maanantai 14. tammikuuta 2008

odottelua

Puhelimet pirisevät edelleen tiuhaan tahtiin ja kyselyjä joko nyt satelee. Eilen hämmästytimme soittelijoita kertomalla olevamme laskettelemassa Iso-Syötteellä. No en minä tietenkään laskenut, mutta V:n piti päästä testaamaan uusia suksiaan ja minä kulutin aikaani tekemällä muutaman km:n lenkin lumisilla pyöräteillä rinnekeskuksen ympärillä. Mukava päästä pitkästä aikaa liikkumaan luontoon missä oli oikeasti lunta, noiden kaupungin harmaiden katujen sijasta. Sain myös väsytettyä itseni niin, että pitkästä aikaa sain taas nukuttua koko yön ilman heräämisiä. En muista heränneeni edes kääntämään kylkeä. Pari tuntuvaa supistusta sain illalla ja tänä aamuna, joten kyllä siellä jotain edistystä tapahtuu, mutta en niitä kerennyt huomioimaan sen kummemmin kun ilta meni parannellessa V:n kipeää olkapäätä. Kyllähän uusista suksista pitää testata siteiden laukeamisherkkyys ja niinpä mies veti oikein kunnon pannut rinteessä. Onneksi kypärä kuuluu vakiorinnevarustukseemme.

Hassua muuten että tuo laskuri alkoi toimia nurin perin la:n mentyä ohi.

2 kommenttia:

  1. mäkin ihmettelin tuota laskuria... kumma ettei se voi mennä miinukselle :)

    mua ihmetyttää myös se nelosen meille tuli vauva ohjelma. miks jokainen perhe mikä siinä on, on jotenki erikoisessa tilanteessa. Eilen lapsia oli 5 jo ennestään ja tänään kolmas ja vanhemmilla hankalaa keskenään. Toisaalta, niin se kai menee ettei kenenkään elämä ole ruusuilla tanssia niin sanotusti.
    Joko jännittää? tai kysytäänkin mielummin että kuinka paljon jännittää ja miltä se tuntuu?

    VastaaPoista
  2. Ihan samaa olen ihmetellyt tuossa ohjelmassa ja yritän ainakin ajatella että ei se vauvan saaminen ihan noin kamalaa voi olla perhesuhteiden kannalta.

    Kyllä jännittää, mutta ei kovin paljoa ja ehdottomasti positiivisessa mielessä. Ehkä sitä sitten kun ne supistukset alkaa kunnolla alkaa jännittää ihan tosissaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...