tiistai 26. helmikuuta 2008

Tänään tyttö opettelee nukkumaan parvekkeella vaunuissa. Käytiin kävelemässä vartin lenkki ja sen jälkeen jätin hänet nukkuvana parvekkeelle. Pari minuuttia myöhemmin menin katsomaan nukkuuko hän edelleen, kun yleensä hän herää kun liike pysähtyy. Vastassa oli hämmentynyt ilme että mitä nyt, eikö enää liikuta. Koska tyttö kuitenkin oli ihan rauhallinen ajattelin että kyllä se kohta nukahtaa uudelleen. No nyt puolen tunnin jälkeen tytöllä on entistäkin ihmettelevämpi katse että mikä tää juttu oikein on. Miksi hän on ulkona vaunuissa jotka ei liiku ja äiti käy vähän väliä kurkkaamassa ja häipyy sitten taas? Ei tainnu vielä onnistua tämä homma. harmi kun muuten nukkuu niin paljon paremmin ulkoillessa kuin mitä sisällä päivisin.

Kävimme muuten eilen hankkimassa kantoliinan. Valitettavasti Ryyni oli illalla niin levoton ja väsynyt ettei liinan kokeilusta tullut mitään. Tyydyimme siis mallailemaan sitä ilman vauvaa. Ihan näppärältä se kuitenkin vaikuttaa, vaikka aiemmin olen pitänyt sitä pelottavan monimutkaisennäköisenä laitoksena. Myyjän suosituksesta kuitenkin päädyimme pitkään trikooliinaan joka ainakin hänen pukemanaan näytti yksinkertaiselta. Ei se vaikealta tuntunut kotonakaan, mutta luulenpa että se vaikeus tuleekin siitä vauvan mukaan ottamisesta.

No niin, meidän ulkona nukkumiskokeilu on nyt sitten päätöksessä. Toin tytön sisään kun ei kerran uni ulkona tullut ja ilme oli niin ihmettelevä. Nostin kantokassin sisään ja avasin makuupussin vetoketjun. Vastaukseksi sain pettyneen kiljahduksen. Siis mitä? Ryyni olisi siis kai halunnut maata ulkona, tuijotella vaunujen kattoa ja murista omassa rauhassaan. Ilkeä äiti tuli ja lopetti hauskanpidon.

4 kommenttia:

  1. Pitkä trikooliina oli varmasti oikea valinta. Meillä ainakin on oltu tosi tyytyväisiä. Tosin pikkuhiljaa alkaisi tehdä mieli kokeilla kudottua liinaa... Ja sen vuoro varmasti tuleekin kesään mennessä. Pitäisi vaan ensin selvitellä, mikä olisi hyvä.

    Neuvoiko myyjä teille kietaisuristikakkosen? Se taitaa olla yleisin sidonta, jolla aloitetaan ja oikein hyvä sellainen. Osoitteesta http://www.kantoliinakanava.fi/kantoliinakanava/tekstisivu.tmpl?navi_id=244 löytyy aika hyvä, kuvallinen ohje sidontaan. Me käytämme sitä niin, että Pääppiksen jalat jäävät smokkivyön alle ja smokkivyön yläreuna nostetaan tukemaan yläselkää/niskaa. Kädet jäävät ristin alle ja päätään Pääppis pitää myös toisinaan olan yli kulkevan liinan alla, varsinkin nukkuessaan. Kietaisuristikakkonen on siitä kiva, että sen voi tehdä valmiiksi ja vauvan voi ottaa välillä pois ja laittaa myöhemmin uudelleen liinaan ilman että sidontaa tarvitsee tehdä joka kerta uudelleen.

    Tsemppiä liinailuharjoituksiin! Muistahan käydä kertomassa, kuinka sujuu.

    VastaaPoista
  2. Meillä myös käytössä toi kietaisuX2. Sain kaverilta sen Vauva-lehden tilaajalahjaliinan trikoisen kaveriksi ja se on kyllä parempi ja tukevampi. Kesäksi meilläkin on nyt haussa kudottu liina. Täydellistä kuosia lähinnä etsiskellään :).

    VastaaPoista
  3. Joo kietaisuristi2 oli se sidonta minkä hän neuvoi ja lisäopastusta yritin saada tuolta kantoliinakanavan sivuilta. Valitettavasti vain kaikissa ohjeissa on lapsi jo sen verran isompi etten ihan suoraan osaa noita ohjeita käyttää. Olemme nyt pari kertaa yrittäneet mutta huonoin tuloksin. Tyttö ei viihdy yhtään ja epäilenkin etten osaa häntä liinaan asettaa. Myyjä sanoi ettei noin pienen kanssa voi varsinaista sammakkoasentoa vielä käyttää vaan tyttö pitäisi asettaa liinaan tavallaan myttynä jalat kokonaan liinan sisällä. Helpommin sanottu kuin tehty. Onneksi olemme todennäköisesti perjantaina saamassa lisävinkkejä liinailuun liinatukihenkilöltä joten eiköhän tämä tästä.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti olette jo saaneet apuja liinatukihenkilöltä, mutta siltä varalta, ettette, tässä vielä muutama vinkki. Laitoimme Pääppiksen ihan pienenä liinaan (kietaisuX2) niin, että henkselit taitettiin pusseiksi (pussin suu keskelle päin) ja jalat ja peppu laitettiin ensin toiseen pussiin (alimmaiseen), yläruumis toiseen pussiin ja smokkivyö koko komeuden päälle. Ja niin, että Pääppis oli kutakuinkin pystyasennossa, tietty vähän vinossa kun kasvot ja peppu olivat eri pusseissa ja niin, että vatsa ja nassu olivat suoraan kantajaan päin. Toinen tapa, jota myös käytimme ihan pienenä, oli laittaa Pääppis sivuttain makuuasennossa pusseihin (pää ylempänä kuin alakroppa). Näin hän sai nukkua kehtoasennossa liinassa tai kurkistella maailmanmenoa liinan reunan yli.

    Toivottavasti liinailu jo onnistuu. Itse asiassa tuo alkuvaihe oli minusta sikäli helpompi, kun jalkoja ei tarvinnut erikseen asetella minnekään, vaan ne menivät vain kippurassa liinan sisään. Nyt niitä joutuu jo aika lailla asettelemaan, mikä tavallaan on vähän vaativampaa. Kirjastosta voi myös hakea Minni Niemelän Kantoliina ja kestovaippa -kirjan iltalukemisiksi, se on ollut ihan hyödyllinen opus.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...