttelemaan, kun valitimme opiskelukaupungin surkeita laskumahdollisuuksia ja kaverin puutetta kauemmaksi lähtiessä. Viime talvena toteutimme molempien pitkäaikaisen haaveen ja kävimme Itävallan alpeilla laskemassa kaikkein jyrkimmät rinteet.

Tänä vuonna en ole yhtään niin innoissani. En tietenkään voi laskea raskaana ja synnytyksen jälkeenkin voi olla, etten pääse rinteeseen ainakaan kovin nopeasti. Vaikka palautuisinkin nopeasti synnytyksestä täytyy toisen olla kuitenkin aina vauvan kanssa ja mitä todennäköisimmin se olen minä kun ruokinta-automaattina kerran toimin. Vaikka suurinosa lasketteluistamme varmasti tapahtuu vanhalla kotipaikkakunnallani, voi vauvan jättäminen vanhempieni hoitoon olla silti aika vaikeaa, löytäähän heidätkin usein miten juuri sieltä rinteestä eikä niinkään kotoa. Kaiholla lueskelen alppihiihtolehtiä, suksiesitteitä ja alppimatkamainoksia. Majoitus Levin mm-cupiin on jo hommattu ja Villelle kausikortti kotirinteille sekä sukset sovittu veljeni kanssa. Tää on niin väärin.

Kyllähän minä varmaan pari kertaa rinteeseenkin pääsen, mutta ensimmäisen kerran raskauden aikana tuntuu että jään jostain paitsi. Kaikkea muuta riehuntaa olen kyllä tehnyt, jopa sellaisia mitkä ovat olleet kiellettyjä. Polkupyörällä poljen jatkuvasti edelleen liukkaudesta huolimatta ja kiipeilyseinääkin kävin loppukesästä kokeilemassa, mutta minun laskutyylilläni ei rinteeseen ole mitään asiaa. Epäilenpä että vauvan synnyttyä en edes huomaa jääväni mistään paitsi, mutta näin raskaana tuntuu pahalta. Toivottavasti tulee edes suhteellisen lauha talvi, niin että pääsen edes vaunujen kanssa rinteen reunalle kannustamaan veljeäni kisoissa ja seuraamaan Villen laskemista. Mutta kun ostin juuri viime keväänä uudet ihanat sukset, enkä ehtinyt laskea niillä montaakaan kertaa ja joita kaiken lisäksi mainostettiin "taitaville tytöille, jotka jättävät pojat laskuillaan kauas taakseen".

keskiviikko 17. lokakuuta 2007

Maanantaina saapui äitiyspakkaus ja nyt ollaan pari päivää ihmetelty sen sisältöä ja mietitty mitä muuta vielä tarvitaan. On se kyllä ihmeellinen pakkaus. Valtavasti vaatteita ja tavaroita, joista osaa ei olisi edes tajunnut tarvitsevansa. Ja ihan ilmaiseksi.

Otettiin uusia kuvia masusta. Kyllähän tuo taitaa hieman olla kasvanut, kun vertaa edelliseen kuvaan. Tosi moni kyllä on sanonut, että viikkoihin nähden vatsa on pieni, mutta enpä tiedä. Sf- mitastakaan ei ole tietoa, kun edellisestä neuvolakäynnistä on aikaa kuukausi, enkä osaa sitä itse mitata. Ryyni on alkanut puskea joko päällään tai pepullaan vatsaa vasten niin, että ulkopuolelta on selvästi näkyvissä hassu, kova kohouma ja koko masu on ihan vino. Toistaiseksi tuo tuntuu vain mukavalta, kun tilaa on vielä runsaasti, mutta joissain vaiheessa tuo kyllä voi muuttua kivuliaaksi. Muutenkin liikkeet ovat muuttuneet entistäkin selvemmin tuntuviksi.



Viikkoja siis kasassa 27+4

torstai 4. lokakuuta 2007

Iloinen veronmaksaja

Tosiaan, kuten väiskin äiti jo huomasi, odotuspäivien jäljellä oleva määrä on kutistunut kaksinumeroisiin lukuihin. Tuntuu aika hurjalta. Enää kolme kuukautta odotusta jäljellä. Sain tänään päätöksen äitiysavustuksista ja yllätyksekseni saankin huomattavasti enemmän päivärahaa kuin mitä olin kuvitellutkaan. Ja minä kun luulin että äitiyslomalla pitää kituutella pikkurahoilla, niin nyt saan melkein saman verran kuin palkkaa aiemmin. Eläköön veronmaksu! Äitiyspakkauksenkin pitäisi ilmaantua ensiviikolla. Vauva-aika alkaa todella lähestyä...

Olen harmitellut kun tuntuu tyhmältä istua kotona toimettomana kaiket päivät. En muista milloin olisin pitänyt edes lomaa enempää kuin pari päivää kerralla, joten en vain ole tottunut tähän. Isäni käski eilen kuitenkin nauttia ansaitusta vapaasta kun sitä vielä on ja ottaa rennosti. Paljon sanottu häneltä, joka itse piti kesällä viimein kaksi viikkoa vuoden 91- vuosilomista (yrittäjä) joten siirryn nyt hyvillä omatunnoilla tuonne sohvan nurkkaan katsomaan videoita ja syömään mandariineja. Illalla on tiedossa ensimmäiset äitiysjoogatunnit, joten paras kerätä voimia.

tiistai 2. lokakuuta 2007

Hankintoja

Tänään kävimme hieman ostoksilla. Ville pääsi kerrankin hieman aiemmin töistä, joten suuntasimme Babystylesiin katselemaan vaunuja ja turvakaukaloa. Olen jo pitemmän aikaa tutkinut netistä eri vaihtoehtoja ja vertaillut ominaisuuksia ja päädyimme lopulta Brion Kombi- yhdistelmävaunuihin. Ne vaikuttivat sopivan tukevilta mutta kuitenkin näppäriltä ja erityisesti niiden korkeus miellyttää meitä kun molemmat olemme pitkiä. Halusimme vaunut teleskooppirungolla, mikä siis on brion kahdesta runkovaihtoehdosta se, joka on jousitettu. Kävimme viikonloppuna Haaparannalla Ikeassa ja Barnenshusissa katselemassa muita tarvikkeita vauvalle ja huomasimme, että vuoden 2007 malleja saa nyt alennuksella. Haaparannalta on kuitenkin hieman turhan pitkä matka vaunuja roudata. Onneksi menimme nyt, sillä Briolla (tai siis maahantuojalla ainakin)tuntuu olevan ongelmia toimittaa tavaraa tarvittavia määriä. Haluamaamme runkoa ei ole saatavissa ollenkaan, eikä myyjä uskaltanut luvata saako sitä tänä vuonna enää ollenkaan ja lisäksi värivaihtoehdot alkoivat olla aika vähissä. Onneksi hänellä oli kuitenki varastossa pari kappaletta 2006 vuoden runkomalleja, joista löytyy sekä jousitus, että myös toisen mallin heittoaisaominaisuus, jota siis ei haluamassamme mallissa olisi ollut ja lisänä vielä ilmakumirenkaat isoilla kuvioilla. Onneksi varastosta löytyi myös toivomaamme ruskeaa väriä oleva koppa, joten saimme juuri sellaiset vaunut kuin halusimme ja vielä kohtuu hintaan. Vaunut ovat siis suurinpiirtein tällaiset

Lisäksi ostimme turvakaukalon. Jos vain mahdollista, niin sopivan kaukalon löytäminen oli vieläkin vaikeampaa kuin vaunujen. On alustallista ja alustatonta ja isofix- kinnitteistä ja ei isofix-kiinnitteistä. Olen tutkinut useampia eri "puolueettomia" turvallisuustutkimuksia ja istuin joka voitta toisen vertailun hylättiin toisessa. Lopulta päädyimme myyjän suosituksesta Brion Primo- kaukaloon vaalean harmaana. Kaukalo näytti hyvältä ja turvalliselta ja luotamme siihen ettei markkinoilla ainakaan varsinaisesti vaarallisia kaukaloita edes ole myynnissä. Kaukalo on siis tämä malli

Onneksi kyseisessä liikkeessä on mahdollisuus varata vaunut ja hakea ne vasta lähempänä laskettua aikaa. Haemme tavarat vasta joulukuun alussa, niin ei tarvitse etsiä niille nyt säilytyspaikkoja. En tahtoisi vaunuja vielä tuohon eteiseen pölyttymään, kun ryynin syntymään on kuitenkin vielä niin pitkä aika. Ehdottomasti suosittelen kyseistä liikettä muillekin. Saimme todella hyvää ja asiantuntevaa palvelua ja myyjä jopa jätti tahdikkaasti meidät keskustelemaan kahdestaan miten toimimme ja hyväksymmekö tarjouksen.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...