maanantai 11. elokuuta 2008

Havahduin viikonloppuna tosiasiaan, että vanhempainvapaata on jäljellä enää kaksi kuukautta. Vain kaksi kuukautta! Meni pasmat ihan sekaisin ja pari unetonta yötä vietetty. Mitä minä sitten teen? olin kyllä jo aiemmin ajatellut että olisin vähintään vuoden loppuun kotona, mutta käytännössä tämä ei ole ihan niin yksinkertaista. Olen alalla jolla töitä kyllä on, mutta voi olla vaikeaa ajoittaa aloittaminen juuri itse haluamaani ajankohtaan. Minulla ei ole työpaikkaa mihin palata, vaan pitäisi etsiä uusi työpaikka. Olenkin kyllä jo aloittanut ja hakenutkin töitä. Ehdin olla niin lyhyen aikaa työelämässä valmistumisen jälkeen, että työnhaku tuntuu kovin vaikealta, mutta samalla motivaatiota ja kunnianhimoa olisi kovasti. Olisi ihana päästä taas keskustelemaan muustakin kuin vauvoista ja kaikesta niihin liittyvästä ja oikeastaan myös päästä pois kotoa. Toisaalta kuitenkin tuntuu aivan kamalalta ajatukselta laittaa Amanda hoitoon jollekin vieraalle ja olla tuntikausia erossa hänestä. Näen mielessäni kauhukuvia, kuinka lapsi ei enää edes tunnista minua kun olen niin paljon poissa. Siitäkin huolimatta, että olen alalla jossa tunnetaan vain 8-16 työaika. Ja siitäkin huolimatta että isänsä tekee pitkiä päiviä ja jopa reissutöitä ja kyllä Amanda todellakin tuntee ja muistaa isänsä. Tätäkö sillä tarkoitetaan kun sanotaan, että äitiys on ainaisia ristiriitaisia tunteita ja huonoa omaatuntoa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...