perjantai 31. lokakuuta 2008

Lunta

Luin aamulla Kalevaa ja minusta paras uutinen oli kelivaroitus: odotettavissa lumipyryä ja lunta jopa 13 cm. No ei tuota ihan niin paljoa vielä ole, mutta ei paljoa puutu.

Ompeluksia


Pitkästä aikaa olen saanut jotain ompeluksia valmiiksiki. Tämäkin loujui pitkän aikaa puolivalmiina, mutta tänä aamuna sain viimein kaivettua konneen esille. Tuloksena on siis uusi paita Amandalle. Onneksi tajusin alunalkaen tehdä tarpeeksi suurta kokoa, niin että nyt tuo on aika sopiva, mutta kasvunvaraakin vielä riittää.
Tässä vielä vähän selkeämpää kuvaa luomuksesta. Ompelen todella vähän trikoota ja kyllä pitäisi hankkia parempi saumuri jos meinaisi enemmän tehdä. Pieniä vaatteita on kyllä mukava tehdä kun syntyvät "nopeasti" ja siihen minusta ikävimpään hommaan eli kaavojen ja kankaiden leikkaamiseenkaan ei mene niin hirveästi aikaa.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Tyttötiistai

Meillä on tänään tyttötiistai. Amanda löysi äidin päästä ihanan vaaleanpunaisen pinnin. Sitä piti ensin katsella ja ihmetellä ja sen jälkeen hyvin varovasti irrottaa (ja tuo tyttö ei tee mitään yleensä varovasti, kuten naarmu poskessakin kertoo) ja tutkia tarkemmin.
Valokuvien ottaminen on jäänyt viimeaikoina hieman vähemmälle, koska heti kun kameran ottaa esille tyttö alkaa lähestyä eikä laajimmallakaan kuvakulmalla saa kuin lähikuvan nenänpäästä.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Uutta ulkonäköä

Nyt oon viimein saanut valmiiksi ulkonäköuudistuksen. Alkoi se vanha jo tympiä kovasti. En vain ole mikään blogivelho varsinkaan noiden asetusten suhteen, niin että täytyi ensin etsiä ja kokeilla sopivat asetukset haamublogissa ja sitten muuttaa ne tänne. Jotain pieni muutoksia saattaa vielä tapahtua, mutta periaatteessa tällä siis mennään tulevaisuudessa. Kommentteja ja parannusehdotuksia saa toki antaa. Kuva on otettu ihan tuossa meidän naapuripuistossa yhtenä sunnuntaiaamuna lenkkeillessämme. Niitä äitiyden parhaita hetkiä kun kuljet vaunujen kanssa syksyisessä puistossa kun aurinko paistaa, vastaan ei tule kuin pari lenkkeilijää ja vauva vain tuhisee unissaan vaunuissa.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

viimeinkin nukkuminen sujuu!

Kello on jo vaikka mitä ja pitäisi olla jo nukkumassa, mutta ihan vielä en malta. Olemme olleet Amandan kanssa kolme viikkoa ihan kahdestaan kun V on ollut työreissulla. Muutaman päivän olimme mummolassa ja kahtena päivänä V käväisi kotona vaihtamassa laukun sisältöä, mutta muuten olemme möllöttäneet kahdestaan. Aluksi olin ihan kauhuissani että mitä tästä tulee. Takana oli useita pätkiä kahdestaan olo jolloin illat meni huutaessa ja päivisin yritettiin löytää kadonnutta päivärytmiä. Ensimmäinen viikko menikin ihan sumussa, mutta onnistuin saamaan päivärytmin järjestykseen. Ruoka-ajat katsotaan kellosta ja päiväunillekin mennään tunnin tarkkuudella samoihin aikoihin joka päivä. Toinen viikko oli jo helpompi, mutta illat yhä ihan kaaosta. Nukkumaanmeno iltaisin on ollut alusta lähtien todella hankalaa. Aluksi tyttö ei millään suostunut nukkumaan isänsä kanssa ja myöhemmin tilanne kääntyi päälaelleen eikä tyttö suostunut enää menemään minun kanssani nukkumaan. Kaikkeni yritin ja kokeilin kaikenlaisia metodeja minkään auttamatta. Kunnes eräänä iltana monen tunnin huudon jälkeen en enää jaksanut ja vain vedin peiton pääni yli ja annoin lapsen huutaa. Meni 10 minuuttia kun tyttö hiljeni ja pari minuuttia myöhemmin alkoi kuulua laulua. Kurkistin varovasti peiton alta ja näin tytön makaavan sängyssä ihan tyytyväisenä ja laulavan samoja unilauluja kun päivällä vaunuissa. Seuraavana päivänä löysin netistä HUSn lastenlääkärin kirejoituksen jossa hän sanoi että usein uniongelmia pahentaa vanhempien liian herkästi puuttuminen niin ettei vauva saa tilaisuutta rauhoittua itse. Olen aina ollut huudattamista vastaan, mutta päätin silti kokeilla. Menin itse makaamaan pinnasängyn viereen sängylle ja luin kirjaa enkä regoinut kuin tutin lattialle tippumiseen ja hysteeriseen itkuun (siis näin päätin). Yllättäin itku ei ollut missään vaiheessa hysteeristä, vaan vain väsynyttä kitinäitkua jota kesti vain parikymmentä minuuttia jonka jälkeen tyttö kävi makaamaan ja odotti kiltisti ja rauhallisena unta. Seuraavana iltana itkettiin enää 10 minuuttia ja nyt enää pari minuuttia. Eikä tässä vielä kaikki. Amandalla on ollut tapana herätä useita kertoja yössä rinnalle ikävän lohdukkeeksi kun isä on ollut poissa kotoa. Nyt hän nukahtaa pian uudelleen jos en reagoi itkuun. Lisäksi nukkuminen sujui mummolassakin paljon paremmin kuin ikinä. Amanda on nyt viikon verran mennyt helposti ja rauhallisesti nukkumaan eikä minun ole tarvinut varsinaisesti nukuttaa ollenkaan. Oikeastaan päinvastoin. Ole samanaikaisesti itsekkin levännyt ja nauttinut hyvästä kirjasta. Usein miten tulen makuuhuoneesta pois puolen tunnin lukemisen jälkeen ja silloinkin Amanda on nukkunut jo pitkän aikaa. Mikään metodi ei ole toiminut näin hyvin ja näin varmasti. Tästä kahdestaan olosta on kyllä ollut hyötyä meille hirveästi. Viimeinen viikko on ollut todella ihana kun kaikki voimat ei ole menneet huutamiseen ja päivisin voi suunnitella tekemisensä kun lapsella on selkeä rytmi. Elämä vauvan kanssa on nyt pelkästään ihanaa.

Mutta on kyllä ihanaa että Ville tulee huomenna kotiin ja jää lomalle.

tiistai 21. lokakuuta 2008

Viisi asiaa

Nappasin tämän meemin maijulta. En ole ennen tällaista tehnyt, mutta ihan mielenkiinnosta:

Viisi asiaa pakastimessani
1. Äidinmaitoa, joka kyllä taitaa olla jo vanhaksi käynyttä. Onneksi ei ole kuin parin desin verran
2. Rainbow omenaviinereitä (taitaa olla aika suosittu vierasvara)
3. perinnöksi saatuja mustikoita
4. suolatonta silavaa
5. iso hirven paisti

Viisi asiaa vaatekomerossani
1. kasa balettitossuja ja pukuja
2. saumuri
3. äitiysvaatteita (tai oikeastaan liian suuria vaatteita joita käytin raskausaikana)
4. paljon trikoota, varsinkin valkoista, mutta vain muutamia käytetään
5. joululahjapaperia, joka jäi viime jouluna löytymättä ja käyttämättä

Viisi asiaa autossani
Meillä auto on periaatteessa miehen omaisuutta jota minä lainailen kun pitää päästä tytön kanssa mummolaan, muuten en ole siitä tippaakaan kiinnostunut. Levittäytynyt silti näköjään olen.
1. gps- navigaattori (isäni oli suorastaan ylpeä tästä joululahjatoiveesta)
2. termosmuki
3. muutama pinni ja hiuspompula
4. kuitteja
5. turvakaukalon telakka ja usein miten kaukalokin


Viisi asiaa käsilaukussani
1. maissinaksurasia
2. huulirasva
3. nenäliinoja
4. kaksi lompakkoa (bonuskorttihelvetti)
5. kondomeja

tiistai 14. lokakuuta 2008

Viruksia kestovaipoista?

Tämän aamun Kalevassa oli iso juttu kuinka Turussa on kielletty kestovaippojen käyttö päiväkodeissa perustuen siihen että Lastetautiopin professori Matti Uhari väittää niiden levittävän viruksia. Tämä taas perustuu hänen mukaansa siihen, että kertakäyttövaipoissa uloste siirtyy vaipan sisäosiin kun taas kestovaipassa pinnalle josta se helposti voi levittää viruksia ja lisäksi vaippojen säilytys lisää riskiä. En ole mikään fanaattinen kestovaippailija, vaikka Ryyni niitä käyttääkin, mutta tämä uutinen sai minutkin kuohahtamaan. Vai että vielä viruksia. Ainakin meidän vaipoissa nesteet menee ihan samalla tavalla vaipan sisään kuin kertakäyttöisissä ja samoin kertakäyttöisissä kiinteät jää ihan samalla tavalla pinnalle mitenkään imeytymättä. Säilytyksessä voi tietysti piillä oma riskinsä, varsinkin päiväkotiolosuhteissä jos kestovaippailjoita on useita, mutta ainakin kotioloissa vaippoja ei säilytetä yleensä vuorokautta pidempää ennen pesua ja 60 asteen pesu kyllä huolehtii pöpöistä. No en minä mikään asiantuntija ole, mutta suurin syy mikä tässä minut saa hermostumaan, on se että uhari suoraan myöntää ettei hänellä ole mitään tieteellistä näyttöä tästä. Siis että ihan vaan ilman perusteluja voi väittää tuollaista ja sen perusteella tehdän isoissa kaupungeissa päätöksiä. Luulisi ettei tästä aiheesta olisi kovin vaikea saada tutkimustuloksia tai ettei niitä jo olisi (jutussa kyllä viitattiin yli 10 vuotta vanhaan amerikkalaiseen tutkimukseen jossa viruksien leviämistä ei ollut havaittu). Kertakäyttövaippoja on käytetty vasta parikymmentä vuotta, joten luulisi että esim. sairaaloiden syntyneidenosastoilla olisi huomattu eroja tai juurikin päiväkodeissa joissa molempien käyttäjiä on ollut. Minua harmittaa että kestovaippailu mielletään hörhöjen toiminnaksi ja uudeksi muotivillitykseksi, kun kuitenkin on kyse vain paluusta vanhaan iho- ja ympäristöystävällisempään suuntaa, hieman uudemmilla tuotteilla vain. Onneksi esim. Tampereella jopa suositellaan kestovaippojen käyttöä päiväkodeissa ja täällä Oulussakaan niiden käyttöä ei ole kielletty vaikka kuulemma suosittelevatkin kertakäyttöisiä. Saa nähdä mikä on tilanne kun Amanda joku päivä päiväkotiin menee. Olen tänään toista päivää työtön kotiäiti, joten se hetki lähestyy.

lauantai 11. lokakuuta 2008

vaalipohdintaa

Komen viikon kuluttua on kuulemma kunnallisvaalit. "Kuulemma" siinä mielessä, että jotenkin nämä vaalit tulivat minulle ihan puun takaa kun yhtäkkiä kävelykadulla jaellaan ehdokkaiden lentolehtisiä ja kotiin saapuu puolueiden lehtiä. ja jotenkin olen kuvitellut että kaikki vaalit ovat aina keväällä, en kyllä tiedä miksi. Mari-Johanna pohti blogissaan kuinka oudolta tuntuu kun ei enää olekkaan äänestyskelpoinen kunnallisvaaleihin ja aloin miettiä omaa suhtautumista vaaleihin. Harmittelin aikoinaan kun täytin kaksi kuukautta liian myöhään 18 jotta olisi saanut äänestää presidentinvaaleissa. olisin tiennyt tarkkaan ketä olisin äänestä ja miksi. Myöhemmin olen osallistunut jokaiseen äänestykseen mihin olen ollut oikeutettu, mutta kunnallisvaalit ovat minullekin jotenkin hankala tilanne. Koen kansalaisvelvollisuudekseni äänestää ja varsinkin kunnallisvaaleissa koen että minulla olisi parhaat mahdollisuuden vaikuttaa asioihin jotka koen tärkeiksi, valitaanhan niissä ihmisiä päättämään minun asuinkuntani asioista. Aiemmilla kerroilla en ole asunut samassa kunnassa kuin missä olen ollut äänioikeutettu (opiskelijallahan on mahdollisuus pitää kotikuntanaan muuta kuin varsinaista asuinkuntaa) joten on ollut aika vaikeaa löytää sopiva henkilö jota äänestää jo ihan etäisyydenkin vuoksi. Nyt koen ehdokkaan löytämisen taas hankalana. Olen asunut tässä kaupungissa niin vähän aikaa, etten oikein vielä tiedä mitä pitäisi pitää tärkeänä seikkana ehdokasta valitessa ja lisäksi nyt lapsen vanhempana on taas ihan uudet asiat mistä pitäisi pitää huolta. Kun ennen yritin löytää ehdokkaan jonka mielipiteet kohtasivat opiskelijoiden etujen ja oikeuksien suhteen nyt pitäisi löytää ehdokas joka on kanssani samaa mieltä lapsiperheiden asioista. Mistä minä voin vielä tietää mitä minun pitäisi ajatella päivähoitokysymyksistä, terveydenhoitokysymyksistä tai puhumattakaan peruskoulutuskysymyksistä kun ei ne minulle ole vielä tuttuja. Kaiken lisäksi tässä kaupungissa ehdokkaiden ykköspuheet ovat vain kallioparkki, ideaparkki ja ydinvoima ja kun ydinvoimaa lukuunottamatta kannatan niitä todella lämpimästi ihan jo siksikin, että se tietäisi miehen töiden siirtymistä pysyvästi kotinurkille ainakin seuraavaksi pariksi vuodeksi niin aika lyhyt ehdokaslista taitaa tulla. No onneksi on vielä kolme viikkoa aikaa ja vaalikoneet keksitty. Äänestää minä kyllä aion joka tapauksessa.

Pituusongelmia

Eilen kävimme neuvolassa ja uudet mitat ovat 67,9 cm ja 7480g. Terveydenhoitaja tarkisti kuulon ja kokeili pinsettiotetta ja kyseli taitoja kuten konttaamista, seisomista ja jokeltelua. Taidollisesti kehitys on hienoa, mutta fyysisesti vähän huonompaa. Paino on koko ajan mennyt -10 käyrällä tasaisesti mutta nyt pituuskäyrä oli notkahtanut niin että se näytti lähinnä koukulta alaspäin. Ei tämä vain viimeisen kahdenkuukaude ongelma ole, vaan lasku on alkanut jo oikeastaan niiltä ajoilta kun kiinteät aloitettiin. Syyksi tähän epäiltiin maidon puutetta. Amanda on huolinut rintaa aina vain vähemmän mitä enemmän on saanut kiinteitä ja kun sain noin kuukausi sitten antibioottikuurin tuntui ettei enää kelvannut senkään vertaa ja maidontuotantokin väheni huomattavasti. Viimeisen kuukauden tyttö onkin huolinut rintaa vain noin kolme kertaa päivässä ja ainoastaan yöaikaan. Koska maitoa ei minulla ole kovin paljoa, tyttö ei sitä päiväsaikaan juuri huoli ja koska olen saamassa piakkoin toisen antibioottikuurin joka todennäköisesti huonontaa tilannetta entisestään sain ohjeen tarjota tytölle korviketta joka aterialla ja lisäksi molemmat puurot maitopohjaisina sekä välipalan hedelmäsose jogurtin kanssa.

Koen hieman huonoa omatuntoa tästä. En minä tietysti olisi voinut mitenkään pakottaa lasta syömään rintaa päivisin riittävän montaa kertaa, mutta kun ole oikein vältellyt kaikkia maitoasisältäviä lasteruokia vatsavaivojen pelossa. Amanda ei ole aiemmin syönyt vauvapuuroja vaan ihan tavallista kaura tai ohrapuuroa, vellejä ei ollenkaan (tosin ne pari maistelukertaa ovat osoittaneet etteivät ne kelpaa kun tyttö ei ymmärrä niitä ruoaksi) ja jogurttisoseitakin olen antanut vain pari yksittäistä kertaa. Tuntuu siltä että jotakin meni pahasti pieleen kun aluksi maitoa oli niin että sillä olisi voinut helposti ruokkia pari kolme lasta täysimetyksellä ja nyt se ei riitä eik kelpaa enää yhdellekään. Olisi kai pitänyt sitkeäämin tarjota rintaa muutaman kerran päivässä, eikä lopettaa kun lapsi toistuvasti kieltäytyi ja pyristeli pois sylistä. Yritän ajatella positiivisesti että sain kuitenkin täysimetettyä hänet 5 kk ikään asti.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Rokotustutkimuksessa

Amanda osallistui rokotustutkimukseen jossa tutkitaan erään rokotteen soveltuvuutta alle 6- vuotiaille lapsille. Koska Amanda ei ole vielä kertaakaan sairastanut mitään, hänellä ei ole allergioita ja koska aiemmat rokotteet eivät ole aiheuttaneet mitään oireita ajattelimme, että se voisi olla hyvä ajatus. Ja olen edelleen sitä mielrä. Kävimme tutkimusklinikalla, missä tytöltä mitattiin verenpainetta, lämpöä, pituutta ja painoa ja otettiin verikoe sekä annettiin tietysti rokote. kaikki meni hienosti, tyttö oli reipas ja rauhallinen ja vaikka rokotus hieman kirpaisikin hän hetken kuluttua taas hymyili hoitajalle. Rokotuksen jälkeen odotimme odotushuoneessa puolituntia jolloin varmistettiin, ettei mitään pahaa kohtausta aiheudu rokotuksesta. Tänä odotusaikana kuuntelimme, kuinka kolmea muuta lasta tutkittiin ja rokotettiin suljettujen ovien takana. Muut lapset olivat noin 3-5 vuotiaita ja oli kamalaa kuunnella ovien läpi kuuluvaa pienen lapsen pelokasta itkua ja äiti!- huutoja. Eihän heille mitään pahaa tietysti tehty, ja itku johtu varmasti enemmän pelosta kuin kivusta, mutta en voinut olla ajattelematta että nuo hätääntyneet äänet kuuluivat pienille ihmiskoekaneille. Amanda oli varmasti niin reipas ja rauhallinen koska ei tajunnut mitä oli tulossa, mutta niiden toisten lasten takia koin suurta avuttomuutta. Enkö minä äitinä voikaan tehdä kaikkea lapseni puolesta. Olen varma että tästä kyseisestä tutkimuksesta on valtaisaa hyötyä ja edelleen olen tyytyväinen päätökseemme. Mutta onneksi minun ei tarvinut selittää lapselle, että kulta ei mitään hätää, ei tästä sinulle mitään hyötyä välttämättä ole, mutta ehkä joku toinen lapsi jää sairastumatta kun sinua pistetään.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Shoppailua

Lauantaina vietimme shoppailupäivää. Oikeasti meidän piti käydä vain katsomassa minulle uutta puhelinta ja sitten kipin kapin kotiin, mutta toisin kävin.



Olemme miettineet kenkien ostoa Amandalle, kun hän jo seisoo hienosti tukea vasten ja yrittää jo päästää irti tai kävellä. Pieni jalkaiselle tytölle vain tuntuu mahdottomalta löytää sopivia kenkiä ja minimaalisesta valikoimasta useat oli todella vaikeita pukea jalkaan. Niinpä päädyimme ostamaan toistaiseksi vain hieman tukevammat tossut ja löysimmekin kahdet todella sievät ja pilkkahintaan. Lisäksi mukaan tarttui ihana neulehaalari, jonka neulomistakin olen miettinyt, mutta kun nuo puuvillalangat ei oikein minun käteeni sovi. Retrokuosit mielyttävät minunkin silmää ja niinpä mukaan lähti myös Ainun klassikkomuki ja omenakuosinen body, vaikkakin upouusia nuo ovat. Löytyi minulle myös puhelin. Ihana uusi musiikkipuhelin jonka hankintaa perustelen sillä, että vaunuja työnnellessä on mukava kuunnella musiikkia ja kun kännykkä on oltava kuitenkin mukana, ylimääräinen mp3-soitin veisi vain tilaa. On se vain niin hieno, ettei minun insinöörintaitoni riitä tuon käyttämiseen ennen kuin käyttöohje on läpiluettu. Lisäksi löysin itselleni ihanan pipon jonka tupsunvirkaa hoitaa pieni nalle jolle on myös tasku pipon reunassa. En koskaan löydä sopivia pipoja kaupoista, kun olen niin pienipäinen, joten tämä oli todellinen löytö ja alennuksessa kaiken lisäksi.

Tuntuu että nykyään ehdin niin harvoin kirjoittaa tänne mitään. Se tarkoittaa vain sitä, että touhua riittää, kun tyttö on oppinut liikkumaan ja toisaalta myös sitä, että olen aktiivisemmin poistunut kotoa. Miehen työreissujen vuoksi oleilemme paljon mummolassa ja kotona ollessa tulee kyläiltyä muissa vauvaperheissä, kun toiset lapset ovat alkaneet kiinnostaa Amandaa. Lisäksi saimme paika muskariin, kun onnistuimme saamaan peruutuspaikan! Tyttö tuntui tykkäävän kovasti ja varsinkin tamburiinin soittaminen oli mukavaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...