torstai 29. tammikuuta 2009

Työnhakua

Tiedätttehän miten ärsyttävää se on kun lähetät nipun työhakemuksia eri paikkoihin ja saat vastaukseksi että sori, mutta valitsimme tälläkertaa kokeneemman/vanhemman/nuoremman/korkeammin koulutetun/paremman näköisen tai mitä ikinä. Siis tiedättehän sen harmituksen ja jopa suuttumuksen tunteen?

Tiedättekö mikä on vieläkin ärsyttävämpää? Se kun saa eri paikoista vastauksen että olisit juuri sopiva meidän tiimiin ja ottaisimme sinut hirmu mielellämme töihin jos vain jostain saisimme rahoituksen järjestettyä. Siis se harmitusen ja suuttumuksen tunne kun ei edes voi olla kenellekkään vihainen, päinvastoin kun on oltu niin pirun ystävällisiä.

Ja minä kun muka luin alalle jolta ei viime laman aikana irtisanottu ketään.

lauantai 24. tammikuuta 2009

1- vuotias!

Amanda on jo vuoden vanha, hurjaa! Vallitsevasta olinpaikasta johtuen tänä vuonna ei aikomuksistani huolimatta järjestetty juhlia, vaan juhlittiin ihan vain kolmeen pekkaan. Kakkua kuitenkin syötiin. Amanda ei ole vielä aiemmin saanut maistaa täytekakkua ja ensimmäiseksi oudon näköiseen möykkyyn kastettiin sormet. Tosin viinirypäleet näyttivät heti tutuilta. Jostain käsittämättömästä syystä Amanda ei ole kovinkaan makean perään, (mikä on sokeriaddiktivanhemmista täysin käsittämätöntä) ja parin lusikallisen jälkeen tuli stoppi. Pillimehu kiinnosti pidempää ihan vain pillin takia, mutta 2dl tetrasta jäi rutkasti yli.

Lahjoista paras oli vedettävä kirahvi. Amanda ihastui siihen jo kaupassa ja sillä onkin leikitty ahkerasti. Amanda sai myös toisen lahjan jonka ystäväperheemme mahduttivat tavarapaljouteemme kotoa lähtiessä. Paketista paljastui uudet hienot aterimet ja lautanen joilla opetella syömään itse.

Juhlapäivän kunniaksi matkasimme Sundsvalliin Drakenborgen: in suureen sisäleikkipuistoon. En ole käynyt Suomessa Hop Lopeissa, mutta vastaavan tyylinen paikka mainostietojen perusteella. Alle 4 vuotiaille oli oma alueensa jossa oli erilaisia leikkivälineitä. Kuten olettaa voi lauantaina paikalla oli varmasti jopa satoja lapsia vanhempineen. Amanda nautti suuresti ihmisvilinästä ja kun pitkästä aikaa pääsi leikkimään toistenkin lasten kanssa. Itse huonon ruotsinkielen taidon ja arkuuden kanssa painiessa on hauska seurata lapsia jotka eivät moisesta pikkuseikasta välitä tippaakaan. Amanda ei osaa kuin pari sanaa ja toiset puhuvat ihan vierasta kieltä, mutta silti leikit sujuvat ja hauskaa on.



Illalla piti vielä kokeilla uskaltaisiko seisomaan noustua ottaa pari askelta ihan ilman tukeakin. Yhteen askeleeseen se aina jäi, mutta yritys oli kova. Äidin ei auta kuin haikeudella todeta, että se meidän pieni ryyni ei enää olekaan niin pieni eikä vauva enää laisinkaan.

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Saippuaa

Täällä ulkomailla (vai voiko Ruotsia edes oikeasti kutsua ulkomaaksi?) ehtii tekemään paljon enemmän juttuja kun telkkarai ei viitsi mitään ymmärtämättömänä katsoa. Siis ainakin päivittämään blogia ja nyt innostuimme miehen kanssa kokeilemaan saippuan valamista. Kävimme lauantaina Birsta City- ostoskeskuksessa askartelukaupassa nimeltä Panduro Shop joka osoittautui todelliseksi aarreaitaksi. Mukaamme lähti saippuanvalmistussetti joka sisälsi saippuamassan lisäksi paro muotia , tuoksun ja mustan saippua värin sekä erränlaisia leimasimia millä saippuaan saa tekstin tai kuvion. Olen kokeillut saippuan valamista valmiista massoista ennenkin, mutta Suomesta ei tahdo saada kuin kirkasta massaa ja simpukan muotoisia muotteja, kun taas täältä on mahdollista saada erilaisia massoja kuten esim. oliiviöljy-, luomu-, ja kermasaippuamassaa.




Olen haaveillu kokeilevani joku päivä saippuamassan itse keittämistä, mutta näissä valmiissa massoissa on kyllä se etu etteivät vaadi kovin kummoista tarpeistoa ja valaminen onnistuu näin reissussakin. Meillä oli käytössä vanha hillopurkki ja ruuvimeisseli.

Valmiista saippuoista tuli ihan hauskan näköisiä. Löysin netistä neuvon että valmiita saippuiota kannattaa säilyttää ennen käyttöä kuukauden verran ilmavasti jotta kuivuvat loppuun asti ja vaahtoavat paremmin. Ehkä niistä saisi kuukauden kuluttua paremman kuvankin kun nyt ovat vielä aika tahmeita. Olisi vain niin kiva ottaa heti käyttöön.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Kaupankäyntiä osa kaksi

Tuli tarve ostaa Amandalle puuroa ja niinpä tutustuimme hieman tarkemmin vauvanruokahyllyihin. Ensinäkin olisimme ostaneet ihan tavallisia puurohiutaleita, mutta jostain syystä tässä kaupungin suurimmassa supermarketissa ei ollut saatavilla kuin kaurahiutaleita. Niitä kyllä löytyi kymmenessä eri muodossa, mutta olisin kaivannut neljän viljan puuroa. Siirryimme siis vauvanruokahyllyille etsimään moniviljavaihtoehtoa. Periaatteessa vaihtoehdot ovat ihan samat kuin suomessa: Bonaa, Hipp:iä ja Semperiä eri ikäisille lapsille. Kiinnitimme vain huomiota miten ikäsuositusmerkinnät poikkesivat totuttuihin. Valikoimissa oli useampaa sosetta alkaen 3kk, useita puuroja alkaen 4kk ja kaiken lisäksi paketteja joissa luki ruotsiksi från 4 månads ja heti alla suomeksi alkaen 5kk. Onko suomalaislapsi valmis syömään puuro vasta kuukautta myöhemmin kuin ruotsalaislapsi. Neuvolaoppaassa kiellettiin antamasta vauvalle ensimmäisen vuoden aikana mitään muuta juotavaa kuin maitoa ja ainoastaan helteillä lusikallisia vettä. Täällä ylähyllyltä löytyi valikoima erilaisia mehuja alkaen 4kk ja ihan niissä samoissa Semperin ja Bonan purkeissa. Kehittyykö suomalaislapsen elimistö todellakin näin paljon hitaammin, vai neuvotaanko meitä pitämään lapsen ruokavalio mahdollisimman pitkään mahdollisimman yksinkertaisena ihan vain kaiken varalta? Suositukset ovat tietysti vain suosituksia, mutta herätti silti miettimään.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Kaupankäyntiä ruotsalaisittain

Matka sujui odotettua paremmin Amandan leikkiessä tyytyväisenä takapenkillä ja mussuttaen maissinaksuja. Nyt olemme pari päivää purkaneet laukkuja ja Amanda opetellut nukkumaan päiväunia sisätiloissa. Kauheasti emme ole ympäristöön vielä ehtineet tutustua kuin käymällä ruokakaupassa ja tekemällä pienen kierroksen kaupungilla. Supermarkettikeikka oli kyllä omanlaisensa elämys. Tukholman tytön blogissa olemme keskustelleet aukioloajoista jotka ovat huomattavasti vapaampia kuin Suomessa. Kaupat saavat olla auki joka päivä ja ainakin ruokakaupoilla tuntuu olevan mahdollista olla auki miten pitkään hyvänsä. Matkalla näin supermarketteja jotka ovat auki jopa 7-23 ja tämäkin missä kävimme on auki aina klo 22 asti. Muut kaupat sen sijaan sulkevat ovensa viimeistään seitsemältä. Ei ehkä tunnu kovin aikaiselta, mutta täällä työajat tuntuvat järestään olevan pitemmät kuin Suomessa ja kun kuuden jälkeen lähdet töistä tulee hoppu. Ihmiset käyvätkin ostoksilla pääsääntöisesti viikonloppuisin jolloin joka paikassa on täyttä.

Yllättäin supermarketin tarjonnassa oli isojakin eroja verrattuna suomen marketteihin. Luomutuotteita oli todella kattavasti ja hintaerot ei-luomuun olivat paljon pienemmät kuin Suomessa. Esimerkiksi luomumausteita en ole Suomessa nähnyt kuin erikoisliikkeissä, mutta nyt mukaani tarttui ihan tavallisen näköinen basilikapurkki jonka vasta kotona huomasin olevan luomua ja hinta oli ihan sama kuin ei-luomun oreganopurkin. Yksi ihmetyksenaiheista oli tuontituoteet Suomesta. Sen ymmärrän ihan täysin, että kaupassa törmää Valion laktoosittomiin maitotuotteisiin ja Serlan pehmopapereihin, mutta kuka kumma kaipaa Atrian lauantaimakkaraa, kun hyllyt on täynnä mitä ihanampia leikkeleitä ja kinkkuja? Mies oli jo aiemmalla tutustumisreissulaan ihmetellyt kun ruokakaupoista ei saa kuin kakkosolutta ja jostain syystä tupakkatuotteet ja partakoneenterät myydään lippusysteemillä. Siis otat hyllystä valitsemaasi tuotetta vastaavat lipun jonka viet kassalle, maksat ja saat tilalle uudet lipun jolla menet toiselle kassalle josta saat noutaa ko tuotteen. Kuulemma tämä edistyksellinen systeemi lisää turvallisuutta kun teräaseet eivät ole vapaasti hyllyllä ja vähentää varkauksia. Jotenkin vain minulla tuli ensimmäisenä mieleen kaupat Venäjällä. Monista kaupoista löytyy myös itsepalvelulaitteisto niin ettei välttämättä tarvitse asioida yhdenkään ihmisen kanssa edes kassalla. Amandan mielestä parasta tässä supermarketissa oli suuri tuttivalikoima josta löytyi vaikka minkä värisiä, muotoisia ja kuvioisia tutteja. Ja niin kuin meidän oli tarkoitus jättää tutti pikkuhiljaa pois...

lauantai 10. tammikuuta 2009

Kamat kyydissä on, etupenkkipaikasta riitaa...

Kamat on pakattu ja aamulla se alkaa: meidän kolmen kuukauden reissu Keski-Ruotsiin pikkukaupunkiin nimeltä Härnösand. Kuten jo aiemmin olen kertonut V menee töihin ja me lähdemme mukaan katselemaan elämää lahden toiselle puolelle. Pahoin pelkään että vietämme Amandan kanssa yksinäiset 3 kuukautta, sillä V:n työpaikalla lähes kaikki ovat suomalaisia työkomennuksella eikä juuri kenelläkään muulla ole perhettä mukana. Toivon kovasti että keksimme jostain paikallisia lapsiperheitä joiden kanssa voisimme viettää aikaa, petrata kielitaitoa ja ennen kaikkea Amanda saisi leikkiseuraa.

Olen parin viikon verran tehnyt muistilistoja asioista mitä täytyy muistaa tehdä ennen lähtöä ja mitä pitää ehdottomasti pakata mukaan. Vaikka listat olivat pitkiä ja tavaraa ja laukkuja monta yllättäin kaikki mahtuu hienosti meidän farmariautoomme. V tosin epäilee, että takaisin tullessa joudumme vuokraamaan peräkärryn minun shoppailutaipumusteni takia. Aika näyttää. Eniten kuitenkin jännittää huominen ajomatka. Matkaa on noin 800 km ja sen ajamiseen menee helposti 10 tuntia parilla pysähdyksellä. Tyttö on kyllä tottunut automatkustaja, mutta näin pitkää matkaa emme ole koskaan ennen tehneet, joten pelkään että viimeiset parisataa kilometriä sujuu huudon saattelemana ja matka kestää enneminkin 15 kuin 10 tuntia. Toivottakaa siis onnea!

tiistai 6. tammikuuta 2009

Neuvolassa

Amanda kävi eilen 1- vuotisneuvolassa hiukan etukäteen pituuskontrollin ja meidän reissun vuoksi. Uudet mitat ovat 71cm ja 8110g. Pikkuinen tyttö siis. Paino menee hienosti tasaisena käyränä, vaikka -10 onkin ja pituuskin alkaa pikkuhiljaa tasoittua, kiitos ahkeran maidon juonnin. Pituuden tarkkailua kuitenkin jatketaan yhä, varsinkin kun nyt siirrytään korvikkeesta tavalliseen maitoon. Ensimmäinen maistiainen rasvatonta luomumaitoa maistui todella hyvin, niin että loppu ilta onkin oksenneltu kun maha on niin täynnä, eli eiköhän tuo pituuskäyrä pian suorene. Terveydenhoitaja kuvaili tyttöä pieneksi, reippaaksi ja vielä vauvamaiseksi viitaten vähäiseen määrään hiuksia ja hampaita sekä varovaisuuteen seisomisen ja kävelyn suhteen. Varvistelun vähentämiseksi hän suositteli kenkien käyttöä sekä sisällä että ulkona. Toistaiseksi ulkoilut on hoidettu lähinnä rattaissa istuen tai nukkuen ja olisi hyväksi päästää lapsi myös leikkimään pihalle. Kesällä kyllä leikittiinkin, mutta syksyn ja lumentulon jälkeen äiti on ollut laiska ulkoilija. Käynnin päätteeksi Amanda sai rokotuksen joka aiheutti tänä aamuna ison punaisen pahkulan. Kipeä tuo ei näytä olevan, mutta ikävän näköinen. Toivottavasti poistuu pian eikä vaadi mitään toimenpiteitä. Hassua että pituuden mittaus aiheutti hirveän huudon, mutta rokotuksen tyttö otti ääneti vastaan ja jopa katsellen pistämistä.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Amanda osaa päivitys

Amandan 11 kuukautispäivä osui jouluaatolle joten päivitän hieman myöhässä mitä hän taas kuukautta vanhempana osaa. Menemme huomenna neuvolaan pituuskontrolliin, joten mitoista tietoa silloin, mutta nyt uusia karttuneita taitoja:

Amandalla on jo kaksi hammasta, joista toinen ilmestyi melkein heti ensimmäisen puhjettua juuri joulun alla. Niitä käytetään tehokkaasti syömiseen, mutta onneksi ei ainakaan toistaiseksi minkään muun puremiseen. Syömisen suhteen tyttö on päättänyt olla oma-aloitteinen ja vaatii usein lusikkaa itselleen. Tässä kuvassa on juuri saatu päätökseen ensimmäinen ihan itse syöty lautasellinen. Täytynee hankkia lapselle hieman matalampi lautanen, kun nuo Teema- kulhot on hieman liian syviä ja hankalia pienelle kädelle, niin että isän täytyi auttaa vielä aika kovasti että lusikkaan tarttui ruokaa.

Amanda on jo pidemmän aikaa harrastanut itsekseen seisoskelua kun hän ei itse huomaa ettei pidä mistään kiinni, mutta yhä vain iskee kauhu kun huomaa ettei seiso kuin jalkojen varassa. Tyttö lukee usein kirjoja ja lehtiä seisten niin, että lehti on jollain matalalla pöydällä tai rahin reunalla ja huomaamattaan hän saattaa lueskella jopa useita minuutteja seisten vain lehden sivuista kiinni pitäen jos niistäkään. Epäilen että kävelyynkin on vielä pitkä matka, koska vaikka tukea vasten kävely sujuu hienosti varvistelee tyttö usein kuin balleriina jolloin kävely on melko huteraa.

Näin hienosti meillä istutaan jo potalla. Pottailun suhteen olen ottanut hyvin rennosti ja noin 8-9kk ikäisestä lähtien tyttö on istunut potalla aluksi kerran ja nykyään muutaman kerran päivässä kun siltä tuntuu, muistetaan ja jaksetaan. Tyttö on kuitenkin mieltynyt kuiviin vaippoihin, niin että nykyään pottaan saadaan tulosta useammankin kerran päivässä ja jopa reissussa tyttö päätti ettei taatusti tee vaippaan mitään kiinteämpää vaan odotti että satuimme löytämään lastenhoitohuoneen missä oli potta.

Myös ensimmäinen ihan oikea sana on lapsen suusta kuultu. Jo jonkin aikaa tytön suusta kuuluu terävä "ei" kun hän on erimieltä, mutta vasta eilen tuli ihan selkeä "en" jonka kykeni ihan oikeasti sanaksi ymmärtämään ja sen jälkeen "kissa". Meillä ei edes ole itsellä kissaa, mutta Amanda on kovasti mieltynyt kyläpaikkojen kissoihin ja silittelee niitä nätisti. Yritystä on ollut jo muutaman viikon ajan ja aina kissan nähdessään tyttö on kiljaissut "kii" mutta eilen autossa jutellessa mummolasta tyttö kuiskasi "kissa" ja tänään kissan nähdessään sanaa toisteltiin monta kertaa. Muita sanoja ei edes yritetä, ei edes sitä odottamaani "äitiä". Mutta mitäpä sanoista kun tyttö antaa ihania pusuja oikein moiskahduksen kera suoraan suulle.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Hyvää uutta vuotta

Hyvää uutta vuotta kaikille! Nyt kai olisi aika summata vuoden tapahtumat, mutta en taida jaksaa. Ihan hirveästi on tapahtunut, mutta toisaalta mitään surempaa kuin vauvan syntymä ei toisaalta ole tapahtunut. Asumme yhä tässä samassa kopissa, töistä ei edelleenkään ole tietoakaan, koko vuoden aikana emme tehneet suurempia matkoja tai muitakaan merkkitappauksia. Sen sijaan voisin summata hieman joulukuuta. Joulukuun aikana olimme yhden viikonlopun kotona ja kaikki muut jommassa kummassa mummolassa. Pelkästään mummolamatkoja on tehty yli 3000 km plus sitten kaikki muu liikkuminen (esim V ajoi lähes 2000 km tutustuessa tulevaan kotikaupunkiimme Ruotsissa). Voitte kuvitella millaisia tuntimääriä tuo vastaa autossa istumista. Osittain matkoja on tehty ihan vain matkustamisen riemusta. Itsenäisyyspäivänä V halusi mennä tapaamaan kavereitaan ja on oikeastaan muodostunut jo perinteeksi olla hänen vanhemmillaan itsenäisyyspäivänä syömässä. Seuraavana viikonloppuna olimme minun vanhempieni luona koska halusimme päästä laskettelemaan. Ankaran käden väännön jälkeen päädyimme ratkaisuun että olemme joulun minun vanhempieni luona ja uuden vuoden taas anoppilassa. Mihinkään ei toki pakko ollut mennä, vaikka lemmekin huomanneet että hieman aiheuttaa närää jos emme tasapuolisesti käy molemmissa mummoloissa, varsinkin nyt kun olemme lähdössä huimiksi kolmeksi kuukaudeksi Ruotsiin, mutta nyt saa kyllä riittää. Ensi vuonna emme taatusti matkusta mihinkään jos siltä tuntuu, vaikka kuinka joku mummo kokisi itsensä syrjityksi tai muka olisi edellisestä vierailusta jo liian pitkä aika. Tulkoot itse käymään jotka tahtovat tavata. Ja ensi joulu ollaan kyllä kotona. Tytöstä kyllä huomaa, että vaikka kuinka olemme pitäneet kiinni normaalirytmistä, on hänkin väsynyt ja hämmentynyt vaihtuvista naamoista ja paikoista ja hössöttävistä isovanhemmista. Saa nähdä kuinka kauan menee kunnes hän taas tottuu kotona oloon ja siihen ettei koko ajan ympärillä ole viihdytysjoukkoja. Kunnes taas viikon kuluttua matkustamme...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...