keskiviikko 2. tammikuuta 2008

Neuvolakuulumisia

Tänään oli mahdollisesti viimeinen raskausneuvolakäyntini. Mitään ihmeellistä ei ilmennyt, veriarvot ovat pysyneet loppuneesta rautakuurista huolimatta hyvinä ja sydänäänet kuuluivat selvästi ja kirkkaina. Painoa on tullut yli kilo viikossa, mutta kyllä jouluna tulikin syötyä, paljon ja koko ajan. Terveydenhoitaja varasi ajan vielä ensiviikon perjantaille, mutta toivomme ja uskomme molemmat ettei sitä tarvita. Vaikkei varsinaisia supistuksia olekaan ollut (tai ainakaan en ole niitä tajunnut) Ryynin liikkeet ovat muuttuneet kivuliaammiksi ja varsinkin kohdunsuu tuntuu olevan usein venytyksen kohteena. Mahan laskeutumisen jälkeen olemme saaneet tunnusteltavaksemme muutakin kuin selän ja takapuolen. Pienen pienet kantapäät yrittävät tulla kyljestä läpi ja pieni kova olkapää painaa aina välillä alushousujen kuminauhan äärimmilleen. Vatsanahan läpi voi tuntea ihan oikean vauvan piirteet. Edelleenkään minulla ei ole niin ahdas olo että sen takia toivoisin vauvan syntyvän mahdollisimman pian, mutta emme millään malttaisi odottaa että saamme lapsemme syliimme. Edelleenkään en osaa juurikaan jännittää tulevaa koitosta, vaan olen melko rauhallinen synnytyksen suhteen (edelleenkin tosin yritän olla edes ajattelematta koko asiaa). Sen sijaan vauva sukupuoli, joka edelleen on pysynyt salassa tuo lisäjännitystä. Toisaalta kuitenkin tuntuu todella haikealta luopua tästä jännittävästä pallosta vatsanahkani alla, jolla on ihan oma elämä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...