torstai 26. helmikuuta 2009

Laskiaista ja kielimuuria

Laskiaistiistaina matkalla öppna förskolanin törmäsimme tällaiseen. Olen lukenut neulegraffiteista useammankin lehtijutun ja blogin, mutta nyt vasta törmäsin ensimmäiseen livenä. Lämmitti kovasti mieltä. Harmi vain ettei mukana ollut mitään tietoja tekijästä. Todennäköisesti kyseessä on joku paikallinen harrastaja, koska illalla pulkkamäkeen mennessä törmäsimme jo toiseenkin.

Laskiaisena tajusin miksi tämä ruotsin kieli on välillä todella vaikeaa. Meille opetetaan koulussa lähinnä suomenruotsia ja myös sanakirja tahtoo tuntea ensin suomensruotsalaisen version ja vasta sitten ruotsinruotsalaisen jos ollenkaan. Siis esim laskiaisen kohdalla suomessa puhutaan vain fastlagenista sekä sunnuntaina että tiistaina ja syödään fastlagsdagens bullarnoja. Ruotsissa taas fastlagen on sunnuntai ja tiistai on fettisdag ja pullaa kutsutaan semlaksi. Sanakirjani ei tunne fettisdagenia ja semlan kohdalla toteaa ruotsissa joskus käytettäväksi. No ehkä laskiainen ei ole niin vakava juttu että sen takia vielä tarvisi hermostua, mutta tuntuu että sanoja on paljon enemmänkin. Vaikka kuinka kuvittelen tietäväni jonkun sanan ihan varmasti ja lauseenkin kieliopillisesti oikein saan ihmettelevän katseen että mistä ihmeestä oikein puhun.

Tosin joskus kyllä voi syttää ihan vain itseään. Jos haluaa lainata naapurin kädessä olevaa lapiota ei ehkä kannata pyytää lainaan stöveliä vaikka kyllä silläkin sai haluamansa todella epäuskoisen päästävarpaisiin- katseen kera.

perjantai 20. helmikuuta 2009

Lankaa

Kävimme viikonloppuna pikaisesti Suomessa kotona. Tuliaisiksi itselleni toin ison kasan ihanaa vihreää vauvalankaa sekä puikkoja. Tarkoitus olisi neuloa mekko parin viikon päästä järjestettviin häihin. Ja jotta hommassa olisi vähän haastetta päätin kokeilla palmikkoneuletta. Kiire tulee kun tällä hetkellä neulonta nopeus on alle 10 riviä päivässä, eikä yhtään helpota tuo tyttönen jaloissa. Tein nopeasti pari silmukka merkkiä helmistä ja tietysti nuo ihanat pienet punaiset helmet jotka heiluvat äidin neuloessa kiinnostavat valtavasti pientä prinsessaa. Ja kun tyttö näki lankakerän ei hän enää voinut vastustaa kiusausta ottaa kiinni ja hieman riepotella. Selvitin lankakerää tuon jälkeen valehtelematta yli puolitoistatuntia vaikka lankaa on vain 50g kerässä. Onneksi sellaista pientä palloa on vaikeampi saada solmulle sillä lankakerä kiinnostaa yhä kovasti. Ha kuten taustalta näkyy mekontekele on vielä kaukana mekosta.

Suomessa ollessa kävimme myös neuvolassa pituuskontrollissa. Aikaa varatessa terkkari hieman pelotteli että jos nyt kun tyttö juo ihan tavallista maitoa ei käyrä vieläkään suoristu niin sitten täytyy mennä sairaalaan tutkimuksiin ja jännitinkin lukemia etukäteen. Uudet mitat ovat 74,1 cm (ihan naurettavaa merkitä millejä muuten) ja 8490 g. Pituuskäyrä on suoristunut hienosti ja tämän terveydenhoitajan mielestä Amandan ei tarvisi tulla ennen kuin puolitoistavuotistarkastukseen seuraavan kerran. Olemme kuitenkin sopineet ajanvarauksesta omalle terveydenhoitajalle kun täältä palaamme. Hienoa että käyrä suoristui. Luomumaito on siis todistetusti terveellistä:D

maanantai 9. helmikuuta 2009

ostoksia, lumimyrskyä ja kävelyä

Amanda oppi viikonloppuna kävelemään! Parin viikon ajan hommaa harjoiteltiin varovasti ottamalla pari askelta silloin tällöin, mutta vain iltaisin eikä missään tapauksessa montaa kertaa päivässä. Ja vain silloin kun ei kukaan muka ole näkemässä. Perjantaina tyttö päätti että nyt minä lähden ja otti ensin kerralla 24 askelta. Kun isä tuli kotiin piti pistää vielä paremmaksi ja kävellä yhteensä 35 askelta. Sen jälkeen lopetimme laskemisen.


Launataina kävimme shoppailemassa Birsta City nimisessä kauppakeskuksessa. En varmaan muuten edes mainitsisi koko paikkaa, mutta kysessä on harvinaisen hyvin sunniteltu kauppakeskus. Kaksikerroksinen rakennus on jaettu siten, että yläkerrasta löytyy kaikki pukeutumiseen liittyvä ja alakerrasta kaikki muu. Eli jos et tarvitse vaatteita voit jättää koko ylä kerran väliin. Sen lisäksi liiketilat on jaettu hyvin järjestelmällisesti. Nuorten vaatteet ovat omassa kulmassaan johon on lisäksi varattu tilaa ja penkkejä hengailuun, lastenvaatteet ovat omalla kohdallaan ja kengät omallaan. Alakerrassa kodintarvikkeet ja sisustus on omalla pätkällää, harrastusvälineet omallaan ja yhdellä pätkällä on pelkästään kauneudenhoitoon liittyviä liikkeitä. Eli jos haet jotain tiettyä ei ole pakko kiertää koko kauppakekusta vaikka ensimmäisestä liikkeestä ei löytyisikään haluamaasi. Kauppakeskuksessa on kolme kahvilaa ja ne on ripoteltu siten että molemmissa päädyissä on yksi ja yksi keskellä. Kätevää, voit siis valita iana lähimmän olitpa sitten missä hyvänsä. Kaikkein hienoin juttu on kuitenkin Familjrum. Siis huone joka on varattu pienten lasten hoitamiseen. Huoneessa on pitkä pöytä jossa on kolme vaipanvaihtoalustaa vesipisteineen, muutama pyörivä nojatuoli imetystä varten, paksu pehmeä matto ja pari keinuhevosta joissa esim isompi sisarus voi odottaa tai mihin vauvankin kehtaa hetkeksi laskea makoilemaan. Eikä kyseessä todellakaan ole mikään suljettu huone valkoisilla kaakeleilla ja vessan hajulla, vaikka vessojen yhteydessä onkin. Huone on avoin tila suurilla ikkunoilla ja eristetty valoverhoilla jotka tuovat juuri sopivasti yksityisyyttä, mutta kuitenkin sen verran väljät että halutessa voi katsella maisemia samalla kun imettää vauvaa. Miksei tällaisia ole Suomessa missään? Melkein harmitti etten enää imetä. Sattuneesta syystä en voinut ottaa tilasta kuvaa. Sen sijaan eräästä lastenvaateliikkeestä löytyi kiva leikkipiste:

Illalla juuri ennen nukkumaan menoa alkoi sataa lunta. Seuraavana aamuna joka paikka oli tukossa. Lunta tuli yli 30 senttiä. Meidän oli tarkoitus lähteä ajelulle katselemaan lähiseutuja ja ruokakauppaan. Jäi lähtemättä kun auto näytti tältä:

Tänä talvena ei ainakaan tarvi valittaa ettei ole ollut lunta. Meidän Ruotsissa olo aikana on satanut jatkuvasti lunta joka on kyllä muutamien lämpimien päivien aikana sulanut vähemmäksi ja taas on satanut lisää. Vaikka Amandan vaunuissa on off-road renkaat alkaa lunta olla ihan liikaa niillekin. Lumisade ja kinokset saavat minut aina kaipaamaan villalankaa ja niinpä tilasin illalla ison kasan lankaa. Toivottavasti ehtivät perille kun olemme Suomessa käymässä.

Jos kirjoitukseni tuntuu nomraaliakin sekavammalta ja kirjoitusvirheitäkin on enemmän kuin yleensä johtuu se siitä että olen flunssassa ja kuumeessa. Enpä olekaan sairastanut vastaavalla tavalla pariin vuoteen.



Untuvaskandaali

Nyt on minunkin pakko puuttua tähän keskusteluun. Ruotsin tv 4:n asia- ja ajankohtaisohjelma Kalla Fakta tutki ja salakuvasi untuvatuotantolaitoksia Euroopassa ja Kiinassa ja paljasti karun tosiasian että suurin osa untuvatuotteista sisältää eläviltä linnuilta kynittyjä höyheniä ja untuvia. Tämän listan mukaan vain kaksi yritystä voi oikeasti vakuuttaa käyttävänsä vain kuolleiden lintujen höyheniä. Syy miksi päätin ottaa tämän asian blogissani esille on että hankimme juuri uudet untuvapeitteet ja tyynyt. Vanhat peitteemme ja tyynymme olivat jo pahasti kulahtaneet ja muodottomat ja uusien hankinta oli väsitämätöntä. Pienimaailmanparantaja meissä ajatteli että nyt on taas paikka vaikuttaa valinnoilla ja öljyn sijasta valitsemme luonnonmateriaalit. Sinisilmäisesti ajattelin että untuvien käyttö olisi eettisesti järkevää kun teuraseläimestä käytettäisiin mahdollisimman tehokkaasti kaikki osat. Mitä edes ajattelin. Peittojen valmistajaa en tiedä (saimme peitot ja tyynyt joululahjaksi), tyynyjen valmistaja ilmoittaa selvittävänsä asiaa ja ilmoittaa että heidän periaatteenaan on eettisyys ja elänrääkkäyksen vastaisuus laadustatinkimättä. Takaisin he eivät kuitenkaan tuotteitaan ota. Linkittämäni listan mukaan tosin en voi vaihtaa petivaatteitani minkään toisenkaan firman eettisesti parempiin tuotteisiin, sillä ne ainoat kaksi yritystä jotka voivat untuviensa alkuperän taata valmistavat vain takkeja ja makuupusseja. Olen aina ajatellut että ainoa tapa vaikuttaa tehokkaasti tämän maailman asioihin on kulutusvalinnat. Mitä kuitenkaan voi tehdä jos yritys josta tuotteeni hankin vakuuttaa tuotteidensa olevan eettisesti hyviä, kun kuitenkin sekin on vain tavarantoimittajan sanan varassa joka sekin toimii vain omien tavarantoimittajiensa sanojen varassa ja se alkuperäinen toimija on kaukana ketjun alkupäässä eikä kukaan käy häntä edes oikeasti tapaamassa.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Viimeinkin jaksan hengähtää hieman blogin ääressä, muutenkin kuin muutaman sanan valituksella. Ensimmäiset kaksi viikkoa uudella paikkakunnalla olivat todella raskaat. Amanda kitisi koko ajan kun ei ollut leikkikavereita eikä oikein tarpeeksi virikkeitä eikä edes olla kotona vaan jossain kamalan avarassa vieraassa paikassa jossa ne tutut lastenohjelmatkin kuulostaa ihan oudoilta. Kitinästä rasittuneena ja tympääntyneenä olin tosi väsynyt ja pahantuulinen ja tämän seurauksena Amanda kitisi kahta kauheammin kun äitikään ei kerran jaksa leikkiä ja keksiä tekemistä. Koko ajan on satanut luntakin niin valtavasti, ettei rattaiden kanssa ole oikein päässyt mihinkään enkä ole jaksanut kaivaa autoa lumikasan alta. Onneksi sain viikko sitten perjantaina kutsun tulla mukaan öppna förskolanin eli avoimen päiväkodin toimintaan ja kolmas viikko olikin huomattavasti helpompi.

Öppna förskolanissa järjestetään toimintaa alle kouluikäisille lapsille ja koska koin Amandan olevan vielä niin kovin pieni menimme tiistaina 0-1 vuotiaiden ryhmään mukaan, joka myös ohjaajien mielestä on paras vaihtoehto meille. Yllätyksekseni paikalla oli todella paljon äitejä ja vauvoja. Meitä oli varmasti yli 30 aikuista lapsineen. Itse olin etukäteen todella jännittynyt miten pärjään ruotsin kielellä vieraiden ihmisten keskellä, mutta vaikken mitään syvällisiä keskusteluja aikaiseksi saanutkaan, ei minun tarvinut englantiinkaan turvautua. Osallistuimme jopa lauluhetkeen ja muutamaan lauluunkin. Vieressä istuvia ei tuntunut häiritsevän vaikka lauloinkin hämä-hämähäkkiä suomeksi ja Pippi Långstrumpista kai jokainen suomalainenkin osaa ainakin kertosäkeen. Amandalla oli valtavan hauskaa. En ymmärrä mistä hän on sosiaalisuutensa perinyt, itse kun olen ennemmikin ujo, mutta Amanda tervehtii ja hymyilee kaikille ja käy jopa koskettamassa sekä lapsia että aikuisia. Ja yrittää myös kovasti keskustella muiden kanssa. Vaikka ihmisiä oli paljon oli tunnelma kuitenkin lämmin ja koin oloni tervetulleeksi. Ja jäinpä jonkun äidin mieleenkin niin että hän tervehti minua monta päivää myöhemmin kaupungilla vaikken itse häntä heti muistanutkaan.

Yhden huomion tein liittyen eroihin Suomen ja Ruotsin välillä lastenhoitoasioissa. Olin antamassa Amandalle välipalaa ja samaan aikaan keittiössä oli kymmenkunta muutakin lasta ja äitiä. Vaikka kaikki muut lapset olivat jopa useita kuukausiakin nuorempia kuin Amanda, yhdelläkään lapsella ei ollut edessään pientä lasipurkkia Bona tai Semper-merkillä varustettuna, vaan ihan tavallisia jogurttipurkkeja. Keskustelin erään suomalaisäidin kanssa joku aika sitten kuinka hän oli saanut paheksuvia katseita kun hänen noin 10 kk ikäinen lapsensa oli syönyt perhekerhossa puolikkaan pullasiivun ja itselläni on ollut vastaavia kokemuksia kun olen ottanut jogurttipurkin esiin. Kai meidät suomalaiset on onnistuttu manipuloimaan markkinamiesten toimesta että alle kolmivuotias voi syödä vain ikäsuosituksella varustetusta purkista. Huomaan usein pohtivani voiko Amanda syödä sitä ja tätä vaikka ihan samaa ruokaahan hän voi syödä kuin me muutkin. Äidin keitetyt kasvis-kalasoseet ei enää maistu, vaan lautaselle on saatava samaa mausteista kana-currya tai kermaista lohipastaa kuin muillakin. Toisaalta ei kai siitä minulle ja V:lle mitään haittaa ole jos syömme hieman vähempisuolaista ruokaa ja vältämme lisäaineita.

Lopuksi hiukan kirpputorilöytöjä. Tykkään kierrellä kirpputoreja ja vanhojentavaroiden liikkeitä, mutta tosi harvoin löydän mitään. Johtuu kyllä aika pitkälti siitäkin, että minusta Suomessa on kirpputorien hinnat menneet ihan älyttömiksi eurojen tulon jälkeen. Täällä kirpputorit tuntuvat vielä ihan kohtuuhintaisilta ja nämä lelut sai alle 3 eurolla.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...