tiistai 31. maaliskuuta 2009

Ihana hiljainen aamu

En tiedä onko kellojen siirto vai mikä saanut Amandan sisäisen kellon sekaisin kun vielä kahdeksan aikaan nukkuu. Nämä aamut on nykyään todella harvassa että äiti saa herätä rauhassa ja syödä aamiaista ilman että joku on repimässä voileivän nurkkaa itselleen kovan huudon kanssa. Minun piti päivittää Amandan taitoja tuossa 14kk- päivänä, mutta se ehti sujahtaa ohi niin etten ehtinyt. Päivitän siis nyt kun Amanda on 14kk ja 7 päivää vanha.

Amanda on alkanut muodostaa sanoja ja toistaa perässä kun osoitan kuvasta. Usein miten se kuulostaa kähinnä Frendien Joeyn ranskanopiskelulta, mutta edistystä silti. Kissa sana on valitettavasti tainnut unohtua kun ei kissoja olla nähty pitkään aikaan, ja pappa-sanakin tulee vielä tosi harvoin. Sen sijaan Amanda on oppinut sanomaan kukka ja myös todella tietää mikä se on. Pihalla pitää pysähtyä katselemaan kukkia ja niitä etsitään myös lehdistä ja kirjoista. Jopa omasta paidastaan tyttö löysi kukan eräänä päivänä vaikka se oli lähes kaula-aukon tasolla. Ankka on kankka ja kala kaakkaa eli nekin ovat tulossa.

Kävely sujuu jo niin hienosti, ettei rattaissa enää istuttaisi millään. Ihan uskomattoman pitkiä matkoja tuo tyttö kävelisikin jos vain uskaltaisi antaa. Meillä ei ole täällä ollenkaan omaa pihaa, ja hirvittää antaa kävellä kadunvartta. Sen suhteen on kova ikävä kotiin.

Syöminen sujuu jo niin hyvin että lounaan ja päivällisen tyttö syö ihan itse. Sotkun määräkin on nykyään jo ihan inhimillinen. Mukistakin Amanda juo hienosti, mutta vielä hieman liian usein mukin reuna ei ehdi ihan huulle asti vaan maitoa lorahtaa kaulukselle, joten siihen tarvitaan vielä apua ja harjoitusta. Nykyään kuiotenkin meillä voi kaikki jo syödä yhdessä, eikä toisen vanhemmista tarvi ensin syöttää Amandaa. Kävin pari päivää sitten tytön kanssa aamulla ruokakaupassa ja kiljuen tyttö vaati päästä kauppakassille. Suklaalevy ja maissinaksupussi lensivät tieltä pois ja jogurttipurkkikin siirrettiin sivuun kun tyttö tahtoi heti saada yhden kirsikkatomaatin. Hyvä ettei syönyt pussin läpi. Jotenkin olen onnistunut saamaan tyttären joka suurinta herkkua ovat hedelmät ja vihannekset. Isän aloittaessa laittaa ruokaa, Amanda päivystää vieressä josko isä antaisi välistä palan raakaa sipulia. Se kun on muka niin älyttömän hyvää ja sitä syödään myös monta palaa.

Nyt alkaa lastenhuoneesta kuulua laulua eli tyttö on herännyt. Täytyy mennä ennen kuin pieni laululintu aloittaa falsettinsa.

3 kommenttia:

  1. Amanda kuulostaa monintavoin kovin samankaltaiselta kuin Hennakin. Siispä esitän sinulle epäilevän kysymyksen, että uskotko puolitoistavuotisneuvolassa jo tunnistavasi sanan "uhmaikä"? Minä meinaan vahvasti epäilen sen olevan jo tulossa...

    VastaaPoista
  2. Amanda on ollut kyllä jo ihan pienestä pitäen temperamenttinen tapaus niin halutessaan, mutta uskompa kyllä tuntevani tuon sanan. Ei nyt mitään kovin vakavaa vielä ilmassa, mutta tyttö kyllä osaa hyvin sinnikkäästi seisoa pöydän ääressä ja vaatia hedelmää, jos ei muuten niin kiljumalla. Samoin äidin tietokoneella istuminen on nykyään täysin väärin ja silloin pitää ehdottomasti päästä syliin ja pitää äitiä peukaloista ettei se vaan voi koskea mihinkään:)

    VastaaPoista
  3. Raaka sipuli -juttu oli kyllä parasta :D!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...