lauantai 12. tammikuuta 2008

Vielä viikko

Eilen oli neuvola, se viimeinen mihin minun ei pitänyt edes saapua. Olo oli jo valmiiksi pettynyt kun terveyskeskusta kohti kävelin, eikä se paremmaksi muuttunut. Normaalien verenpaineiden ja punnitusten jälkeen terveydenhoitaja alkoi tutkia vauvan asentoa ja kuunnella sydänääniä. Sydänäänet löytyivät taas helposti ja ne kuuluivat voimakkaina. Asentoa arvioidessa kysyin että onko vauva tulossa oikeasta suunnasta, kun se tuntuu olevan niin voimakkaasti toisella kyljellä. Terveydenhoitajan mielestä vauva on ihan oikeassa paikassa, mutta hän päätti soittaa lääkärin paikalle kun tiesi hänen vielä olevan talossa viimeisen asiakkaan jäljiltä. Lääkäri sitten kokeili alakautta että kyllä tämä pää täältä tuntuu, mutta ei ole vielä laskeutunut kokonaan ja kohdunkaulaa on jäljellä sentin verran. Terveydenhoitaja sitten kysyi että kuinka kauan arvioit että vielä menee. "Kyllä siinä sellainen viikko vielä menee." Olin purskahtaa saman tien itkuun. Eikä, ei voi mennä vielä niin kauan. Olin juuri ennen lääkärin saapumista purnannut, että kun ei kärsivällisyys meinaa enää riittää. Olo oli totaalisen pettynyt ja suorastaan epäonnistunut.

Kotimatkalla soitin miehelle ja ehdotin että mitä jos tehtäisiin tänään jotain kivaa kun on niin masentunut olo. Joo mennään ostamaan hänelle uudet sukset. Just niin miesmäistä muistuttaa jo valmiiksi pettyneelle että hähhää joudutpa odottamaan vielä viikon enemmän ennen kuin pääset rinteeseen tai muuallekaan. No kyllä hän onneksi keksi minulle lohduttavaa tekemistä illaksi ja nyt on jo huomattavasti parempi mieli. Saadaanpahan olla vielä yksi viikonloppu kahdestaan ja ehkäpä saamme Ryynin syntymäpäivän samalle päivälle kuin mummollani tai anopilla. Eli positiivista ajattelua taas harrastetaan. Onneksi näitä supistuksia tulee kuitenki joka päivä aina vain enemmän, eli ehkä ei ihan viikkoa menisikään.

3 kommenttia:

  1. Kyllä tuo kärsivällisyyttä koettelee! Ne vikat päivät kun tuntuu viikoilta, ei jaksaisi millään enää olla mahan kanssa ja vauvakin olisi jo niiiiin tervetullut :D Ja itselläni meni yli vain kaksi päivää kuitenkin.

    Tsemppiä ja jaksamista loppusuoralle, toivottavasti ryyni päättää kuitenkin tulla vähän ennustettua aiemmin!

    VastaaPoista
  2. Pakko vaan jättää kommenttia, aina välillä oon käynyt blogia lukemassa. Oon nimittäin aika samassa tilanteessa eli mun laskettu aika oli 9.1. eikä täälläkään vielä tietoa synnytyksestä. Eli tsemppiä vaan, yritetään jaksaa. Vaikka ei kyllä jaksais...

    VastaaPoista
  3. Koeta jaksaa! Mä kuulin tänään yhdestä tutun tutusta, jolla meni 20 päivää yli lasketun ajan. Ja mulla kun käynnistettiin synnytys 20 päivää ennen. Voisin kuvitella, että itse olisin ollut tosi hermona, jos synnytys olisi mennyt lähelle tai yli SEN päivämäärän.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...