maanantai 31. elokuuta 2009

Toinen maailma

On villiä huomata miten lapselle on ihan oma elämänsä kodin ulkopuolella ilman meitä vanhempia ja kuinka hän sielläkin imee uusia taitoja ja vaikutteita. Amanda on parin viikon ajan puhunut ikosta tai ikkosta jonka ensin luulin tarkoittavan Mikko-enoa, mutta tämä ikko tai iko tuli mieleen paikoissa ja tilanteissa jotka eivtä sopineet veljeeni. Tänään selvisi että kyseessä on tarhakaveri Niko, joka oli pari viikkoa sitten aloittanut samassa päiväkodissa, mutta eri ryhmässä. Amanda ilahtui suuresti havaittuaan Nikon saapuvan äitinsä kanssa. Tämän jälkeen piti selvittää kovalla tohinalla onko Leevi (toinen tarhakaveri) jo saapunut.

Viikonloppuna seurasimme kuinka Amanda leikki uudelleen ja uudelleen samaa loruleikkiä joka ei meille vanhemmille ollut kummallekaan tuttu, mutta niin samoilla sanoilla aloittaen ja järjestelmälisesti sormileikissä edeten tyttö toimi, että sen on pakko olla joku päiväkodissa opittu juttu. Pistäydyimme rautakaupassa ja Amanda huomasi hyllyllä vaaleanpunaisen lelulaatikon jonka kyljessä oli Disneyn hahmoja, hihkaisi "prinsessa" ja lauloi pätkän prinsessa ruusu linnassa- laulua niin nuotilleen, että vaikka sanoista ei saanutkaan selvää, ei melodiasta voinut mitenkään erehtyä. Olen täysin varma, ettei kyseistä sanaa tai hahmoja ole koskaan kotona nähty tai kuultu, mutta tuo kyseinen laululeikki oli minun suosikkini lapsena päiväkodissa.

Hämmentävää, todella hämmentävää. On todella mahtavaa kun lapsi oppii uusia asioita ja jopa noinkin vaikeita sanoja ja asioiden yhdistelyä ja hänellä on ystäviä joita kaivataan iltaisin ja viikonloppuisinkin. Silti kuitenkin tunnen pientä haikeutta. Koti ei ole enää lapseni ainoa maailma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...