keskiviikko 21. marraskuuta 2007

Isän suusta

Luin joskus aiemmin eräältä keskustelupalstalta tarinoita mitä tulevat isät ovat suustaan päästäneet vaimon raskauden aikana ja siitä johtuen. Nyt täytyy kyllä jakaa itsesaamiani kommentteja.

Eräänä iltana en ilmeisesti saapunut tarpeeksi nopeasti sohvalle köllimään miehen viereen, vaikka hän odotti joten hän tuumi, että jos ei vuori tule Muhammedin luokse niin... Lause jäi kesken ja miehen kasvoille levisi kauhun ja nolouden sekainen ilme ja sopersi, että ei kun se on sellainen sanonta. Itse en kyllä edes tajunnut hänen sanoneet mitään hassua ennen tuota selitystä ja nauroin vain katketakseni.

Eräänä toisena iltana olimme yhdessä kävelyllä kun valitin että ärsyttää kun on näin liukasta ja olen valaan kokoinen ja vaapun kävellessä että pysyisin pystyssä. Ville tuumi siihen, että ei kun sie muistutat enemmänkin pingviiniä. Valas- pingviini... kumpi sitten onkin parempi.

Ilmeisesti siis painoa on tullut ja vatsa on kasvanut ihan reilummin, mutta ainakin on ollut hauskaa :D

torstai 15. marraskuuta 2007

Valmennusta

Nyt on sitten käyty opettelemassa teoriaa synnytyksestä, imetyksestä ja vauvahoidosta sekä käyty tutustumassa synnytysosastoon. Mukava huomata, että muitakin on askarruttaneet ne ihan samat kysymykset kuin itseä ja joita ei vain ole osannut vielä missään muualla aiemmin kysyä. MIten usein vauva tarvitsee ruokaa? Kuinka usein vaippa on vaihdettava? MIten paljon vauvalla tulee olla vaatteita päällä? Koska saa mennä ulos? En siis olekaan ainoa josta kaikki tuntuu ihan uudelta ja oudolta, suorastaan salatieteeltä. Oli myös huojentavaa nähdä pienen synnytyshuoneen siniset ja vihreät tekstiilit, pyökkinen sängynpääty sekä tassuamme niiden kauhukuvieni valkoisilla kaakeleilla vuoratun kylmän hallin sijasta. En ole koskaan ollut sairaalassa Suomessa, joten minulla ei ole mitään realistista kuvaa sairaaloista ollut. Jotenkin ajatus sairaalaan joutumisesta on tuntunut tähän asti erittäin ahdistavalta. Olen kärsinyt pienestä asti neulakammosta ja olin aivan varma aiemmin että tulisin pelkäämään synnytystä raskauden alusta saakka. Edelleenkään itse synnytys ei minua pelota, siihen suhtaudun rauhallisesti ja toiveikkaasti. Sen sijaan synnytykseen liittyvät muut toimet hermostuttavat: sairaalaan meno, tippaletku (olen kerran aiemmin ollut tipassa ja tuntui etten voi käyttää koko kättä ja se vei kaiken keskittymiseni), puudutukset, supistustenmittausvyöt yms. Melkein mieluummin synnyttäisin kotona tutussa ympäristössä ilman apuvälineitä. Mutta vain melkein. Tutustuminen kuitenkin helpotti oloa huomattavasti. Enköhän minä siitä sairaalasta selviä. Mutta noita muiden synnytyskertomuksia en kyllä edelleenkään aio lukea!

maanantai 12. marraskuuta 2007

Isänpäiviä

Eilen meilläkin vietettiin ensimmäistä isänpäivää. Mitään sen kummempia juhlimisia emme tehneet, mutta valmistin miehelle herkkuaamiaisen. Alun perin minun ei ollut tarkoitus hankkia mitään lahjaa. Minusta se olisi tuntunut omituiselta, koska eihän hän minun isäni ole. Mutta pari päivää aiemmin sain idean tehdä Villelle ja Ryynille paidat samanlaisilla painatuksilla. Minua on tympinyt tuo kauppojen huono unisexvauvanvaatevalikoima ja näin sain ratkaistua myös sitä ongelmaa. Oranssi painatus piristää mukavasti muuten tylsän valkoista paitaa.


Omat isämme hoidimme puhelimitse kun eivät samassa kaupungissa asu ja muutenkin päivä meni ihan normaalin sunnuntain kaavalla.

Viime viikolla olimme perhevalmennuksen ensimmäisellä tunnilla. Alun perin aiheena piti olla odotuksen aikaiset tuntemukset ja vanhemmaksi tuleminen, mutta lähinnä siellä käsiteltiin isän roolia. Katsoimme videon hyvästä isyydestä ja isäksi tulemisesta. Ihan hyvä video ja fiksua asiaa, mutta kyllä äidinkin täytyy tehdä töitä tullakseen hyväksi äidiksi. Isälle annettiin neuvoja kuinka hänen tulisi aktiivisesti leikkiä ja ottaa kontaktia lapseen jo syntymästä lähtien, ei pelkästään osallistumalla vauvan hoitorutiineihin, mutta tuli vähän sellaisen olo samalla että äidiksi tulee siinä ruokinta-automaattina toimimisen ohella. Videossa isä makasi sohvalla ja leikki lasten kanssa ja äiti touhusi keittiössä. Valmennuksen loputtua yksi tuleva äiti kysyi paikalla olleelta terveydenhoitajalta onko hänellä tietoa mitä tapahtuu jos hoitajien irtisanoutuminen ja työpaikoilta lähtö todella tapahtuu. Hän vain pyöritteli päätään ettei hän mitään tiedä ja teki kovasti pois lähtöä selvästi kysymyksestä ärtyneenä. Kyseessä oli toinen neuvolan kahdesta terveydenhoitajasta, joten olisimme kyllä häneltä jonkin laista vastausta odottaneet tai edes ymmärrystä että asia meitä huolestuttaa. Hämmästyneisyyttä reagointiin huomasin myös muiden katseista. Eipä heru senkään vertaa sympatioita Tehyä kohtaan kuin ennen.

torstai 1. marraskuuta 2007

Nimipohdintoja

Olemme viime päivinä yrittäneet miettiä nimiä vauvalle. Saimme viime neuvolakäynniltä mukaan henkilötietopaperit sairaalaa varten ja niihin pitäisi laittaa nimiehdotukset hätäkasteen varalta. Ja kun Ryyni ei taida kelvata nimeksi vaikka sen kuinka isolla alkukirjaimella kirjoittaisi. Miehellä on ollut jo alusta lähtien vahva mielipide pojan nimestä, johon alan pikkuhiljaa lämmitä. Valitettavasti hänen suvussaan kulkee toisena nimenä nimi, joka ei sovi yhtään tuohon hänen toivomaansa etunimeen. Tai sopisihan se, jos poikarukka olisi 70- luvun poliitikko. No äkkiseltään ei kyllä tule yhtään nimeä mieleen joka ei kuulostaisi poliitikolta jos toisena nimenä on Kalervo... No tuo pojan nimi ei suinkaan ole mikään ongelma, sen sijaan tytön nimi tuottaa vaikeuksia. Mikään nimi ei oikein tunnu omalta, eikä iske yhtään. Haluaisimme nimen joka kuulostaa suomalaiselta ja kirjoitetaan mielellään samalla tavalla kuin lausutaan. Jokin ihan tavallinen nimi, mutta kuitenkin sellainen joka ei ihan joka muksulla olisi. Emme muuten ole erikoisuuden tavoittelijoita, mutta kun meillä molemmilla oli päiväkoti ja kouluaikoina vähintään kaksi samannimistä samassa ryhmässä, tuotti se joitain ikäviä ongelmia. Tällä hetkellä pohdinnassa ovat nimet Amanda, Viola ja Greeta. Mielipiteitä ja ehdotuksia otetaan vastaan!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...