perjantai 7. marraskuuta 2008

imetystä, tai oikeastaan ei

Meillä taitaa imetys olla pulkassa. Amanda päätti ensin ettei huoli rintaa enää päivällä ja pari viikkoa sitten hän alkoi nukkua kokonaisia öitä aamusta iltaan, niin että yösyömisetkin jäivät pois. Korvikkeen makuun on päästy niin hyvin, että ilta- ja aamumaitokin vaihtui pulloon ja nyt tyttö ei ole huolinut rintaa viikkoon. Kolmen päivän jälkeen tarjosin, että otatko, ja katsoi ensin minua, sitten rintaa ja minua uudestaan että häh? Mitä tuolla tehdään. Seuraavana yönä homma kyllä muistui taas mieleen, mutta nyt on taas oltu monta päivää kokonaan ilman, siitäkin huolimatta että yöllä on herätty. On vähän haikea olo, mutta minkäs teen. Olin tiistaina viisaudenhammasleikkauksessa johon liittyen sain antibioottikuurin ja edellisen leikkauksen ja antibioottikuurin perusteella epäilen, että maidon tulo loppuu nyt kokonaan. Eihän siinä mitään, parempi näin että lapsi itse päättää lopettaa kuin että joutuisin jossain vaiheessa vierottamaan, mutta olisin toivonut, että rintamaidosta olisi siirrytty suoraan lehmänmaitoon, eikä korvikkeeseen. Toistaiseksi maitoa on kokeiltu vain jogurttina joka ei oikein ole sopinut ja kokeilut ovat jääneet vähäisiksi. Mutta pääasia kuitenkin että lapsi saa tarvittavan maidon jossain muodossa. Kunhan selviän leikkauksen aiheuttamasta posken turvotuksesta ja kuumeesta on suunnattava ainakin rintaliiviliikkeeseen. Imetysliiveissä on nykyään runsaasti tyhjää tilaa ja pikkuhiljaa olisi mukava käyttää jotain vähän nätimpää ja naisellisempaa kuin valkoista puuvillaa paksuilla olkaimilla:)

7 kommenttia:

  1. Tuo on asia, jota minä odotan ja pelkään samalla. Siis sitä imetyksen loppumista tai lopettamista. Toivo on nyt vähän yli vuoden ja imetän edelleen muutaman kerran päivässä: aamumaidot, kahdet tai yhdet päiväunimaidot ja iltaunimaidot ja öisin lohtumaidot kun itkettää. Hyvin lyhyitä on nykyään nämä imetykset ja on jo mennyt päiviä, ettei Toivo ole juonut kuin aamuhörpyt. Minä haluaisin imettää ainakin pari kertaa päivässä tuohon kahden vuoden ikään asti. Saa nähdä miten käy. Toisaalta kyllä haluaisin jo takaisin ne pienemmät rinnat ja liivit.

    Tuo on varmasti haikeaa kun teillä jo loppui imetys. Minun piti ihan käydä tarkastamassa, että minkä ikäinen se Amanda oikein olikaan. Ihan ei kai vielä sitä tavan maitoa voi antaa, mutta ihan pian. Meillä tuntuu ainakin maitoa paremmin maistuvan piimä. Liekö sitten enemmän äidinmaidon makuista.

    VastaaPoista
  2. Meillä onneksi Henna vielä ottaa kaiken maitonsa tissistä. Hapanmaitotuotteita ajattelin pikkuhiljaa varovasti aloitella, koska haaveilen, että jouluna tyttö saisi edes osaksi maitoon keitettyä riisipuuroa.

    Mutta kyllä minuakin huikii, että muka joskus tarttisi muka tissittely lopettaa. Mitä pidemmälle on menty, sitä tarkempi olen imetyksen suhteen. Tissit turvaan vedolta, pidän huolta terveydestäni jne jne, jotta en ainakaan omasta syystäni joudu lopettamaan imetystä. Mutta minun tuurillani homma meneekin silti siihen, että minä joudun sulkemaan baarin, vaikka toinen vielä ottaisi...

    Tissit ovat jo pienentyneet, mutta pienempiä imetysliivejä en arvaa mennä ostamaan. Silloin imetys loppuu ihan varmasti. Olkoon sitten tyhjää liiveissä, onneksi tissit ei ole mitkään pamelat olleet koko aikana ;)

    VastaaPoista
  3. Kyllä tämä tunteita herättää näköjään muissakin. Nyt kun mies on lomalla ja itse podin hammassärkyä olivat nuo isä ja tyttö paljon kahdestaan ja hoitivat asiat ilman minua ja minulle tuli suorastaan ulkopuolinenolo. Imetys kun on ollut se ainoa asia jota mies ei ole voinut puolestani tehdä, vaan se on ollut minun ja Amandan kahdenkeskistä aikaa. Toisaalta taas mies on ollut iloinen kun pystyy olemaan tytön kanssa vaikka koko päivän poissa kotoa ilman mitään ongelmia. Eli puolensa ja puolensa. Rintaliivikaupassa tuli kuitenkin oikein hyvä mieli:)

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että sait imettää noin kauan kuitenkin! Kaikki on niin suhteellista ja yksilöllistä, itse olin jo tuossa vaiheessa ihan valmis lopettamaan enkä kokenut sitä juuri haikeana. Taisin olla jo lopettanutkin, ihan omasta tahdostani. Koin, että läheisyyden hetket ovat ihan muista asioista kiinni kuin imetyksestä. Mutta tietysti, jos on ajatellut imettävänsä tosi pitkään, saattaa lopettaminen tuntua kurjalta. Älä kuitenkaan koe ainakaan mitään paineita asiasta!

    VastaaPoista
  5. Varmaan tuo imetyksen lopettaminen herättää paljon tunteita varsinkin äidissä, jäähän päivästä se yhteinen hellyyshetki pois.

    Tämä on ihan OT, mutta kun tituleeraat itseäsi intohimoiseksi laskettelijaksi niin kysympä sinulta... Kävitkö alkuraskaudesta vielä laskettelemassa? tai jos et käynyt niin otitko selvää olisiko se ollut mahdollista ja miten suuri riski se on? Itse tässä vasta toivon raskautta mutta tiedossa oleva alppireissu mietityttää... Kiitos kovasti jos jaksat jossain vaiheessa aiheeseen vastata :)

    VastaaPoista
  6. Nyt alkaa jo tuntua ihan mukavalta, ettei tarvi "vaivata" itseään enää imettämisellä. Amanda on oppinut halailemaa ja tulee usein ihan vain antamaan halin ja suukon ja palaa sitten leikkimään, joten läheisyyttä jaetaan yhä mutta hieman eri tavalla vain.

    Minulta kiellettiin ehdottomasti laskettelu ja maastopyöräily jota vasta aloittelin harrastamaan, joten en käynyt laskemassa edes alkuraskaudesta. Tosin näin sen kyllä itsekkin parhaaksi vaihtoehdoksi kun olen aika rämäpää ja kaadun usein. Pyöräilyä sen sijaan jatkoin koko raskauden ajan, sekä kaupungissa, että helpoilla metsäreiteillä ja meinasin lähteä synnytämäänki polkupyörällä tammikuun liukkailla kaikkien kavereiden kauhistukseksi. Eli toimi miten sinusta parhaalta tuntuu. Vauva on vatsassa hyvässä suojassa pieniltä kolhuilta ja kaatumisiltakin, mutta jos vauhtia on paljon voi isompiakin vahinkoja helpommin satua ja tasapainon sai opetella ihan uusiksi raskaana. Pakko vielä kertoa että tälle talvelle on liput hommattu ja sukset laitettu ja ensimmäinen laskupäivä kotetaan viikonlopun aikana Levillä. Jee!!!

    VastaaPoista
  7. Kiitos vastauksesta :)

    Näin sen itsekin ajattelin, että tuskin laskettelua suositellaan, mutta yhtälailla kaatusmisia saattaa sattua pyörällä tai vaikka kävellessä. Ja ihan alkuraskaudesta alkio taitaa olla niin suojassa ettei sitä ihan pienillä kaatumisilla vahingoiteta.

    Niin, ja lisäksi tietysti sitä on erityisen varovainen jos tälläinen onni meitä kohtaa. Eli vain helppoja rinteitä ja rauhallisessa vauhdissa.

    Itse en ole kovin rämäpää enkä myöskään ole vusoikausiin kaatunut, joten enköhän selviä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...