lauantai 2. toukokuuta 2009

Päiväkotitutustumista

Olemme nyt puolentoista viikon ajan tutustuneet päiväkotiin Amandan kanssa yhdessä. Muutama tunti kerrallaan, joko aamupäivällä tai iltapäivällä olemme istuneet Päivänkukkien tiloissa yrittäen osallistua leikkeihin. Todella mukavan oloinen päiväkoti tuntuu olevan ja henkilökunta tekee työtään sydämellä. Virallisesti ryhmässä on 14 lasta, 1 lastentarhanopettaja, 2 hoitajaa ja 1 puolikashoitaja. Todellisuudessa lapset ovat tuskin koskaan kaikki yhtä aikaa paikalla ja puolikas hoitaja tekee ihan täysiä päiviä päiväkodilla ja siirtyy tarpeen mukaan kahden ryhmän välillä sinne missä enemmän tarvitaan ja lisäksi koko ajna on vähintään yksi harjoittelija apuna. "Tätejä" ja sylejä on siis tarjolla riittävästi. Päiväkodin johtaja pahoitteli kovasti ja kahteen kertaan kuinka heillä on pienet resurssit ja joka asiasta säästetään koko ajan. Hyvillä mielin saatoin kuitenkin todeta ettei se päivittäisessä toiminnassa juuri näy. Lasten hoidosta ja heistä välittämisestä ei kyllä tingitä.

Aluksi Amandaa ujostutti todella kovasti. Hän vain istui sylissäni tai seisoi jalkani vieressä uskaltamatta osallistua mihikään. Muutama isompi lapsi (jos nyt 2-3- vuotiaita vielä voi isoiksi sanoa) koetti tehdä lähempää tuttavuutta halaamalla, jonka Amanda tulkitsi kuristusyritykseksi. Pihalla tyttö kuitenkin rentoutui ja vähän aikaa seurattuaan isompia tyttöjä intoutui kokeilemaan hiekkakakun tekoa. Päivä päivältä tyttö uskaltautui lähemmäksi muita lapsia, mutta äidin jalka oli silti se kaikkein mieluisin tukipylväs. Kun paikka alkoi tulla tutuksi kokeiltiin päiväunien nukkumista ja yllättäin kun äiti ei ollut paikalla tyttö nukkuikin melkein parin tunnin unet laidattomassa sängyssä. Muutenkin alkoi vaikuttaa siltä, että lapsella ei ole mitään hätää kun äiti on poissa. Ikkunasta kurkkiessani lapsi leikki innoissaan toisten lasten kanssa, mutta kun äiti tuli näkyviin tuli hätä. Maanantaina tyttö saa jäädä hoitoon yksin. Onneksi isä on lomalla, joten lapsi saa aloittaa lyhyemmillä päivillä ja äitikin saa keskittyä rauhassa töiden aloittamiseen.

Yksi asia vain harmittaa. Koko tuon tutustumisjakson ajan seurasin miten puolikuntoisina lapset hoidossa olivat. Useamman nenä vuosi paksua räkää ja jos ei tänään niin viimeistää huomenna se oli seuraavallakin. No tietystikään vanhemmat eivät voi olla jokaisen nuhan takia poissa töistä ja lapsilla noita rittää. Ärsyttää kuitenkin suunnattomasti kuinka yhdellä lapsella oli jo tutustumisjakson alussa lääkitys silmätulehdukseen, toinen lapsi pyyhki koko aamu päivän ajan silmiään ja päiväunien jälkeen silmän olivat lähes muurautuneet umpeen. Äidille kuitenkin vakuutetiin puhelimessa että ei mitään hätää jos et kerran kyytiä saa, kyllä lapsi voi ihan hyvin olla päiväkodissa kun ei kuumettakaan ole ja keskenään puhuttiin että kyllähän ne lääkärit väittää ettei tuo silmätulehdus mitään tarttuvaa ole. Seuraavana päivänä silmiään hierovia lapsia oli pari lisää ja vappupäivän aamuna suunnistimme itse päivystykseen Amandan pahan silmätulehduksen takia. Lääkäri pohti että onneksi on pitkä viikonloppu, kun päiväkotiin voi mennä vasta kun rähmiminen on loppunut. Lapsemme siis sairastaa elämänsä ensimmäisen kerran. Vappupäivän iltana nousi melko korkea kuume ja minä pyöräilin apteekkiin juuri ennen sulkemisaikaa ostamaan suppoja ja nenäsuihketta. Tänä aamuna minunkin silmäni rähmi ja punoitti. Maanantaina menee kyllä viestiä päiväkotiin, että lähettäkäähän lapset aiemmin kotiin, tämä todellakin tarttuu. No toisaalta ystävä kertoi juuri kuinka heille soitettiin päiväkodista joka kerta kun lapsella oli huimat 37,1 astetta lämpöä. Kun se muka ylitti "rajan".

2 kommenttia:

  1. On ikävää kertoa tämä, mutta melkeinpä voit varautua siihen, että teillä sairastetaan nyt Amandan päiväkodin alettua huomattavasti enemmän kuin ennen. Meidän Pepin aloittaessa päiväkodissa, sairastaessa meni koko syksy ja talvi. Jatkuvasti oli jotain: kuumetta, mahatautia, yskää, nuhaa.. Aina jonkun lapsen nenä vuotaa, tai jonkun sisarus toisesta päiväkodista tai koulusta on kipeänä. Varaudu henkisesti myös sekä täi-että hikomato-varoituksiin (näihin ei kyllä koskaan totu), sillä niitä vaan valitettavasti päiväkodeissa esiintyy. Ja varsinkin pienten puolella, kun lelut ja sormet tahtovat vielä mennä suuhun.

    Itse rokotutin Pepin heti päiväkodin alettua vesirokkoa vastaan ja tokihan influenssarokotus kannattaa syksyisin lapselle käydä ottamassa.

    VastaaPoista
  2. Hikomato..hahaa! Kyseessähän on siis Kihomato:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...