keskiviikko 27. elokuuta 2008

7kk

Amanda on jo 7 kk vanha. Meinasi mennä kokonaan ohi tuo päivä. Uusia mittojakaan ei ole kun neuvolaan päästään vasta kuukauden kuluttua. Sanoisin kuitenkin että ihan sopusuhtaisen kokoinen tyttö tuo on. Uusia taitoja on tullut rutkasti. Eräänä päivänä Amanda vain päätti että nyt minä tahdon istua ja sen jälkeen istuttiinkin ihan urakalla joka paikassa, eikä vähiten öisin pinnasängyssä. Viikkoa myöhemmin Amanda istuskeli lattialla ja katsoi että tuollahan on mielenkiintoisen näköinen sukka lattialla ja päätti kontata sen luokse. Niinpä olenkin viimeisen viikon ajan juossut ja yrittänyt pysyä edellä ettei lattialta löytyisi mitään mihin hän ei saisi koskea. No tämäkään ei vielä riitä, vaan kun istualtaan alkoi nähdä korkeammalle ja niiden ihanien tavaroiden luoksen myös pääsee konttaamaan, niin miksei sitä kokeilisi saada niitä tavaroita sieltä tuolien päältä ja alimmilta hyllyiltäkin. Eli lisäksi noustaan tukea vasten polvilleen. Kaiken huipuksi Kummisetä tuli viikonloppuna kylään. Amanda katseli ihmeissään että kyllä minä tuon miehen olen ennenkin nähnyt mutta kuka kumma se oikein on. Prasta näyttää sille kieltä ja päristää!

maanantai 18. elokuuta 2008

Maailman paras lelu ja muuta itse tehtyä

Millaisista leluista vauvat tykkää? Vaikka antaisit vauvalle mitä ihanimman lelun, jossa on kirkkaita värejä, eläinten kuvia tai muotoja, pehmeää pyöreyttä, kohtia jotka helisevät, rapisevat ja vinkuvat, niin mikä kiinnostaa lasta kaikkein eniten? Tietysti se mustavalkoinen pesuohjelappu. Olipa kyseessä mikä tahansa lelu se etsitään käsiin ja hypistellään ja maistellaan. Eikä kyseessä tarvitse edes olla lelu. Pesulaput täytyy etsiä myös pyyheliinoista, sohvatyynyistä, turvakaukalosta, ruokalapusta ja jopa rahista löytyy pesulappu. No mikä silloin voisi olla kaikkein ihanin lelu vauvalle? Tietystikin rätti jossa on pelkästään pesulappuja!

No hyvä on, tunnustan ettei tämä ollut ihan omaa keksintöäni, vaan näin vastaavan laisen lelukaupassa. Tämä on kuitenkin itse tehty versio johon on käytetty valmista froteista pesulappua johon ompelin erilaisia nauhanpätkiä. Käytin erilaisia nauhoja: satiinia, samettia, puuvillaa, eläimiä, ruutuja, kukkia ja pilkkuja (myyjän ilme nappikaupassa oli melkoinen kun pyysin kahdeksaa eri nauhaa vain 10 cm:n pätkiä) ja arvatkaapa mikä tuo kohta on joka on juuri menossa suuhun? Tietysti se pesulapun alkuperäinen mustavalkoinen pesulappu...

Miehen loman vuoksi olen ehtinyt ommella enemmänkin ja tuon lelun lisäksi valmistui myös muutama ruokalappu vaippakankaiden jämistä. Kirjontaa en ole koskaan ennen harrastanut, mutta satuin näkemään suloisen ruokalapun jossa oli kirjailtu kuvio, joten päätin kokeilla.


maanantai 11. elokuuta 2008

Havahduin viikonloppuna tosiasiaan, että vanhempainvapaata on jäljellä enää kaksi kuukautta. Vain kaksi kuukautta! Meni pasmat ihan sekaisin ja pari unetonta yötä vietetty. Mitä minä sitten teen? olin kyllä jo aiemmin ajatellut että olisin vähintään vuoden loppuun kotona, mutta käytännössä tämä ei ole ihan niin yksinkertaista. Olen alalla jolla töitä kyllä on, mutta voi olla vaikeaa ajoittaa aloittaminen juuri itse haluamaani ajankohtaan. Minulla ei ole työpaikkaa mihin palata, vaan pitäisi etsiä uusi työpaikka. Olenkin kyllä jo aloittanut ja hakenutkin töitä. Ehdin olla niin lyhyen aikaa työelämässä valmistumisen jälkeen, että työnhaku tuntuu kovin vaikealta, mutta samalla motivaatiota ja kunnianhimoa olisi kovasti. Olisi ihana päästä taas keskustelemaan muustakin kuin vauvoista ja kaikesta niihin liittyvästä ja oikeastaan myös päästä pois kotoa. Toisaalta kuitenkin tuntuu aivan kamalalta ajatukselta laittaa Amanda hoitoon jollekin vieraalle ja olla tuntikausia erossa hänestä. Näen mielessäni kauhukuvia, kuinka lapsi ei enää edes tunnista minua kun olen niin paljon poissa. Siitäkin huolimatta, että olen alalla jossa tunnetaan vain 8-16 työaika. Ja siitäkin huolimatta että isänsä tekee pitkiä päiviä ja jopa reissutöitä ja kyllä Amanda todellakin tuntee ja muistaa isänsä. Tätäkö sillä tarkoitetaan kun sanotaan, että äitiys on ainaisia ristiriitaisia tunteita ja huonoa omaatuntoa?

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Onpa taas mennyt viikkoja aikaa etten ole ehtinyt edes käväistä täällä. Viimeiset 5 viikkoa on mennyt arkiyksinhuoltajana, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että V on ollut 2-5 päivää viikosta työmatkalla ja me ollaan oltu Amandan kanssa kahdestaan kotona. Täytyy kyllä sanoa ettei minusta yksinhuoltajaksi olisi. Amandan yöt on olleet levottomia milloin hampaiden tulon (joita ei kyllä vieläkään ole yhtään puhjennut), uusien temppujen tai ihan vain isän ikävän vuoksi ja on todella rankkaa olla yksin vastuussa ja hoitaa joka ikinen asia. Tiedän kaksi viiknlopun aikana vauvan saanutta uutta äitiä, jotka ovat käytännössä yksinhuoltajia ja täytyy kyllä hattua nostaa, että ovat tietoisesti uskaltaneet lähteä tähän hommaan yksin. Ihanaa kun V palasi kotiin ja jäi lomalle.


Olen kuitenkin ehtinyt ommella muutaman vaipan, kiitos ihanien ystävien jotka ovat tulleet seuraksi ja avuksi. Yhteensä kaksitoista vadelmanpunaista taskuvaippaa, jotka näyttävät saavan käyttäjänkin hymyilemään. Noista tosin puolet on tarkoitettu eräälle toiselle vauvalle. Tyttömäisiä kyllä, mutta tuo väri oli niin ihanan herkullinen. Samalla kaavalla nuo syntyivät kuin entisetkin, mutta nyt sisämateriaalina on flanellin sijasta bambupuuvillafleeceä. Kovaa vauhtia pitäisi saada toiset 12 oranssia ja vielä muutama kuviollinenkin valmiiksi, kun Amandan vaipat alkavat käydä pieniksi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...