tiistai 23. syyskuuta 2008

Onnenhetkiä

Amanda oli lauantaina oikeastaan ensimmäisen kerran hoidossa. Hän on pari kertaa jäänyt mummolaan siksi aikaa kun me olemme miehen kanssa käyneet ostoksilla, mutta tällä kertaa veimme hänet ystäväperheen luokse peräti neljäksi tunniksi. Tänä aikana me miehen kanssa kävimme ulkona syömässä ja vietimme hieman "omaa aikaa". Koska tämä oli eräänlainen yllätys minulle, mies oli valinnut syömäpaikaksi aasialaisen ravintolan, joka tarjoaa sekä kiinalaista että sushia. Valitsemistamme raaka-aineista valmistettiin meille todella herkulliset annokset, jonka jälkeen maistelimme ensimmäisen kerran eläissäni sushia. Sushi oli kyllä pieni pettymys, kun se ei oikeastaan maistunut muulle kuin kylmälle riisille. Häpeäkseni joudun myöntämään etten osaa syödä puikoilla (ainakin tuntuu, että nykyään se on ihan perustaito) ja V yritti opettaa miten se tapahtuu. Haarukka osoittautui yhä paremmaksi, ainakin jos aikoi syödä aterian lämpimänä, mutta sushipaloihin minäkin onnistuin tarttumaan. Ruokailun jälkeen kävimme vielä drinkeillä. Kuin yhteisestä sopimuksesta puheenaiheet käsittelivät kaikkea muuta kuin vauvoja ja miehen töitä. Ihan niin kuin joskus ennen vanhaan, kun meillä oli muutakin elämää.

Olin aivan varma, että meitä odottaisi väsynyt ja vähintäänkin kitisevä tyttö joka pillahtaa loukkaantuneeseen itkuun meidät nähdessään. Yllättäin vastassa oli iloinen höpöttävä tyttö joka puhkesi vain leveämpään hymyyn meidät nähdessään. Perheessä on saman ikäinen tyttövauva, josta Amanda sai leikkiseuraa. Tytöillä oli ollut todella hauskaa, niin kuin seitsenkuisilla vain voi olla: kinastelua pahvilaatikosta, puupalikoiden mussutusta, toisen korvien repimistä ja yhteistä kiljahtelua. Vielä kotonakin tyttö jaksoi leikkiä ja höpöttää (kun ensin olimme saaneet hänet suostumaan kotiin lähtöön) ja kun nukkumaanmenoaika koitti, hän nukahti samantien kun pääsi sänkyynsä.

Oli niin ihanaa käydä kerrankin rauhassa ulkona, ilman kenenkään kitinää ja puhua vain aikuisten asioista. Olla kuin lapseton pariskunta, vailla huolia mistään. Mutta kyllä illan kruunasi tuo, että myös tytöllä oli ollut yhtä hauskaa ilman meitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...