sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Amanda osaa päivitys

Amandan 11 kuukautispäivä osui jouluaatolle joten päivitän hieman myöhässä mitä hän taas kuukautta vanhempana osaa. Menemme huomenna neuvolaan pituuskontrolliin, joten mitoista tietoa silloin, mutta nyt uusia karttuneita taitoja:

Amandalla on jo kaksi hammasta, joista toinen ilmestyi melkein heti ensimmäisen puhjettua juuri joulun alla. Niitä käytetään tehokkaasti syömiseen, mutta onneksi ei ainakaan toistaiseksi minkään muun puremiseen. Syömisen suhteen tyttö on päättänyt olla oma-aloitteinen ja vaatii usein lusikkaa itselleen. Tässä kuvassa on juuri saatu päätökseen ensimmäinen ihan itse syöty lautasellinen. Täytynee hankkia lapselle hieman matalampi lautanen, kun nuo Teema- kulhot on hieman liian syviä ja hankalia pienelle kädelle, niin että isän täytyi auttaa vielä aika kovasti että lusikkaan tarttui ruokaa.

Amanda on jo pidemmän aikaa harrastanut itsekseen seisoskelua kun hän ei itse huomaa ettei pidä mistään kiinni, mutta yhä vain iskee kauhu kun huomaa ettei seiso kuin jalkojen varassa. Tyttö lukee usein kirjoja ja lehtiä seisten niin, että lehti on jollain matalalla pöydällä tai rahin reunalla ja huomaamattaan hän saattaa lueskella jopa useita minuutteja seisten vain lehden sivuista kiinni pitäen jos niistäkään. Epäilen että kävelyynkin on vielä pitkä matka, koska vaikka tukea vasten kävely sujuu hienosti varvistelee tyttö usein kuin balleriina jolloin kävely on melko huteraa.

Näin hienosti meillä istutaan jo potalla. Pottailun suhteen olen ottanut hyvin rennosti ja noin 8-9kk ikäisestä lähtien tyttö on istunut potalla aluksi kerran ja nykyään muutaman kerran päivässä kun siltä tuntuu, muistetaan ja jaksetaan. Tyttö on kuitenkin mieltynyt kuiviin vaippoihin, niin että nykyään pottaan saadaan tulosta useammankin kerran päivässä ja jopa reissussa tyttö päätti ettei taatusti tee vaippaan mitään kiinteämpää vaan odotti että satuimme löytämään lastenhoitohuoneen missä oli potta.

Myös ensimmäinen ihan oikea sana on lapsen suusta kuultu. Jo jonkin aikaa tytön suusta kuuluu terävä "ei" kun hän on erimieltä, mutta vasta eilen tuli ihan selkeä "en" jonka kykeni ihan oikeasti sanaksi ymmärtämään ja sen jälkeen "kissa". Meillä ei edes ole itsellä kissaa, mutta Amanda on kovasti mieltynyt kyläpaikkojen kissoihin ja silittelee niitä nätisti. Yritystä on ollut jo muutaman viikon ajan ja aina kissan nähdessään tyttö on kiljaissut "kii" mutta eilen autossa jutellessa mummolasta tyttö kuiskasi "kissa" ja tänään kissan nähdessään sanaa toisteltiin monta kertaa. Muita sanoja ei edes yritetä, ei edes sitä odottamaani "äitiä". Mutta mitäpä sanoista kun tyttö antaa ihania pusuja oikein moiskahduksen kera suoraan suulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...