perjantai 25. heinäkuuta 2008

6kk

Amanda täytti jo 6 kk eli puoli vuotta on jo kulunut tytön syntymästä. Tiedän että olen sanonut tämän saman joka kuukausi, mutta silti: ihan kamalaa miten nopeasti aika kuluu ja tyttö kasvaa. Amanda on jo iso tyttö joka osaa jo kaikenlaista. Isän tyttö tuosta on tainnut tulla kun isän poissa olo kotoa saa pienen pään ihan sekaisin eikä yöllä oikein voi nukkua kunnolla.


Amandan lempiharrastuksiin kuuluu nykyään kurkistusleikit. Olemme jo pitkään leikkineet niitä niin että tytön kasvojen eteen laitetaan varovasti harso ja sen jälkeen minä tai isä etsii. nyt amanda on kuitenkin laajentanut leikkiä, menemällä itse piiloon peiton alle tai viimeisimpänä vaunukopan taakse. Meidän iso tyttö ei enää oikein viihdy vaunuissa ja olemmekin ottaneet kopan pois ja siirtyneet käyttämään rattaita (tai siis samojen kärryjen ratasosuutta). Vaunukopasta on tullut mukava leikkipaikka jossa saa olla ihan omassa rauhassa ja vain välillä kurkistaa kuomun takaa näkyykö ketään.


Ihan uutena harrastuksena on keinuminen. Välillä alkaa kyllästyttää sisällä pyöriminen mutta vielä ei nukuta ja silloin onkin hyvä hetki käydä vähän ulkona. Pihastamme löytyy vauvakeinu johon olemme jo muutaman kerran tutustuneet. Onhan se vielä valtavan suuri ja kun tyttö ei kunnolla vielä osaa istua ei siinä voi olla kuin muutaman kymmenensekunttia kerrallaan, mutta hirmuisen hauskaa ja jännää se on.

Nyt täytyy lähteä pelastamaan tuo juhlakalu lattialta. Olisi niin mukava katsoa maailmaa kylhellään lekotellen (niin kuin äitikin aina makaa) mutta painovoima on sitä vielä vastaan ja pää kolahtaa lattiaan selälleen tumpsahtaessa. Jännää miten joka päivä tyttö keksii jotain uutta.

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Mikä kesä?!

Milloin se kesä oikein alkaa? Eilen aurinko jo pilkahti ja oli hieman lämpimämpi, mutta yöllä heräsin taas sateen ropinaan ikkunaa vasten. Eikö tänä vuonna tule kesää ollenkaan? Minä kun niin etukäteen haaveilin, että kerrankin kokonainen kesä kun ei tarvi ottaa työpaineita ja voin vain ulkoilla vaunujen kanssa. Voisin mennä Amandan päiväunien aikaan puistoon makoilemaan vaahteran alle ja lueskella ja rentoutua. ja kun tyttö heräisi saisi hänkin kellotella viltillä ja olla kerrankin ilman vaatteita ja vaippaa. Nyt on jo heinäkuun loppu ja vain yhden kerran olen päässyt näin tekemään. Se oli kyllä ihana päivä, mutta vuosisadan viileimmän kesän lisäksi tämä on myös vuosisadan hyttyskesä, eli sen hetken mitä Amandaa kehtasin pitää poissa vaunuista hyttysverkon alta sain huitoa koko ajan. No onneksi elokuu on vielä jäljellä. Toivotaan että se olisi mannereurooppalaiseen tapaan se kuumin lomakukuukausi.

tiistai 15. heinäkuuta 2008

taitoja

Hieman kuvia mitä Amanda jo osaa:


Minä kun aiemmin valitin ettei Amanda osaa syödä pullosta, niin nyt kyllä osataan. Eräänä päivänä äiti yllätettiin totaalisesti kun tyttö ottikin pullosta tukevan otteen ja veti pullon itselleen. Olivat isän kanssa opetelleet. Lisäksi välillä pitää tarkistaa pulloa kallistamalla, että vieläkö jotain on jäljellä;)



Varpaat on löytyneet ja niitä täytyykin tutkia usein ja hartaasti olipa ne sitten paljaat tai sukkiin verhotut. Ja maistuvat ilmeisesti kauhean hyvältä.



Amanda osaa kääntyä selältä vatsalleen ja vatsalta selälleen. Selälleen kääntymisen hän oppi oikeastaan ihan vahingossa kun vatsallaan piti olla niin korkeassa konttausasennossa että välillä kellahti kumoon ja selälleen. Nyt ihan viimeaikoina on hoksattu että välillä kannattaa levähtää kyljellään niin jaksaa taas paremmin yrittää keksiä miten pääsisi konttamaan eteenpäin.



Taaksepäin Amanda jo osaa ryömiä ja LUJAA! Jos äiti erehtyy viipymään vessassa pari minuuttia esim. täyttämässä pyykkikonetta, meinaa tyttö olla kadoksissa kun palaa. Onneksi ehdin siivota sohvan alta ompeluvälineet kannellisiin muovilaatikoihin, niin ettei tarvitse pelätä että vastaan tulisi esim sukkapuikko. Toistaiseksi olla vältytty jopa pään kolahtamiselta sohvan metalliseen laitaan.

Kaikkea toimintaa siivittää tomera baubaubau- tarina mitä kerrotaan välillä iloisen onnellisena ja toisinaan taas valittavan surkeana. Saatiinpa sillä kerran oikein vihaisesti huudettuna vauvakaveri itkemäänkin kun Amanda päätti pitää puhuttelun ystävälleen. Ja vauvoillako ei muka ole yhteistä kieltä. Aika paljon meidän Ryyni jo osaa.

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Nukahtamisia vol.2

Viime viikolla oltiin koko viikkon kotona tytön kanssa kahdestaan. Kokeilin antaa tytön nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä ilman että varsinaisesti nukutin. Mitä pidemmälle viikko eteni, sitä nopeammin tyttö nukahti, mutta heräili yön aikana pahimmillaan jopa 4 kertaa syömään. Ilmeisesti tytöllä oli niin kova ikävä isiä, ettei nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Perjantaina v tuli kotiin ja nukkumaan meno oli melkoista tappelua taas ja yöllä heräiltiin monta kertaa. Lauantaina päätimme että nyt alkaa iltapuuron syönti tässä taloudessa ja sepä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Tyttö nukkui heti seuraavan yön paljon rauhallisemmin kuin pitkään aikaan, eikä herännyt koko yönä kuin yhden ainoan kerran ja sama jatkui seuraavana yönä. Tänäiltana tyttö meni kiltisti isän kanssa nukkumaan ilman mitään kitinöitä. Eli jippiaijee, ainakin hetkeksi löytyi apua.

No tietenkään tämä ei pääty näin onnellisesti. Hyvin nukutuista öistä ilman syöttämisiä seurasi rintatulehdus ja 38 asteen kuume. Meinasin pyörtyä ja oksentaa paikalliseen kahvilaan kun kävin apteekissa ostamassa lisää särkylääkettä ja kunto loppui ja mies teki 8 tunnin reissun Kuusamoon. Enpä muista milloin olisin viimeksi ollut näin kipeä.

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Nukahtamisia

Tuntuu olevan ihan yleinen ongelma tuo nukuttaminen ja nukahtaminen, siksi ajattelin että tästä pitää kirjoittaa ihan erikseen.

Viime viikon nukutuksen ja nukahtamiset
Ma: Olimme tytön kanssa kahdestaan kotona ja tyttö nukahti ilman nukuttamista klo 19 kitistyään jonkun aikaa sylissä yliväsymystä.

Ti: Edelleen olimme kahdestaan ja tyttö nukahti seitsemän aikoihin autoon mistä nostin hänet omaan sänkyyn nukkumaan. Amanda heräsi kuitenkin kahdeksan jälkeen syömään ja nukahti saman tien uudelleen.

Ke: Matkustimme Isän luokse Rukalle (missä V siis työkomennuksella koko viikon) ja matkustamisen ja kuumuuden takia päiväunet jäi todella vähiin. Amanda nukahti vasta klo 22 huudettuaan koko illan yliväsymystä. Ei vaikutusta oliko sylissä vai omassa sängyssä. Nukahti lopulta viereen, mutta ilman että kukaan sai koskea. Nukutimme siis yhdessä.

To: Isä nukutti sylissä. 3 min. vaimeaa itkua jonka jälkeen nukahti.

Pe: Matkustimme Rovaniemelle illalla, niin että Amanda kyllä nukahti normaaliaikaan autossa, mutta ei saanut heti unta herättyään auton pysähdyttyä ja meni lopulta huudon kanssa nukkumaan klo 22 äidin viereen.

La: Nukahti isän kanssa omaan sänkyyn huudettuaan 20 min.

Su: Nukahti isän syliin klo 19 huudettuaan vaimeasti 10 min.

No ei tämä kyllä kauhean hyvää tutkimusaineistoa ole kun noin paljon matkustettiin, mutta kertoo kuitenkin pääsääntöisesti ongelmasta. Välillä huudetaan pitempään ja välillä ei ollenkaan oli nukuttajana kumpi hyvänsä. Yleensä Amanda menee nukkumaan klo 19. Yhtenä iltana hän haluaa nukahtaa syliin toisena viereen ja kolmantena omaan sänkyyn. Yhtenä iltana pitää ehdottomasti silittää niin että Amanda jopa vetää käden takaisin kasvoille jos meinaa lopettaa ja toisinaan taas ei saa koskea ollenkaan ja koskeminen aiheuttaa raivostumista.

Olen yrittänyt googlettaa tietoa ja apua, mutta useimmat ohjeet ja neuvot ovat että kyllä se menee itsestään ohi kun lapsi on täyttänyt 3kk ja se on vain sitä koliikkia. Mutta kun lapsi on jo 5 kk eikä hänellä ole koskaan ollut koliikkia. Luulen että aiemmin vaivanneet vatsavaivat ovat tehneet nukkumaanmenosta Amandalle eräänlaisen pelon. Päivällä ei nukkumisen kanssa ole mitään ongelmaa, vaan Amanda menee kiltisti vaunuihin ja rauhoittuu itsekseen jos ei saman tien nukahda. Itku loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun vaunut on viety ulos vaikkakin vain parvekkeelle. Varmaan tuo matkustaminen ja isän työreissut hankaloittavat tilannetta kun ei joka ilta pääse samaan sänkyyn nukkumaan. Tälläkin viikolla V on työmatkalla, mutta me pysyttelemme kotona joten tämän viikon lista voi olla taas ihan erinäköinen.

Vinkkejä siis kaipailen edelleen. Yksi ainakin minkä huomasimme viime viikolla on ettei soseita pidä antaa illalla. Ainakin peruna väänsi vatsaa niin ettei koko yönä nukkumisesta tahtonut tulla mitään.

Kiitos!



Sain tämän hienon palkinnon Aurilta. Kiitoksia vain ihan älyttömän paljon. Hienoa että joku ylipäätään lukee tätä vaatimatonta höpinääni, saati sitten että jopa pitää siitä. Kai sitä vain on niin kriittinen omia tuotoksia kohtaan.

Sain samaisen tunnustuksen myös Arkipurkalta. Kiitoksia ihan älyttömän paljon. Olen todella otettu tästä kunniasta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...