lauantai 6. kesäkuuta 2009

Päiväkoteilu osa 2

Toinen päiväkotiviikko sujui jo paremmin. Edelleen tytöllä tuli itku päiväkodin portilla ja hakiessa tyttö oli kovasti takertuvainen ja jos nyt ei itkuun pillahtanut niin nyyhkytti kuitenkin kovasti. Päivisin kuitenkin tyttö jo osallistui leikkeihin varovasti ja hymyilikin. Hassuinta minusta kyllä on ollut se että vaikka miten on ollut paha mieli ja pelottanut, ruoka ja uni ovat maittaneet hienosti päiväkodissa. Kotonakin toimittiin taas normaalisti eikä äidille enää kiukuteltu.

Viikonloppuna isä tuli viimein kokonaan pois Ruotsista ja Amanda oli todella riemuissaan. Odotimme että maanatai aamuna alkaa taas huuto kun hoitoon viedään, mutta yllättäin sainkin pöllämystyneen puhelun, että tyttö oli iloisesti vilkuttanut isälle hoitajan sylistä. Haimme hänet yhdessä kotiin iltapäivällä ja vastassa oli iloinen tyttö joka ylpeänä esitteli tekemiään hiekkakakkuja. Hoitajatkin olivat ihan ihmeissään miten suunnattoman hyväntuulinen Amanda oli ollut koko päivän ja vain lauleskellut ja naureskellut koko ajan. Sama jatkui koko viikon ja yhdessä totesimmekin että taisi tytöllä olla kova ikävä isiä.

Tällä viikolla piti vaihtaa päiväkotia. Oma päiväkoti meni kesäksi kiinni ja suuri osa lapsista ja muutama hoitajista siirtyi naapuripäiväkotiin parin korttelin päähän. Hoitajilla meinasi mennä lapset ja lasten vaatteet sekaisin kun yhtäkkiä oli niin paljon uusia muksuja, mutta Amanda oli ollut edelleenkin kuin aurinko. Olipa ihana kuulla kun ihan vieras hoitaja kehui kuinka hurjan reipas pieni lauleskelija meillä on ja kuinka hän oli jopa syönyt ihan itse ilman apua, mitä ei kuulemma moni isompikaan tee.

Ujosteluongelmat siis katosivat ihan itsestään. Tänään olemme menossa kyläilemään taas tuttavaperheeseen. Saa nähdä vieläkö Amanda ujostelee Nekkulia, vai joko tyttöjen touhut ovat taas palanneet entisiin uomiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...