perjantai 27. kesäkuuta 2008

5kk


Amanda täytti jo 5kk, jee!!!Neuvolassakin taas käytiin ja uudet mitat ovat 65 cm ja 6580g. Terveydenhoitaja tuumi että tällä vauvalla taitaa olla kevyet luut kun painaa noin vähän vaikka on noin pullea. -10- käyrällä siis mennään. Amanda muisti näyttää myös taitojaan joita kovasti kehuttiin ja rokotuskin otettiin inahtamatta vastaan. Rohkea tyttö siis.

Minusta tuntuu niin hassulta kun kaikki kysyvät, että onko tuo vauva aina noin rauhallinen. Amanda ei kyllä itke juuri koskaan, lukuun ottamatta iltoja kun isä nukuttaa ja tykkää kun ympärillä on hälinää ja ihmisiä joita seurata ja joille hymyillä. Mutta kyllä meillä ääntä ja vilinää riittää. Tyttö ei ole koskaan aloillaan (kuten kuvastakin näkyy), vaan liikkuu koko ajan. Amanda osaa kääntyä selältä vatsalle ja vaihtelevasti myös vatsalta selälle. Lisäksi hän osaa ryömiä taaksepäin ja pyöri ympyrää navan ympäri sekä kieppua kyljeltä toiselle. Näitä taitoja täytyy koko ajan harjoittaa ja vaikka tyttö olisi sidottuna sitteriin tai turvakaukaloon silti vähintään kädet heiluvat ja lelut saavat kovaa kyytiä. Kaiken tuon liikkumisen lomassa täytyy myös harjoittaa ääntä ja kiekua, karjua, huudella, kiljahdella, murista ja ihan vain vienosti keskustellakin. Rauhallinen tyttö on siis aika suhteellinen käsite. Mutta ihana pieni hymytyttö silti.

Kuten jo sanoin, meillä itketään iltaisin nukkumaan mennessä. Varsinkin isän nukuttaessa tulee joka kerta ensin hikka ja sen jälkeen itku. Olemme kokeilleet eri tapoja nukuttaa: sylissä, sängyssä, vieressä, makuuhuoneessa, olohuoneessa, valot päällä ja pimeässä. Iltarutiinit olemme tiukasti pitäneet samoina, mutta vaihdelleet järjestystä välillä. Silti aina sama itku. Yleensä tuo itku loppuu 10 minuutissa, eli ei tämä kovin paha ongelma ole, mutta se kalvaa isän itsetuntoa kun vauva purskahtaa lohduttomaan itkuun kun hän tajuaa joutuvansa isänsä kanssa nukkumaan. Samaa ongelmaa on kyllä välillä myös minun nukuttaessani, mutta harvemmin ja silloin kyse on yleensä yliväsymyksestä. Olisiko kellään mitään vinkkiä mikä tuohon voisi auttaa?

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Lomailua

Meidän perhe teki pienen kesälomareissun Itä-Suomeen. Kävimme mummolassa ja tapasimme muitakin tuttuja. Emmepä ole tainneet miehen kanssa ikinä ennen tehdä varsinaista kesälomareissua mihinkään, korkeintaan olemme käyneet jommankumman vanhempien luona, joten tuntui suorastaan oudolta. Mutta ihanaa oli nähdä ystäviä ja erityisesti kummityttöäni pitkästä aikaa. Amanda suhtautui reissaamiseen yllättävänkin rauhallisesti, vaikka ihmettelikin kun joka kerta herätessään oli ihan eri paikassa kuin lähtiessä ja uudet naamat tervehtivät. Saimme kuitenkin pidettyä normaalista päivärytmistä aika hyvin kiinni ja tyttö pysyi hyväntuulisena.

Miehellä on ollut lapsena perinteenä käydä kerran kesässä sukulaistätien ja mummojen kanssa Retretissä ja sinne suuntasimme aloittaen ehkäpä samanlaisen perinteen. Lasten keramiikkapajassa teimme mukin tuliaiseksi kotiin. Amanda oli kuulemma pajan kaksi vuotisessa historiassa kaikkein nuorin taiteilija

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Ihan itse tehtyjä


Amandan päiväunet ovat lyhentyneet radikaalisti ilmojen lämmettyä, joten ihan hirveästi en enää ehdi tekemään mitään. Jotain kuitenkin. Tämän ihanan karviaismarjapipon ohjeen löysin täältä. Pipo on tehty ihan ohjeen mukaisesti Novitan Bambu- langasta. Bambu- langasta on tullut ihan yksi suosikkilangoistani. Mukavan pehmeää ja viileää mutta kuitenkin tarvittaessa lämmittää ja neulominen on mukavaa. Ja on se kyllä mukavaa sekin, että sitä löytää lähes joka marketista. Värivaihtoehtoja vain saisi olla enemmän, vaikka oranssia tunnun käyttävän nykyään joka paikassa. Toinen samanlainen pipo on vielä puikoilla kun lanka harmittavasti loppui kesken kun vain pari kierrosta olisi enää jäljellä. Tuo pipo on kyllä vielä melko reilu Amandalle, joten sillä toisellakaan pipolla ei vielä ole mitään kiirettä, kun tulevalla käyttäjällä on varmaan Amandaa pienempi pää. Ajattelin että sitten kun nuo molemmat ovat valmiit voisin hieman koristella niitä esim. napeilla, tai sitten en.


Pari vaippaakin olen saanut aikaiseksi. Nämä on tehty puuvillavelourista Cuddle Minibums vaippaa mukaille. Itseasiassa näin vasta tänään sen alkuperäisen vaipan livenä. Tarkoituksena olisi laajentaa yökestoiluakin, kun toistaiseksi se on rajoittunut siihen kun se ainokainen Cuddle Bums on puhtaana. Ei mikään ihan helpoin ommeltava kyllä ollut, mutta ilmeisesti en sitä kyllä ihan helpoimman kautta tehnytkään. Sain viimein saumurin huollettua, mutta ihan täysin kuntoon sitä ei kuulemma saa ja ei tuo ommel kyllä tosiaan ihan siisteimmästä päästä ole. Toivottavasti vaippa kuitenkin toimii. Tuosta kankaasta piti alunperin tulla Amandalle vaatteita, mutta kun niitä ei olisi voinut käyttää kuin auringonpaisteella niin leikatut palat ovat yhä kaapissa ompelematta. Varjossa tuosta kankaasta tulee ihan märäntyneen ruohon väristä, yök.

Aika harvakseltaan tulee mitään kuvattua ihan tänne blogiin asti, mutta taitaa suurimmaksi osaksi johtua siitä, että minulla on aina niin monta juttua yhtä aikaa kesken ja sitten kun ne viimein valmistuu, en enää jaksa kuvata. Nytkin on sen toisen karviaisen lisäksi tekeillä toinen hattu Amandalle ja iso kasa vaippoja sekä Amandalle että ystävän vauvalle ja lisäksi valmiina leikattuina olis jo osat kasaan liivinsuojuksia ja ruokalappuja ja kankaat valmiina vaikka kuinka moneen projektiin. Ehkä sitten joskus...

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Tunnustuksia

Taitaa olla syytä perua puheitani. Luin noita vanhoja kirjoituksiani mitä olin kirjoittanut ennen Amandan syntymää ja silmiini pisti tämä kirjoitus jossa ihmettelin miksi vauvalle muka pitäisi ostaa kauheasti kaikkea tavaraa, kuten jumppamattoja, itkuhälyttimiä sittereitä yms. No nyt meiltä löytyy melkein kaikki noista. Meillä on sekä kantoliina että reppu ja molemmat on koettu hyviksi ja tarpeellisiksi. Meillä on jumppamatto ja erikseen vielä lelukaari. Jumppamatto ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta sen lelut sellaisenaan ovat Amandan mielestä ihania. Kaari on meidän ruokailuhetkien pelastus niin että saamme miehen kanssa syödä yhdessä kun Amanda viihtyy lelujen kanssa. Sitterikin meiltä nykyään löytyy jo ihan siksikin että jossain tyttöä on syötettävä ja turvakaukalo ei ole kovin hyvä siihen. Meiltä löytyy myös iso kasa leluja, 2 kpl pinnasängyn reunansuojuksia kun toinen oli muka liian suuri ja toinen vain niin kauhean nätti. Tuteista ja tuttiketjuista ei kannata edes puhua ja jopa tuttipullojen mikrosterilaattori löytyy. Kaapissa odottaa hyppykiikku kunnes Amanda on tarpeeksi suuri siinä leikkimään ja syöttötuoliakin ollaan jo harkitsemassa. Kaikille tavaroille on tarpeensa vaikka en niin ikinä olisi uskonut. No edelleenkin kyllä suosittelen että hankintoja tekee sitä mukaa kun tarpeita tulee niin voi hankkia sen parhaiten tarpeita vastaavan tavaran. Iso osa tavaroista on hankittu käytettynä tai lainattu, koska yhdellä lapsella nuo kamat ei kauheasti ehdi kulua.

Niin se itkuhälytin meiltä vielä puuttuisi ja tarvetta olisi. Mikähän olisi hyvä malli vai olisiko jollain jopa myydä sellainen minulle käytettynä?

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Huh hellettä ynnä muuta touhua

Tänään oli oikein kunnon hellepäivä. En kyllä tiedä mitä mittari oikeasti näytti, mutta onnistuin polttamaan sekä käsivarret että niskan. Olimme Amandan kanssa piknikillä muutamien muiden äitien ja vauvojen kanssa ja yritin omalla varjollani pitää Amandan poissa auringosta. No parempi että se olin minä joka paloi, eikä hän.

Perunan syönti ei ole edelleenkään onnistunut, mutta porkkana osoittautui suorastaan herkuksi. Sitä meni monta lusikallista kunhan ensin ihmeteltiin hieman porkkanan rakennetta suussa. Pitäisi varmaan tehdä pari ruokalappua lisää kun tuo syöminen on todella sottaista puuhaa ja meillä on vain se äitiyspakkauksen lappu.

Viikonloppuna olimme taas mummolassa Rovaniemellä. Mukavaa oli ja me pääsimme V:n kanssa viimein kahdestaan ulos. Päivällä kävimme ostoksilla Amandan päiväunien aikana ja illalla kävimme vielä terassilla. Ihanaa kun on noin huomaavaisia isovanhempia!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...