torstai 12. maaliskuuta 2009

Suomen terveisiä

Vietimme taas pidennetyn viikonlopun Suomessa. Viikonloppuna meidät työllisti ystäväpariskunnan häät joissa V toimi bestmanina. En ole kovin monissa häissä ollut, mutta nämä olivat kyllä ehdottomasti mukavimmat häät joissa ole koskaan ollut. Ohjelmaa oli sopivasti ja se oli oikeasti hauskaa, kukaan ei puhunut tunnin mittaisia puheita kuin morsian silloin 3-vuotiaana ja kuinka sulhanen oli ihan varma 7-vuotiaana, ja sääkin suosi niin että ulkona pidetyn vihkimisen aikana kukaan ei ehtinyt paleltua. Tietysti kommelluksiakin oli: täytekakkua jäi monta yli ja pahvimukeja ja olutta oli liian vähän sekä karaokelaitteiston vaatima dvd-soitin hajosi kesken kaiken. Väsyneet kaasot vannoivat etteivät vastaa kahteen viikkoon morsiamen puheluihin ettei hän taas vaadi leipomaan lisää sämpylöitä keskellä yötä. Parasta minun kannaltani oli että Amanda lähti illalla juhlista mummon ja papan kyydillä mummolaan ja oli kiltisti mennyt nukkumaan ilman mitään ongelmia. Aamulla tyttö tahtoi mennä papan kanssa leikkimään ja jätti vanhemmat nukkumaan vielä pariksi tunniksi. Lähipiirissämme olemme viimeisinä jättäneet tytön yöhoitoon ja olen saanut siitä jopa ihmettelyjä. En vain ole halunnut jättää huonosti nukkumaan käyvää lasta kenenkään kiusaksi ja toisaalta ei siihen ole aiemmin ollut mitään tarvettakaan.

Tiistaina olin työpaikkahaastattelussa. En ole koskaan ennen ollut varsinaisessa haastattelussa, vaan olen saanut työpaikkani joko pelkän hakemuksen tai sitten lyhyen puhelinkeskustelun perusteella. Odotin paria kolmea keski-ikäistämiestä puku päällä. Todellisuus ei ollut kovin kaukana: kolme naista ja yksi nuorehko mies (jolla oli kyllä kravatti). Kolme osaston esimiehiä ja yksi psykologi. Kysymykset esitti psykologi ja nämä esimiehet vain tekivät välikysymyksiä ja tutkivat todistuksiani. Kysymykset olivat todella kliseisiä, "mitä uskot voivasi antaa tälle organisaatiolle?"- tyyppisiä. Ihan hyvin se kai meni. Yritin kääntää kaikki huonot puolenikin vahvuuksiksi niin kuin neuvotaan. Jotenkin vain tungtuu että eikö olisi helpompi kysyä suoraan tehtävään liittyviä kysymyksiä joilla näkisi onko henkilö sopiva juuri tähän työhön, kuin psykologista löpinää jolla mitataan on hakija hyvä tyyppi tai osaako hän vastata oikein. Todennäköisesti minun katsotaan olevan liian kokematon tähän tehtävään, mutta katsotaan nyt. Yhteensä 30 hakijan joukosta vain 7 pyydettiin haastatteluun, joten kai tästäkin pitää olla ihan tyytyväinen. Jänn muuten että muutama ystävä on kysynyt että jotain sihteerin hommiako hait. Miksi tuntuu niin oudolta että minusta voisi tulla esimiestehtävissä työskentelevä virkamies? Siihenhän minulla koulutuskin on.

Vielä yksi asia jäi käteen Suomenreissulta: välikausiasu! Siis mikä ihme se on? Suomessa kevät on paljon pidemmällä kui täällä Ruotsissa ja ilmesesti välikausi tarkoittaa jotain toppapuvun jälkeistä tai edeltävää aikaa jolloin lapselle pitää olla rapakeleihin sopiva vaatetus. Kauppoijen hyllyt pursuavat erilaisia tec:ejä ja fill:jä, haalareita ja kaksiosaisia valtavan suurilla hintalapuilla koristettuna. Mitä on tapahtunut vanhoille kunnon kurahousuille ja tuulipuvulle? Löysin muutaman todella hyvän näköisen kuoritakin, mutta kannattaako vuodenikäiselle lapselle ostaa 80 euron takkia ja 50 euron housuja jotka todennäköisesti eivät mahdu enää syksyllä. ja miksi Po.p ei valmista niitä aikuisille? Sen kuitenkin jo tiedän että sitä vaaleanpuna- harmaata haalaria joka tuntuu olevan kaikkien kauppojen vakiovaruste ja jota Suomessa lapsilla näki jo päälläkin ei meidän muksulle tule. Olkoonkin välikausiasujen ferrari. Tänään olisi tarkoitus käydä tutkimassa paikallisia valikoimia ja perehtyä tähän asiaan hieman paremmin. Kumisaappaiden oston yrittämisen taidan kuitenkin suosiolla jättää väliin.

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti haastattelu meni hyvin, kuulostaa ainakin siltä! Miski ihmeessä ystäväsi tuollaisia kyselevät? Miksi sinä sihteerin paikkaa hakisit insinöörinä??!

    VastaaPoista
  2. Lohdutanpa sinua sillä, että Henna oli eilen ekaa kertaa ylipäätään hoidossa. Tunnin tyttö oli mummun ja vaarin kanssa ja me teimme tikusta asiaa kaupungille, että oltiin pois jaloista. Hyvin oli mennyt.

    Me emme ole kaivanneet "omaa aikaa", meidän mielestä Henna nyt vaan kuuluu kulkea mukana, siksi me hänet tänne maailmaan kutsuimmekin. Yökyläily on meillä hyvin kaukainen ajatus, josko nyt ensin olisi vaikka päiväuniseudunkin jossain. En vaan kertakaikkiaan osaisi nukkua ilman pikkuista kultaani sänkyni vieressä tuhisemassa.

    Meillä se välikausihaalari käveli vastaan lastenvaateliikkeen loppuunmyynnissä. Siispä meillä on kaikkea muuta kuin järkevän värinen vaalean beige Reiman tec-vauvamallihaalari. Mutta likainen se muunkin värinen olisi. Meillä tuo taitaa tulla ajoissa käyttöön, kun talvihaalarina on vain pakkauksen haalari ja se nyt ei kosteutta vastaan ole kaksinen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...