maanantai 26. toukokuuta 2008

4kk


Amanda on jo neljä kuukautta vanha, iso tyttö siis. Katseltiin eilen illalla valokuvia vastasyntyneestä tytöstä ja kyllä se näyttikin pieneltä mytyltä tähän nykyiseen kiekuvaan rimpuilijaan verrattuna. Viikonloppuna maisteltiin hieman perunaa, mutta ei tainnut oikein olla Amandan mieleen tämä "herkku"...

keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Bussimatkailua

Olemme nyt pari kertaa kokeilleet bussilla matkustamista vaunujen kanssa. Tässä kaupungissa bussilla saa matkustaa ilmaiseksi vaunujen kanssa ainakin toistaiseksi ja valtaosa busseista onkin matalalattiabusseja joten matkustaminen on aika vaivatonta. Syksyllä oli lehdissä kovasti kirjoitteluja tästä aiheesta. Aloituksen teki joku äiti joka valitti ettei häntä ollut autettu bussiin, kun pysäkille olikin saapunut ei-matalalattiamalli. Tähän joku vastasi että auttaisi äitejä vaunujen kanssa, mutta kun ei näiltä äideiltä saa edes kiitosta palkaksi niin ei enää viitsi. Tästä syntyikin sitten sanaharkka mielipideosastolla miksi ylipäätään vaunujen kanssa pitäisi päästä ilmaiseksi kun vauvaperheitä tuetaan jo muutenkin valtion ja kaupunkien puolesta ja kärkkäimmät valittivat että näiden autettavien vuoksi bussit ovat jatkuvasti myöhässä aikatauluista. Monet tutut äidit ovatkin päätyneet ratkaisuun, etteivät edes yritä ei-matalalattiabusseihin vaan joko kävelevät tai odottavat seuraava bussia.

Eilen kävimme kyläilemässä noin 6 km päässä kotona ja tuo matka tuntui sateessa hieman liian pitkäksi kävellä. Menomatka sujui hyvin, mutta paluumatkalla pysäkille saapui ei-matalalattiabussi. No tyydyin kohtalooni ja ajattelin että odotan seuraava bussia hetken. Kuskipa huikkasikin ovelta että olenko tulossa kyytiin. Totesin, etten pääse noita portaita sisälle vaunujen kanssa, mihin hän että eihän se ole mikään ongelma ja tuli auttamaan meidät sisälle. Kotipysäkillä kuski auttoi meidät ulos ja sanoi vielä että nosta vain käsi ylös reilusti pysäkillä niin tiedetään tulla auttamaan, että kyllä me aina tullaan auttamaan. Kävelin suorastaan liikuttuneena kotiin, että olipa ystävällistä kun tajusin, että se mies joka kurkisteli lähtöpysäkillä ovelta oli kai hänkin tulossa tarjoamaan apua jos vain olisin tajunnut sitä ottaa vastaan.

Täytyy vielä kertoa, että pysäkillä odottaessamme bussi sekä meno-, että paluumatkalla tupakoitsijat ovat siirtyneet katoksen alta lasiseinän taakse sateeseen polttamaan meidän tullessa katoksen alle. Siis ihan selkeästi sivistystä ja hyvää tahtoa on vielä jäljellä!

Neuvolakuulumisia

Kävimme eilen nelikuukautisneuvolassa. Sen piti olla lääkäritapaaminen, mutta lääkäri olikin lähtenyt keikalle, niin että tapasimmekin vain terveydenhoitajan. Uudet strategiset mitat ovat 63 cm ja 6200 g, sekä päänympärys 40,3 cm. Ihan hiukan keskikäyrän alapuolella mennään (ainakin verkkoklinikan käyrien mukaan, neuvolassa niitä ei näytetty) ja sopusuhtainen tyttö terkkarin mielestä. Disflatyliä jatkamme edelleen, mutta pienennämme annostusta pikkuhiljaa nyt kun vatsavaivoista on päästy.

Painoa on tullut edellisestä käynnistä 760g ja terveydenhoitajan mielestä meidän ei kannata vielä aloittaa kiinteitä kun tyttö kerran kasvaa noin hyvin pelkällä maidolla. Maisteluannoksia perunaa voi silloin tällöin antaa, mutta muuten ei kiinteitä kannata vielä antaa. "Ja pääsetpähän itse helpommalla vielä vähän aikaa"- oli terkkarin kommentti. Tuon on kyllä ihan totta: eväät kulkee edelleen aina mukana ja valmiina tarjottaviksi. Siitäs saitte vellintarjoajat!

maanantai 19. toukokuuta 2008

Pusuja

Amanda on alkanut antaa meille pusuja! Ihania märkiä pusuja poskille ja välillä muillekin kasvojen osille. Erityisesti näistä saa nauttia isä iltaisin, mutta kyllä äitikin on saanut osansa. Ensin ihmeteltiin että onko tytöllä nälkä kun kokeilee suullaan kasvojamme, mutta kun sama jatkui vielä ruokailun jälkeenkin ja ilman imemistä niin kyllä nuo pusuiksi täytyy tulkita.

Posti toi ison kasan vaippakankaita, oranssia, vadelmaa ja norsukuviota, joten urakkaa on taas tiedossa. Lupasin tehdä kaverin vauvallekin samalla, kun kehuivat että kokeiltavaksi antamani itse tehty taskuvaippa on heidän lempivaippansa. Vaippaprojektin lisäksi näpeissä syyhyää bambulankaa ja mekkokangasta, mutta saa nähdä mitä niistä oikeasti valmistuu.

tiistai 13. toukokuuta 2008



Meidän typy tulee kyllä ehdottomasti saamaa vappupallon ensivuonnakin. Puolitoista viikkoa vanhassa pallossa on yhä reilusti kaasua ja mikään ei ole hauskempaa kuin lyödä palloa ja ihmetellä kuinka se aina palaa takaisin. Tuota leikkiä Amanda olisi jaksanut vaikka kuinka kauan eikä naurun hörähdyksistä meinannut tulla loppua. On hauska huomata miten lapsi on alkanut havainnoida maailmaa ihan uudella tavalla ja ottaa kontaktia. Viime viikolla meillä oli kylässä kolme saman ikäistä vauvaa Amandan seurana ja oli jännä nähdä miten niistä ennen sylissä tuhisevista kääröistä oli tullut uteliaita lattialla pyöriviä muksuja. Viikonloppuna olimme ristiäisissä ja Amanda antoi Nea- ystävälle spontaanin onnitteluhalauksen nimensaannin kunniaksi.

Eräs tuttavani arvosteli minua viikonloppuna kovin sanoin siitä että annan lapselleni lääkettä vatsavaivoihin. "Siis sehän on vieras aine elimistölle ja voi aiheuttaa vaikka mitä ja kun ei niistä ole edes mitään apua ja vyöhyketerapia on ainoa oikea tapa hoitaa vatsavaivoja..." Tottakai pahoitin aluksi mieleni, koska todellakin tuo lääkkeen antaminen oli minulle kova paikka ja sitä mietittiin todella pitkään ja vasta terveydenhoitajan määräys ehdottomasti antaa sai minut vakuuttuneeksi että se on oikein. Aika nopeasti pääsin kuitenkin tuon yli ja loppuillan annoin muiden "hyvien neuvojen" mennä toisesta korvasta ulos. Miksi ihmeessä tuoreelle äidille pitää tuputtaa kaiken maailman ohjeita koko ajan? Minun pitäisi ehdottomasti antaa tytölle velliä iltaisin kun hän ei kerran vielä nuku kokonaisia öitä siitäkin huolimatta että tyttö ei ole vielä 4kk vanha. Se että en ole innoissani antamassa hänelle kiinteitä viimeistään 4 kk- päivänä on täysin käsittämätöntä, eihän maito voi millään riittää enää silloin. Neuvolan ohjeitahan ei missään tapauksessa pidä kuunnella kun "ne vain lukee niitä suosituksiaan" ja ennenkin on pärjätty omilla ohjeilla. Niin ja meidän pitää ehdottomasti ottaa koira ettei Amandasta tule allergista ja jos allergiaoireita sittenkin tulisi niin pitää ottaa kaksi lisää jotta allergia katoaa. Niin ja lapselle ei pidä hankkia leluja eikä varsinkaan mitään sittereitä, hyppykiikkuja tai jumppamattoja, ne ovat vain laiskojen äitien juttuja eikä niitä ennen vanhaan tarvittu. Ihan hyväähän ihmiset tietysti tarkoittavat, mutta kun neuvoja antavat jopa lapsettomat ihmiset joilla ei ole mitään hajua vauvoista oikeasti muutamaa lapsenvahtikeikkaa lukuun ottamatta. Minä tahdon odottaa että tyttö itse on kiinnostunut syömään muutakin kuin maitoa (okei, pelkään myös niitä vatsavaivoja joita ensimmäiset lusikalliset usein kuulemma aiheuttavat) kun kerran maito tuntuu riittävän, minä en tahdo koiraa ja nuo helisevät lelut lelukaaressa ovat Amandan mielestä äärimmäisen hauskoja joten eikö me saataisi toimia ihan omalla tavallamme?

maanantai 12. toukokuuta 2008

Äitienpäivä

Ensimmäinen äitienpäiväni valkeni sateen ropistessa ikkunalautaan. Sade ei kuitenkaan haitannut, sillä Amanda oli kuunnellut toiveeni pitkistä yöunista ja heräsi vain kerran yön aikana ja nukkui aamulla puoli kahdeksaan asti. Ensimmäisten päiväunien aikana kävi hän poimimassa isänsä kanssa kukkia minulle. Olivat kuulemma ainoat kukat mitä tuolta rantapuistosta oli 5 km säteeltä löytynyt. Illalla kävimme ulkona syömässä ja taaskin Amanda nukkui kuin pieni enkeli antaen vanhempien nauttia rauhallisesta ruokailusta kynttilän valossa viinilasillisen kera. Tuota olen kaivannut niiiin pitkään.

m kerkesi jo kysymään että miltä se äitiys nyt tuntuu. Kolmessa kuukaudessa on ehtinyt tottua jo ajatukseen eikä joka aamu ihmettele että mitenkäs minä tähän olen joutunut. Niin raskasta kuin pienen vauvan hoitaminen on, varsinkin jos hän kärsii vatsavaivoista, on se silti ihan äärimmäisen palkitsevaa. Ei ole mitään niin ihanaa kuin sylissä nukkuva lapsi, kuin korkeintaan lapsi joka irrottaa otteensa rinnasta ja katsoo silmiin ja hymyilee. Vaikea tätä äitiyden ihanuutta kun kuvailla, mutta on hienoa olla jollekin maailman tärkein henkilö ja samalla juuri tuo sama asia on se mikä on niin rankkaa ja vaikeaa. Ja miten paljon sitä onkin valmis joustamaan tuon pienen ihmisen vuoksi. Vaikka ulkona on jäätävä sadekeli, niin eiköhän me silti olla parin tunnin kuluttua tuolla talsimassa kohti markettia, jotta Amanda saa mahdollisimman hyvät päiväunet, ostamaan hänelle vaippoja, purulelu ja peitto vaikka itse en mitään tarvitsekaan.

maanantai 5. toukokuuta 2008

Päiväunien aikaan

Parannuksena väsymykseen päätin tehdä Amandan päiväunien aikana jotain ihan muuta kuin istua tietokoneella. Tyttö aloittaa päiväunet yleensä kymmenen jälkeen jolloin minulla on pari- kolme tuntia "omaa aikaa". En osaa nukkua päivällä, enkä oikein uskallakaan kun parvekkeelta kuuluu niin huonosti äänet sisälle, joten usein miten olen vain yrittänyt syödä jotain lounasta ja siinä samalla surffaillut netissä. Se ei kuitenkaan rentouta yhtään vaan päinvastoin väsyttää entisestään. Tässäpä hieman niitä ns. parempia oman ajan viettotapoja:
Tämä on 5- vuotta täyttäneelle kummitytölleni. Ompelu on kyllä mukavaa kun heti näkee työnsä jäljet. Lapsille kun löytyy paljon ihania puuvillakankaita edullisesti tuli tänä vuonna syntymäpäivälahja ennätyshalvallakin. Nuo ihanat kukkanapit ovat peräisin äitini vanhasta mekosta jostain 60- ja 70- lukujen vaihteesta. Täytyy kyllä näköjään silittää mekko uudelleen vielä ennen postiin laittoa;)


Olen innokas kotipuutarhuri ja haaveilen isosta puutarhasta missä voisi kasvattaa kasviksia ja kukkia sekä kasvihuoneesta. Toistaiseksi täytyy tyytyä ruukkupuutarhaan, mutta edistyksenä viime kesälle, nyt minulla on lasitettu parveke joka hieman helpottaa "viljelyä". Tämä on kyllä minulle ihan outo harrastus, koska en otodellakaan ole mikään kärsivällisyyden perikuva, mutta jostain syystä kasvien suhteen siedän odottelua ja epäonnistumisia aika hyvin. Joka kevät yritän jotain uutta, mikä kuitenkin onnistuu vasta toisella tai kolmannella yrityskerralla. Tämän kevään uutuuteni on koristekurpitsa ja taimi näyttää kyllä ihan lupaavalta.

Alakuvassa on isoissa ruukuissa kahta eri tomaattilajiketta (mikä oli viime vuoden uutuuteni) ja pikkuruukuissa basilikaa, chiliä ja timjamia.



Kuten sanotaan, puutarhan hoito on terapeuttista. Tarkoitus olisi kasvattaa vielä salaattia ja pinaattia kunhan ilmat lämpenevät pysyvästi. Haaveena olisi saada tänä kesänä salaatti tarpeet parvekkeelta ja ostaa vain mozzarella (ilmeisesti parvekkeella ei saa pitää lehmää tai vuohta) kaupasta. Saa nähdä miten käy.

torstai 1. toukokuuta 2008

Onnistumisia

Hauskaa vappua kaikille! Tänään on ollut todella kesäinen ilma ja olimmekin ystävä perheen kanssa piknikillä puistossa tuhansien muiden ihmisten kanssa. Ihanaa!

Disflatyl-tippoja tytöllä ja kuplatonta ruokavaliota äidillä on kokeiltu nyt viikon verran ja onneksemme se tuntuu auttavan. Röyhtäykset tulevat helpommin ja pulauttelu on hieman rauhoittunut. Nukuttamisaika on supistunut alle puoleen tuntiin ja öisinkin pääasiassa nukutaan ja ruokailuhetket kestävät alle puoli tuntia sängystä sänkyyn. Sekä yöt että päivät ovat muuttuneet helpommiksi ja pikkuhiljaa alkaa itsekkin jaksaa paljon paremmin. Ja mikä tärkeintä Amanda on jälleen oma ihana aurinkoinen itsensä. Ei me ihan ihanne tasolla vieläkään olla, välillä edelleen odotetaan kuplia ja tyttö kiemurtelee tuskissaan ja itsellä tulee murahdeltua varsinkin yöaikaan kun ei jaksa herätä ja huomaan alkavani purra hampaita yhteen jo valmiiksi kun Amandan nukkumaanmeno aika lähestyy. Mutta siis oikealla tiellä ollaan ja tilanne tuntuu tosissaan helpottuvan. Olemme myös päättäneet uhrata parisuhteelle enemmän aikaa vastaisuudessa, nyt kun tuntuu että minä olen ihan kiinni kotona vauvan hoidossa, enkä ole oikein jaksanut mitään muuta. Samoin olen yrittänyt käyttää tytön päiväuniajat paremmin lepäämällä ja lueskelemalla (nukkua kun en edelleenkään päivällä osaa) ja ennen kaikkea pitämällä tietokoneen kiinni. Kiitoksia kommenteista. Olen niitä silmät kyynelissä lukenut samoin kuin kuunnellut ystävien ja jopa puolituttujen avuntarjouksia. Ihanaa kun vielä on ihmisiä jotka välittävät.

Tänään vapun kunniaksi Amanda päätti kääntyä selältä vatsalleen. Puoli tuntia tyttö ähräsi lattialla ja yritti kääntyä pysähtyen aina välillä syömään nyrkkiä ja pohtimaan uutta lähestymistapaa kunnes onnistui. Sinnikäs tyttö kun noin kauan jaksoi. Päivän toinen onnistuminen tapahtui piknikillä, kun tyttö soi reilun desin pumpattua maitoa pullosta, vaikka minä istuin vieressä. Minä kun olen harmitellut ettei tyttö suostu syömään pullosta kuin silloin kun minä olen jossain todella kaukana eikä mitään muuta mahdollisuutta ole ja silloinkin vain vastalauseiden kera. Hienoa jos tuo jatkossakin onnistuisi noin hienosti, niin uskaltaisin ottaa paremmin omaakin aikaa ystävien kanssa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...