torstai 24. huhtikuuta 2008

3 kk

Tänään tuli Amandalla 3 kk täyteen. Eilen käytiin neuvolassa ja strategiset mitat ovat 61 cm ja 5440 g. En minä noista käyristä mitään tiedä, mutta terveydenhoitajan mukaan normaalikokoinen ja sopusuhtainen. Muuten neuvolakorttiin kirjoitettiin, että kasvu tasaista, Kehitys iän mukaista, iho siisti, jäntevä ja suloinen tyttö. Kyllähän tuo ihana, suloinen tyttö onkin. Rokotuksestakin selvittiin pelkällä parahduksella, vaikka neulakammoinen äiti olikin itkun partaalla.

Valitettavasti olemme viime aikoina vain kärsineet kovasti masuvaivoista. Ihan alusta asti Ryyni on ollut kova pulauttamaan ja kuplia on ollut paljon ja tiukassa, mutta nyt tilanne on mennyt niin pahaksi, että iltaisin tyttöä on saanut nukuttaa ja röyhtäyttää tuntitolkulla hillittömän itkun kera ja yöllä sama juttu, kun ennen selvittiin puolen tunnin nukutuksella ja yöllä ei juuri edes röyhtäilty. Viimeiset puolitoista viikkoa on ollut aivan kaaosta, kun tyttö on nukkunut miten sattuu ja omat unet ovat jääneet vähiin. Pakko oli tunnustaa neuvolassa, että kyllä minä väsynyt olen kun terveydenhoitaja totesi minun olevan väsyneen näköinen ja jo aivan liian laihassa kunnossa. Hän ehdotti perhetyöntekijän apua, mutta onneksi V sai loppuviikon lomaa, joten eiköhän me näiden neljän päivän aikana saada tilannetta taas paremmaksi ja ladattua akkuja. Amandalle määrättiin Disflatylia maksimiannostuksella (määrättiin siksi, että itsestäni tuntuu pahalta antaa lääkettä noin pienelle ja tästä arkailusta myös mainitsin) ja jos siitä ei ole apua niin sitten Rela-tippoja. Olen nyt yrittänyt jättää pahiten itselleni kuplia aiheuttavia ruoka-aineita myös pois, joten toivottavasti saadaan masu kuntoon pian.

Tietenkään tähän ei ole jouduttu mitenkään yhtäkkiä, vaan mahavaivat ovat pahentuneet pikkuhiljaa ja minun univelkani kasvanut ajan myötä. Olen vain hölmönä ajatellut koko ajan että kyllä isän pitää saada nukkua öisin kun kerran menee aamulla töihin, eikä minun nukkumisillani ole niin väliä. Tapasin yhden vauvaperheen jossa kärsitään pahasta koliikista ja olen koko ajan ajatellut että ei meillä ole oikeutta valittaa mistään kun toisilla on vielä huonommin. Mutta kun yksi viikonloppu meni niin että meitä oli kaksi itkevää ja raivoavaa tyttöä isän niskoilla, niin oli pakko uskoa että nyt täytyy tehdä jotain. Onneksi Amanda jaksaa olla kärsivällinen ja hymyä riittää vielä pitkänkin röyhtäytyssession jälkeen, vaikka itse tekisikin mieli purskahtaa itkuun.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kovin rankalta. Tuli ihan sellainen olo, että haluaisin tulla auttamaan sinua niin saisit nukuttua. Väsyneenä vauvan hoito on ikävää. Ja kun se vauva-aika on kovin lyhyt niin siitä kyllä haluaisi ja pitäisi saada nauttia ihan täysillä.

    Meillä auttoi vatsavaivoihin Rela-tipat. Ja vauva on ottanut ne aina tähän asti ihan irvistelemättä. Samoin ruisleivän pois jättäminen taisi vaikuttaa. Vaikka kovasti odotan, että voin kohta alkaa taas rukiista syömään :O)

    Siihen vauvan yleisellä paikalla imettämiseen palaan vielä, mistä kirjoitit tuossa aikaisemmin. Ymmärrän hyvin, ettei sitä tee mielellään kaikkien näkyvillä silloin kun se muuttuu teidän syömisten kaltaiseksi rupeamaksi. Meillä syötöt ovat olleet suht helppoja tähän asti kun poika on syönyt sellaisella vauhdilla, että voi tosissaan sanoa, että 'Maailman nopein kansa' :D Mutta nyt kun maailma on alkanut kiinnostaa tissiä enemmän on meillä muuttuneet syötöt ihan hurjiksi. Tissi suuhun, tissi pois, tissi suuhun, tissi pois, tissistä kiinni ja venytys, tissi suuhun, kirkaisu. Vain tutuissa paikoissa imetys on rauhallista. Eli kotonakin vain kahdessa paikassa. Eikä todellakaan tee mieli imettää missään keskellä kahvilaa tällä hetkellä.

    Toivottavasti saat jossain vaiheessa nukuttua hyvin. Jaksamista ja haleja.

    VastaaPoista
  2. Heippa
    Voi harmitus, että tytön vatsa vaivaa noin kovasti. Meillä oli ensimmäiset 2 kk sama ongelma. Varmaksi en tosin tiennyt, että johtuiko valvominen juuri masuvaivoista, mutta niitäkin kyllä todellakin oli. (vanhoista blogikirjoituksistani löytyy aiheesta enemmän), mutta nyt on jo helpottanut. En muista olenko sinulle jo aiemmin ehdottanut vyöhyketerapeuttia? Me kokeilimme sitä ja mielestäni siitä oli apua. Vauva ainakin nautti hieronnasta suunnattomasti. Vyöhyketerapiassa suositellaan käymään vähintään kolme kertaa, jotta siitä olisi apua. Mitään hirmu kallista se ei ole. Ainakin siitä saa mielenrauhan, että varmasti on kokeillut kaikkea. Ja mielellään muutamat kympit maksaa siitä, kun näkee, että vauva nauttii.
    Asut näköjään Oulussa, joten en osaa vyöhyketerapeuttia sieltä suunnalta suositella, mutta varmasti sieltäkin vauvoihin erikoistuneita löytyy.
    Äläkä turhaan yritä kantaa valvomistaakkaa yksinäsi. Kyllä se isäkin jaksaa töissä käydä vaikka nýt välillä valvoisikin. On erittäin tärkeää, että saat itse vointisi ja jaksamisesi paremmaksi. Eikä kannata ajatella sitä, että joillakin on vielä vaikeampaa. Aina löytyy joku kenellä on hankalampaa, mutta se ei poista sitä, etteikö sinun ongelmasi olisi yhtä tärkeää hoitaa.
    Paljon voimia, toivottavasti pian helpottaa!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...