perjantai 22. helmikuuta 2008

Ensimmäiseksi haluaisin kiittää suuresti saamastani tuesta ja vinkeistä tuon imettämisen suhteen. Kiitos! Viimeinkin tämä alkaa sujua. Vietin kaksi unetonta yötä itkien ja imettäen ja ajattelin että minun on pakko luovuttaa. Tämä ajatus sai minut vieläkin pahemmalle päälle, koska tuntui todella väärältä luovuttaa oman hyvin voinnin takia vastoin vauvan hyvinvointia. Siis kyllähän korvikkeillakin kasvaa terveitä ja hyviä lapsia, en nyt tarkoita sitä, mutta kun kerran maitoa on ja hän kykenee imemään. Niinpä sitten otin vielä viimeisen yrityksen saada tämä ongelma korjattua. Seuraavat pari päivää tutkin netistä keskusteluja imetykseen liittyen, luin imetystukilistan ja muidenkin järjestöjen ohjeita, lainasin kirjastosta oppaita ja luin vielä kerran ne neuvolasta, sairaalasta ja äitiyspakkauksesta saamani oppaat. Tarkistin imemisotetta, voitelin rintoja kahdella eri rasvalla ja maitotipalla. Kokeilin erimerkkisiä liivinsuojuksia, sekä kertakäyttöisiä että pestäviä. Kokeilin puolukkaa ja sitruunaa estääkseni sammasta ja tulehduksia. Ja imetin ja imetin sinnikkäästi. Tilanne on nyt se että toisen rinnan kanssa ei ole mitään ongelmaa ja syöminen sujuu hyvin. Toisessa rinnassa taas on iso kolo, jonka terveydenhoitaja epäili olevan rintatulehduksen yritelmä ja siksi niin kovin kipeä. Hoidoksi annettiin ilmakylpyjä, usein toistuvaa puhdistusta vedellä ja rasvausta. Ongelmat siis alkavat pikkuhiljaa poistua ja sinnikäs yrittäminen palkittiin. Siis kunhan saan tuon kolon parantumaan ensin. Sen jälkeen voikin alkaa miettiä ylimääräisen maidon luovuttamista, sitä kun edelleen riittää yli omien tarpeiden.

Kävimme eilen neuvolassa ja sain terveydenhoitajalta todella ihanan kohteliaisuuden. Hän mittasi tytön mittoja ja tutki heijasteita ja tuumi että onpa ihme kun ei tämä tyttö itke yhtään. Yleensä vauvat aina itkevät kun niitä vieras ihminen venyttelee. Tämän lapsen viesteihin on varmasti vastattu hienosti kun hän näin luottaa. Siis kyllähän neuvolan henkilökunnan tulee olla kannustava ja kehua äitejä ja lapsia ihan psykologisista syistä, tiedän kyllä sen, mutta tuo kuulosti niin vilpittömältä. Hölmönä hymyillen palasimme kotiin iloisena siitä että kaiken tämän hämmennyksen, hysterian ja ongelmien keskellä olemme kuitenkin onnistuneet.

Terveisin Mimmu joka yrittää rauhottaa itkevää Ryyniä rintareppuun ja laskea joko me täytämme koliikin määritelmät näiden itkukohtausten kanssa.

1 kommentti:

  1. Hienoa, että imetys on alkanut sujumaan. Mahtavaa, että jaksoit tehdä töitä asian eteen, etkä lannistunut lopullisesti.
    Meidän tyttömme on edelleen kovin temperamenttinen ja aluksi epäilimme myös koliikkia, kun valvoimme kaikki pitkät yöt hänen kanssaan. On sitten koliikkia tai ei, niin mielestäni vyöhyketerapia on kokeilemisen arvoinen juttu. Itse kävimme kolme kertaa Milenan kanssa ja sen jälkeen tilanne rauhoittui melko paljon. En tiedä auttoiko juuri vyöhyketerapia vai jokin muu, mutta ainakin jokaisesta hierontakerrasta Milena tuntui pitävän joten ihan mielellään siitä maksoi. Ja oli ainakin itsellä sellainen olo, että ollaan nyt yritetty kaikkemme. En tiedä missä päin asut, mutta jos olet Helsingin seudulla niin voin antaa käyttämämme vyöhyketerapeutin yhteystiedot vaikka s.postilla jos haluat.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...