keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Palasimme sunnuntaina mummolasta, missä Ryyni oli ensimmäisellä matkallaan. Etukäteen jännitti kovasti miten matkustaminen sujuu vauvan kanssa ja meneekö tytölle se vähäinenkin rytmi sekaisin. Kaikki meni kuitenkin todella hienosti. Junassa tyttöä jännitti niin ettei uni oikein meinannut tulla kuin hetkittäin ympärillä olevien ihmisten ja terävien äänien vuoksi, mutta ihmeen rauhallisena hän katseli ympärilleen. Onneksi kuitenkin viimeinen puolituntia meni unessa niin että pääsimme perille ennen kuin tuli nälkä ja tarve vaihtaa vaippaa. Meillä täällä pohjoisessa kun ei juuri kulje kuin pikajunia ja niiden varustelut vauvoja varten eivät ole kovin kummoisia.

Mummolassa Ryyni oli innoissaan kun leikittäjiä löytyi niin monta. Isovanhemmat ja enot olivat niin innokkaita etteivät meinanneet malttaa olla töissä ja kouluissa ollenkaan. Tuolla reissulla Ryyni keksi että ensinäkin lattialla on paljon mukavampi makoilla kuin sylissä koska sieltä näkee enemmän kun voi pyöritellä päätä ja lisäksi siellä voi myös liikkua. Aiemmin jaloilla on vain hieman potkiskeltu mutta nyt hän huomasi että nehän liikkuu joka suuntaan niin kuin kädetkin ja jos oikein ponnistaa voi osua vaikka korviin asti ja lisäksi jos kantapäiden taakse saa jotain sopivan kovaa voi ponnistaa itsensä liikkeelle ilman muiden apua. Niinpä viikonloppu menikin jumpatessa ja työntäessä itseä taaksepäin. Ja kun mummo oli mieltynyt punaisiin vaatteisiin sekä punaisiin verhoihin ja tyynyihin oli katseltavaa ja ihmeteltävää niin paljon ettei päivisin meinannut millään malttaa nukkua ja öisin nukuttiinkin sitten tosi sikeästi.

Perjantaina V tuli perässämme autolla. Etukäteen häntä hieman huoletti että miten tyttö suhtautuu häneen kun ollut pari päivää erossa. Muistaako ollenkaan vai tuleeko itku. Tyttö olikin jo melkein yöunilla kun V pääsi paikalle mutta vastassa oli silti iloinen hymy että isäkin tuli.

Nyt täytyisi saada järjestettyä ristiäiset. Puolitoista viikko aikaa enää. Onneksi nimi on päätetty, kummit valittu ja paikka ja pappi varattu. Kutsut sain postiin tänä aamuna ja nyt pitäisi suunnitella menu ja myöskin tehdä se. Eli hommia riittää, varsinkin kun tuo uusi Potteri houkuttelisi mieluummin sohvan nurkkaan.

2 kommenttia:

  1. Tervehdys,
    mukava kuulla että Ryynin eka matka sujui noin hyvin. Mulla oli silloin kun kummilikka oli vielä pieni aina Marimekon punainen pallopaita päällä kun mentiin häntä katsomaan. Tuijotteli palloja vaikka kuinka kauan kun oli mun sylissä. Ja jostakin kaupasta ostin hänelle sellaisen geometrisia kuvioita sisältävän vauvakirjan, joka aiheutti mielettömiä kiljahduksia!
    Saisikohan tytöstä nähdä kuvan? Olisi kiva :)
    Hauskaa, että Villen pelko iskän unohtamisesta oli turha. Voit kertoa Villelle, ettei pienen tytön (ja vähän isommankin) elämässä ole mitään muuta niin tärkeää kuin oma isi ;)

    VastaaPoista
  2. Täytyypä kaivaa oma pallopaita esiin kaapista. Olen tainnut jemmata sen jonnekin raskauden ajaksi.

    Kyllä tässä tytössä on ihan samanlaiset isän tytön piirteet kuin mitä itsessänikin on aina ollut.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...