keskiviikko 24. syyskuuta 2008

8kk


Meidän pieni Ryyni täyttää tänään jo 8 kk. Mitoista ei ole mitään tietoa kun edellisestä neuvolakäynnistä on jo kaksi kuukautta ja seuraavaakin odotetaan vielä pari viikkoa. Reipas tyttö kuitenkin. 8kk ikäinen Amanda osaa jo nousta tukea vasten ja pinsettiotetta harjoitellaan. Kun isä palasi työreissulta alkoi tarinaakin tulla ihan uudella tavalla. Entinen Ä! huuto on vaihtunut kolmikirjaimiseen käh- kuiskaukseen ja sen lisäksi höpötetään koko ajan. Ymmärrettäviä sanoja ei kuitenkaan ole havaittavissa. Luulenpa että tuo puhe onjäänyt hieman nopean liikuntakehityksen jalkoihin, vaikkei myöhässä olekaan. Hampaita ei edelleenkään ole ainuttakaan, mutta silti mussutetaan mielellään leipää ja hedelmiä paloina. Mieluisimpia "leluja" ovat edelleen erilaiset nauhat (olivatpa ne sitten irtonaisia, hatunnauhoja tai vaikkapa isän kengissä) sekä kirjat ja lehdet. Olemme lukeneet iltasatuja ja nykyään Amanda ottaessaan kirjan käteensä alkaa polottaa kuin lukisi ääneen itsekin. Ei sana ja äidin kieltävä katse alkavat tulla tutuksi, vaikka niihin reagoidaan vielä viiveellä. Lempilauluja ovat tässä isä pupu on- laulun lisäksi Simo-siili- laulu. Harmi kun emme päässeet muskariin mukaan, kun nuo laulut ovat Amandalle niin mieluisia ja äidin laululeikkivarasto niin rajallinen.

2 kommenttia:

  1. Taas suloinen kuva Amandasta. Minusta on hauska kun laulan Toivolle alkaa hän hymisemään ja hytkymään mukana...vaikka laulutaitoni on aivan kamala. Levyjen kuuntelu on vaan niin vaikeaa koska tuo cd-soitin on pojasta aivan liian kiinnostava ja silloin ei-sana kaikuu aivan kuuroille korville. Meillä ei myöskään kirjojen lukemiseta oikein tule mitään kun Toivo haluaa sen kirjan ja sitten kun saa sen niin työntää suuhun. Kaikista kirjoista alkaa kohta olla kulmat kaluttu :D

    Ei ole teidänkään pieni ollut usein ulkopuolisessa hoidossa. Ja minä kun luulin, että me ollaan ainoita, joiden vauvan hoitokerrat pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Meillähän ei ole noita isovanhempia, joiden apua voisi pyytää - siinä ehkä suurin syy tuohon. Toisaalta minä en oikein raaskikaan laittaa poikaa hoitoon. Kyllä Toivo viihtyy, mutta minulle tulee heti ikävä :D

    VastaaPoista
  2. Meillä myös isovanhemmat asuu kaukana ja se suurin syy, etten ole aiemmin raskinut jättää hoitoon kuin ihan hetkeksi. Minusta on myös tuntunut että olaan ainoita, mutta ilmeisesti ei ollakaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...