tiistai 10. kesäkuuta 2008

Tunnustuksia

Taitaa olla syytä perua puheitani. Luin noita vanhoja kirjoituksiani mitä olin kirjoittanut ennen Amandan syntymää ja silmiini pisti tämä kirjoitus jossa ihmettelin miksi vauvalle muka pitäisi ostaa kauheasti kaikkea tavaraa, kuten jumppamattoja, itkuhälyttimiä sittereitä yms. No nyt meiltä löytyy melkein kaikki noista. Meillä on sekä kantoliina että reppu ja molemmat on koettu hyviksi ja tarpeellisiksi. Meillä on jumppamatto ja erikseen vielä lelukaari. Jumppamatto ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta sen lelut sellaisenaan ovat Amandan mielestä ihania. Kaari on meidän ruokailuhetkien pelastus niin että saamme miehen kanssa syödä yhdessä kun Amanda viihtyy lelujen kanssa. Sitterikin meiltä nykyään löytyy jo ihan siksikin että jossain tyttöä on syötettävä ja turvakaukalo ei ole kovin hyvä siihen. Meiltä löytyy myös iso kasa leluja, 2 kpl pinnasängyn reunansuojuksia kun toinen oli muka liian suuri ja toinen vain niin kauhean nätti. Tuteista ja tuttiketjuista ei kannata edes puhua ja jopa tuttipullojen mikrosterilaattori löytyy. Kaapissa odottaa hyppykiikku kunnes Amanda on tarpeeksi suuri siinä leikkimään ja syöttötuoliakin ollaan jo harkitsemassa. Kaikille tavaroille on tarpeensa vaikka en niin ikinä olisi uskonut. No edelleenkin kyllä suosittelen että hankintoja tekee sitä mukaa kun tarpeita tulee niin voi hankkia sen parhaiten tarpeita vastaavan tavaran. Iso osa tavaroista on hankittu käytettynä tai lainattu, koska yhdellä lapsella nuo kamat ei kauheasti ehdi kulua.

Niin se itkuhälytin meiltä vielä puuttuisi ja tarvetta olisi. Mikähän olisi hyvä malli vai olisiko jollain jopa myydä sellainen minulle käytettynä?

3 kommenttia:

  1. Moikka Mimmu! Noin käy melkeinpä kaikille:) Kaiken tarpeellisen tavaran määrää on vaikea arvioida ennen vauvan syntymää. Onkin järkevää hankkia niitä sitten tarpeen mukaan, eikä sukeltaa tavarataivaaseen ennen aikojaan:)Vauvoilla kun on saatavilla jos jonkinsortin tarviketta ja tavaraa.

    Itkuhälytin on meillä käytössä vieläkin vaikka meidän Peppi on "jo" yli kaksivuotias. Mummilassa ja mökillä on kiva istua iltaa ulkona ja lapsi nukkuu sisällä. Olen huomattavasti turvallisimmin mielin, kun lapsen sängyn vieressä on itkuhälytin ja sen toinen pää on minulla.

    VastaaPoista
  2. Minäkin luulin aiemmin että sitä tarvitaan vain pikkuvauva- aikana ja olinkin jo yhden kaverin kanssa sopinut että jos tarvitaan niin saadan heiltä lainaan. Nyt olenkin huomannut että olisi niin monia tilanteita missä se olisi käytännöllinen ja kaverin 1,5 vuotias ei vielä luovuta hälytintä. Eli kauppaan taitaa johtaa meidän tie...

    VastaaPoista
  3. Miten samalla tavalla on minunkin mieleni muuttunut. Etukäteen ajattelin, että ei tarvita sitä tätä ja tota, mutta myöhemmin sitä on tullut hankittua noita etukäteen tarpeettomilta tuntuneita tavaroita. Mutta eipä sitä etukäteen voi tietääkään mitä tarvitsee ja mitä ei kun ei kerran ole aikaisempaa kokemusta. Ja toisten kokemuksista ei oikein voi mitään päätellä. Kun sitä samassa perheessä olevien lasten kanssa voi olla jo isoja eroja vauvan tavaroiden tarpeellisuudesta.

    Tuo itkuhälyytin näköjään on sellainen esine mikä on toisille tosi tarpeen ja toiset eivät tee sillä mitään. Minä kuulun tuohon jälkimmäiseen sarjaan. Saimme sen lainaksi veljeltäni, jonka mukaan heillä se oli ihan ehdoton kummankin pojan kanssa. Me ei olla sitä tarvittu kertaakaan. Kun poika nukkuu ulkona niin sitä vaan jotenkin aavistaa kun siellä tulee itku. Ja meillä nyt vielä sattuu olemaan niin vanha ja harva talo, että kyllä sieltä se vähäinenkin itkun alku sisälle kuuluu. No. Hälyttimet on edelleenkin meillä lainassa kun vielä sekin tilanne voi tulla eteen kun niitä tarvitaan.

    Voi kun olisi kiva jos ehtisit ja muistaisit laittaa blogiin joskus noita sun Amandalle tekemiä ompeluksia ja neulomuksia. Tähän asti esitellyt ovat olleet kivoja.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...