maanantai 22. joulukuuta 2008

Hyvää Joulua!




Oikein hyvää joulua kaikille. Meidän perhe suuntaa tänään mummolaan nauttimaan joulusta ja pitämään nettilakkoa;)


tiistai 16. joulukuuta 2008

Hammas!

Viimeinkin pitkän odotuksen, valtavan kuolauksen ja kaiken järsimisen jälkeen ensmmäinen pieni helmihammas pilkistää alaleuasta. Kyllä sitä on odotettukin. Amandan ikää on aina arvailtu hieman alakanttiin pienen koon vuoksi ja biimeistään siinä vaiheessa kun tyttö on alkanut hymyillä on kysytty että mitenkäs vanha tämä lapsi onkaan kun ei hampaitakaan vielä ole. Oikeasti olen kyllä ollut todella iloinen, että imetys ehti loppua ennen hampaiden tuloa. pelkäsin etukäteen hirveästi puremista, kun imetys oli muutenkin niin kivuliasta. Kuvaa tuosta pienestä ihmeestä on mahdoton saada, mutta onpahan nyt jokin millä syödä joulupöydässä kinkkua ja pipareita.

maanantai 15. joulukuuta 2008

Meidän perheestä tulee hetkeksi ulkosuomalainen. Muutamme kevääksi Ruotsiin Sundsvall-Härnösand akselille V:n töiden perässä ja minä jatkan kotiäiteilyä. Toistaiseksi puhutaan kolmen kuukauden komennuksesta, mutta saa nähdä kuinka kauan loppujen lopuksi viivymme. Kodin pidämme kuitenkin yhä täällä Oulussa. V:n pitäisi olla töissä tammikuun 12. päivä ja nythän on viikon tutustumiskeikalla katsomassa paikkoja ja listaamassa tarvittavaa kalustoa. Toivottavasti myös asuntomme selviää reissun aikana. Oikeastaan aika jännä, miten työnantajasta on suorastaan positiivista, että työntekijä ottaa koko perheensä mukaan ja asuntokin hankitaan sitä silmälläpitäen. Kai nykyään ajatellaan, että työntekijä sitoutuu töihinsä paremmin ja jaksaa pitemmän päälle paremmin kun perhe on paikalla, eikä tarvi ikävöidä ja murehtia matkustamisia.

Paljon on asioita jotka tarvitsee selvittää ennen lähtöä. Pitäisi hankkia erilaiset pankkikortit, tarkistaa vakuutusten voimassaolo, muuttaa mahdollisimman moni lasku suoraan nettiin tulevaksi ja miettiä mitä posteja kannattaa siirtää ja mitä keskeyttää matkan ajaksi, yms. Pakkaaminen suorastaan hirvittää kun lapselle täytyy olla rattaat (jos nyt olisin ostamassa vaunuja valitsisin kyllä ihan erit kuin mitkä meillä on ihan jo siksi että nuo vievät niin pirun paljon tilaa autossa), sänky ja kassillinen muuta tavaraa, jos yksi edes riittää. Kovasti tekisi mieli ottaa mukaan myös polkupyörät ja sukset, mutta ne täytyy kyllä jättää suosiolla kotiin.

Ihanaa kuitenkin pitkästä aikaa päästä taas pois Suomesta hieman pidemmäksi aikaa ja opetella viimein kunnolla ruotsinkieli. Olen jo ottanut selvää vauvauinneista ja tarkoitus olisi lähettää viestiä josko pääsisimme mukaan ja muutenkin olen ajatellut että yritämme jatkaa harrastuksia ja tavata muitakin äitejä ja lapsia jos vain jostain löydämme ryhmiä. Ne olisivat varmasti paras paikka kielenkin opsikeluun. Viimeisistäkin ruotsin tunneista on aikaa jo monta vuotta, enkä ole koskaan käyttänyt kieltä kuin ostoksilla tai ruokaa tilatessa, joten petrattavaa on, mutta uskon että sieltä jostain se kieli kyllä löytyy kunhan vain saan suuni auki. Olen kyllä suunnattoman ylpeä miehestäni joka puolitoista vuotta valmistumisen jälkeen oltuaan yhtä pitkään vakituisessa työssä saa erittäin mielenkiintoisen erikoiskeikan ulkomailta, kun samaan aikaan samassa firmassa työskenteleville entisille luokkakavereille jaetaan lomautuslappuja.

Luminen viikonloppu

Hieno lasketteluviikonloppu takana. Lauantaina seurasimme alppihiihtoa televisiosta, ja mikäs katsellessa kun Tanja Poutiainen voitti kultaa. Sunnuntaina mekin suuntasimme rinteeseen. Melkein kahden vuoden tauon jälkeen piti kyllä hieman muistella miten ne sukset kääntyivätkään. Oli kyllä ihanaa. Tätä on odotettu niin pitkään. Amanda harratsi sillä aikaa pulkkailua, joka sai aikaan hurjan naurunkiherryksen. Jostain syystä kypäräpäiset vanhemmat saivat kuitenkin ilmeen hyvin vakavaksi.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Kauneinta meillä

Taas kolahti postiluukusta sisustuslehti, jonka vakiopalstoihin kuuluu jonkun julkisuuden henkilön haastattelu sisustuksesta ja vastaus kysymykseen mikä on kotisi mieluisin ja kaunein kohta. Meillä kotona se on ehdottomasti tämä.

Tämä keskellä olohuonetta sijaitseva hyllykkö on viimeinen esine josta kotonani luopuisin. Alunperin koreja oli neljä ja hyllykkö sijaitsi eteisessä niin että sen päällä säilytettiin avaimia ja kalenteria ja laatikoissa kaikkea tarpeellista joka ei oikein löytänyt paikkaa kuten taskulamppuja, sateenvarjoja, kynttilänjalkoja, pelikortteja yms. Uudessa kodissa halusin sen kuitenkin keskeisemmälle paikalle ja jotenkin puolivahingossa siitä tuli Amandan lelujen ja kirjojen säilytyspaikka. Massiivimäntyisenä se on turvallinen lapsen ottaa tukea ja hieman kiipeilläkin. Ja yksi suurimmista syistä miksi se minulle on niin rakas on se, että se on Ville itse tekemä raakalankuista lähtien.
Huomasin muuten juuri, että tuossa 10kk kuvassa samaisen hyllykön edusta näyttätyy kuten se yleensä Amandan leikkien tuloksena on.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...