maanantai 12. toukokuuta 2008

Äitienpäivä

Ensimmäinen äitienpäiväni valkeni sateen ropistessa ikkunalautaan. Sade ei kuitenkaan haitannut, sillä Amanda oli kuunnellut toiveeni pitkistä yöunista ja heräsi vain kerran yön aikana ja nukkui aamulla puoli kahdeksaan asti. Ensimmäisten päiväunien aikana kävi hän poimimassa isänsä kanssa kukkia minulle. Olivat kuulemma ainoat kukat mitä tuolta rantapuistosta oli 5 km säteeltä löytynyt. Illalla kävimme ulkona syömässä ja taaskin Amanda nukkui kuin pieni enkeli antaen vanhempien nauttia rauhallisesta ruokailusta kynttilän valossa viinilasillisen kera. Tuota olen kaivannut niiiin pitkään.

m kerkesi jo kysymään että miltä se äitiys nyt tuntuu. Kolmessa kuukaudessa on ehtinyt tottua jo ajatukseen eikä joka aamu ihmettele että mitenkäs minä tähän olen joutunut. Niin raskasta kuin pienen vauvan hoitaminen on, varsinkin jos hän kärsii vatsavaivoista, on se silti ihan äärimmäisen palkitsevaa. Ei ole mitään niin ihanaa kuin sylissä nukkuva lapsi, kuin korkeintaan lapsi joka irrottaa otteensa rinnasta ja katsoo silmiin ja hymyilee. Vaikea tätä äitiyden ihanuutta kun kuvailla, mutta on hienoa olla jollekin maailman tärkein henkilö ja samalla juuri tuo sama asia on se mikä on niin rankkaa ja vaikeaa. Ja miten paljon sitä onkin valmis joustamaan tuon pienen ihmisen vuoksi. Vaikka ulkona on jäätävä sadekeli, niin eiköhän me silti olla parin tunnin kuluttua tuolla talsimassa kohti markettia, jotta Amanda saa mahdollisimman hyvät päiväunet, ostamaan hänelle vaippoja, purulelu ja peitto vaikka itse en mitään tarvitsekaan.

1 kommentti:

  1. Ihanista hetkistä kilpailee myös se, kun aamulla lapsi ilmoittaa heränneensä ja suo maailman suloisimman virnistyksen nähdessään äitin kasvot sängyn päällä. "Heippa äiti, kiva nähdä taas!"

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...