perjantai 26. kesäkuuta 2009

1v 5kk

Nykyään näitä kuukausien täyttymisiä ei tahdo edes muistaa, mutta nyt muistin kun se sattui sen "oikean" juhannuksen ja veljeni nimipäivän kanssa samaan yhteyteen. Minusta on ihan mukava kirjoittaa välillä muistiin mitä uutta tyttö on oppinut ja saavuttanut, mutta jostain syystä se on viime aikoina tahtonut unohtua. Vauvakirjan viimeisin merkintä taitaa olla lokakuulta.

Nykyään meillä asustaa pieni kokoinen, mutta sitäkin vikkelämpi ja ovelampi muksu joka kiipeää joka paikkaan ja on keksinyt että lähes tilanteesta kuin tilanteesta selviää kun vain hymyilee nätisti. Ainoastaan äitiin ja isään tämä ei toimi, mutta esim mummoon jooka tämän viikon hoitaa Amandaa päivisin se toimii loistavasti. Vanhempien kiellot alkavat mennä nykyään jo aika hyvin perille: keittiön kaappeja ei saa tyhjentää, mutta näköjään sieltä saa ottaa pari astiaa ja leikkiä niillä. Kukkiin ei saa koskea, mutta niitä saa kyllä kastella, mikä on vielä hauskempaa koska silloin saattaa itsekin kastua. Tietokonekaan ei enää kiinnosta kun ensimmäisen tiputti lattialle niin että se hajosi ja sen jälkeen on saanut kamalan tuimia katseita kun edes vähänkään lähestyy.
Juhannuksen kunniaksi Amanda teki kaksi uutta hammasta. Toinen eteen alas ja toinen vasempaan poskeen. Aika hassussa järjestyksessä nuo näyttävät tulevan ja hitaasti. Nyt hampaita on yhteensä 8. Sanoja tyttö osaa jo melko monta, lähinnä eläimiä mutta nykyään myös äiti ja isi. Juhannuksena saman ikäinen kaveri opetti tytölle miten muutamat eläimet sanovat. Koira sanoo vauvauvau, ankka kaak kaak kaak ja heppa hah hah haa. Lisäksi tämä samainen kaveri keksi Amandalle uuden lempinimen, Aapa (jota itseasissa itsekin pari kertaa käytimm ruotsissa kun amanda oppi sanomaan apina ruotsiksi). Tällä nimellä molemmat tytöt Amandan tunnistavat ja osaavat myös sanoa. Jotenkin se kyllä myös sopii tuolle tytsylle hirmu hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...