maanantai 9. helmikuuta 2009

ostoksia, lumimyrskyä ja kävelyä

Amanda oppi viikonloppuna kävelemään! Parin viikon ajan hommaa harjoiteltiin varovasti ottamalla pari askelta silloin tällöin, mutta vain iltaisin eikä missään tapauksessa montaa kertaa päivässä. Ja vain silloin kun ei kukaan muka ole näkemässä. Perjantaina tyttö päätti että nyt minä lähden ja otti ensin kerralla 24 askelta. Kun isä tuli kotiin piti pistää vielä paremmaksi ja kävellä yhteensä 35 askelta. Sen jälkeen lopetimme laskemisen.


Launataina kävimme shoppailemassa Birsta City nimisessä kauppakeskuksessa. En varmaan muuten edes mainitsisi koko paikkaa, mutta kysessä on harvinaisen hyvin sunniteltu kauppakeskus. Kaksikerroksinen rakennus on jaettu siten, että yläkerrasta löytyy kaikki pukeutumiseen liittyvä ja alakerrasta kaikki muu. Eli jos et tarvitse vaatteita voit jättää koko ylä kerran väliin. Sen lisäksi liiketilat on jaettu hyvin järjestelmällisesti. Nuorten vaatteet ovat omassa kulmassaan johon on lisäksi varattu tilaa ja penkkejä hengailuun, lastenvaatteet ovat omalla kohdallaan ja kengät omallaan. Alakerrassa kodintarvikkeet ja sisustus on omalla pätkällää, harrastusvälineet omallaan ja yhdellä pätkällä on pelkästään kauneudenhoitoon liittyviä liikkeitä. Eli jos haet jotain tiettyä ei ole pakko kiertää koko kauppakekusta vaikka ensimmäisestä liikkeestä ei löytyisikään haluamaasi. Kauppakeskuksessa on kolme kahvilaa ja ne on ripoteltu siten että molemmissa päädyissä on yksi ja yksi keskellä. Kätevää, voit siis valita iana lähimmän olitpa sitten missä hyvänsä. Kaikkein hienoin juttu on kuitenkin Familjrum. Siis huone joka on varattu pienten lasten hoitamiseen. Huoneessa on pitkä pöytä jossa on kolme vaipanvaihtoalustaa vesipisteineen, muutama pyörivä nojatuoli imetystä varten, paksu pehmeä matto ja pari keinuhevosta joissa esim isompi sisarus voi odottaa tai mihin vauvankin kehtaa hetkeksi laskea makoilemaan. Eikä kyseessä todellakaan ole mikään suljettu huone valkoisilla kaakeleilla ja vessan hajulla, vaikka vessojen yhteydessä onkin. Huone on avoin tila suurilla ikkunoilla ja eristetty valoverhoilla jotka tuovat juuri sopivasti yksityisyyttä, mutta kuitenkin sen verran väljät että halutessa voi katsella maisemia samalla kun imettää vauvaa. Miksei tällaisia ole Suomessa missään? Melkein harmitti etten enää imetä. Sattuneesta syystä en voinut ottaa tilasta kuvaa. Sen sijaan eräästä lastenvaateliikkeestä löytyi kiva leikkipiste:

Illalla juuri ennen nukkumaan menoa alkoi sataa lunta. Seuraavana aamuna joka paikka oli tukossa. Lunta tuli yli 30 senttiä. Meidän oli tarkoitus lähteä ajelulle katselemaan lähiseutuja ja ruokakauppaan. Jäi lähtemättä kun auto näytti tältä:

Tänä talvena ei ainakaan tarvi valittaa ettei ole ollut lunta. Meidän Ruotsissa olo aikana on satanut jatkuvasti lunta joka on kyllä muutamien lämpimien päivien aikana sulanut vähemmäksi ja taas on satanut lisää. Vaikka Amandan vaunuissa on off-road renkaat alkaa lunta olla ihan liikaa niillekin. Lumisade ja kinokset saavat minut aina kaipaamaan villalankaa ja niinpä tilasin illalla ison kasan lankaa. Toivottavasti ehtivät perille kun olemme Suomessa käymässä.

Jos kirjoitukseni tuntuu nomraaliakin sekavammalta ja kirjoitusvirheitäkin on enemmän kuin yleensä johtuu se siitä että olen flunssassa ja kuumeessa. Enpä olekaan sairastanut vastaavalla tavalla pariin vuoteen.



1 kommentti:

  1. onnea amandan askelille!

    tuo lastenhoitopaikka kuulostaa kyllä aivan liian hyvältä ollakseen totta :) ei varmasti tuollaiseen suomessa törmää. kun en ole kovin montaa kertaa törmännyt edes sellaiseen missä olisi se penkki imetystä varten. imettäminen on kuitenkin sellaista, etten minä sitä ainakaan kovin mielelläni wc-pöntön päällä istuen tee. vaikka eipä enää tarvitse kun nuo imetyspyynnöt toivon taholta tulevat järjrstään vain kotona tai joskus kyläillessä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...