perjantai 24. huhtikuuta 2009

Uudet erikoiskokeilu-ulkohousut

Amanda sai uudet housut. Vähän suurethan nuo on, niin että niitä täytyy pitää ylhäällä henkseleillä. Huomatkaa muuten kolmen tutin yhtäaikaa syömis -tekniikka:D Kyllästyneenä etsimään Amandalla "välikausi"-vaatteita päädyin tekemään ne itse. Minua tympi suunnattomasti kun joka kaupassa on ne samat vaatteet ja väreinä joko vaaleanpunaista tai harmaata. Ongelmallista oli kyllä löytää ulkoilukangastakaan joka ei olisi mustaa. Siis edes nettikaupoista ei saanut muita värejä kuin harmaata mustaa ja sinistä. No ehkä ruskea ei ole kovjin värikäs sekään, mutta ainakin tämä sävy oli mieluinen.

Malli ei ole kovin kummoinen, ihan perushousu. Löysin kaavat Allt om Handarbete lehdestä ja lehdessä ne oli tehty jostain pehmeästä kankaasta ja tarkoitettu sisäkäyttöön. Aika suuria taitavat ruotsalaislapset olla kun nämä on tehty koon 80 kaavalla ilman saumavaroja. Se mikä näissä on sitten erikoista on kangasvalinta. Kyseessä on nimittäin Myllymuksuilta ostettu Pul Br, eli vaippakangas. Vaippakäytössä on tullut moneen kertaan todistettua että kangas todella pitää vettä ja sietää toistuvia pesuja korkeissa lämpötiloissa. Kulutuskestävyyteen ei Myllymuksuilta uskallettu sanoa mitään, mutta lupasivat kyllä seuraavien testien aikana ottaa asiasta selvää. Vaippakangas on hyvän värivalikoiman lisäksi aika edullistakin (ainakin verrattuna varsinaisiin ulkoilukankaisiin) joten päätin kokeilla. Riemastutimme naapureita miehen kanssa käymällä ensin hankaamassa ruokalappua pihan asfalttiin kestävyyden selvittämiseksi ja näissä testeissä kangas kyllä pärjäsi ihan hyvin. Pientä nukkaantumista on kyllä havaittavissa voimakkaalla hankauksella, mutta muuten kangas sieti hienosti eikä mennyt rikki. Siltä varalta ettei kangas ihan siistinä kestäkään, olen jo leikannut sydämenmuotoiset paikat polviin. Laatikoiden kätköistä löytyi kivannäköistä ruskeapilkullista trikoota vuoreksi sekä heijastintarraa. Sisäsaumat myös teippasin ettei vesi mene pieneltä lätäkössäistujalta saumoista sisään.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Töihinpalaajan hunajakennot



Lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino

Pitkästä aikaa voin esitellä jotain itsetehtyä jota oikeasti kehtaa näyttääkin ja jota ihan oikeasti tulee varmasti käytettyäkin. (Tämä valmistui jo pari viikkoa sitten, mutta tietenkin kamerasta loppui akku ja laturi oli tietysti Suomessa.) Olen ehdottomasti slipoveri-ihminen. Niitä löytyykin jo useampi kaapista ennestäänkin ja niitä käytetään paljon, mutta tämä on ensimmäinen itse tehty. Hauska sattuma sinänsä, että mallin suunnittelija teki ensikappaleen saatuaan jatko-opiskelunsa päätökseen, palatessaan taas töihin ja kaivatessaan jotain siistimpää työvaatteeksi. Aloittaessani tämän liivin odottelin työhaastattelun tuloksia ja kun sain liivin valmiiksi olin paria päivää aiemmin saanut tiedon työpaikasta. Lankavalintani voi hieman ihmetyttää, mutta pidin langan tunnusta, sen pehmeydestä, ja siitä että vauvalankana se kestää toistuviakin pesuja, mikä on ainakin minun työvaatteilleni tärkeä ominaisuus. Tuo kuvioneulekin oli suhteellisen nopeasti neulottavaa, kun apupuikkoa ei tarvinut kuin joka seitsemäs kierros.


Tänään olikin hyvä päivä pukea slipoveri ensikerran päälle. Kävin tutustumassa tulevaan työpaikkaani ja sopimassa yksityiskohdista. Kunhan vain byrokratia ei tyrmää palkkaustani (valtiolla sekin on mahdollista, joskaan ei kovin todennäköistä), aloitan työt toukokuun alussa. Amanda sai päiväkotipaikan suhteellisen läheltä, ja sinne menemmekin huomenna tutustumaan. Siitä siis lisää myöhemmin.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Takaisin kotona

Palasimme kotiin Ouluun sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Veljeni laskettelukisat Sundsvallissa menivät ihan päin keppiä ja hän halusi kotiin samoin tein sunnuntai-iltapäivänä joten me ajattelimme että mitäpä mekään täällä huomisaamuun asti nyhjätään. Ihana olla taas kotona, vaikkain alle 48 tuntia kotiin paaluusta olen jo laittanut sohvamme myyntiin ja uutta asuntoa etsitään kovasti. Meillä oli kuitenkin upea Ruotsin reissu. Viihdyimme todella hyvin, vaikka koti-ikävä ja erityisesti ystävien ikävä vaivasi ajoittain. kerrankin meillä oli kuitenkin aikaa ihan vain perheenä ja tehdä juttuja yhdessä. Ja vaikka tämä matka ei suuntautunut Ruotsia kauemmaksi oli se silti ihan oma kulttuurinsa johon oli mielenkiintoista tutustua. Jännä miten paljon eroa naapurimailla voikin olla.



Liikennekulttuuri on aivan omanlaisensa. Ylinopeutta ei ajeta, ei edes ohittaessa, mikä tarkoittaa sitä että kilometrin ohituskaistalla ei ehdi kuin kaksi autoa ohittamaan hiukan hitaamma autoilijan. Sen sijaan suojatien eteen pysähdytään aina. Siis todellakin aina. Huomasin jo ensimmäisenä päivänä että tässä on jotain outoa, kun tuunattu bassojytkeinen amiscorsa pysähtyy suojatien eteen kun minä työnnän rattaita enkä ollut edes ehtinyt pysähtyä suojatien eteen. Jos jalankulkijaa ei päästä ylittämään katua sujuvasti rapsahtaa todella kovat sakot. Suojateitä todellakin ratsataan ja usein. Tämä on poissa rattijuoppojen valvonnasta. Puhallusratsioita harrastetaan hyvin harvoin.


Kestovaipat ovat ilmeisesti täysin tuntematon käsite ruotsalaisille. Yhtäkään vaippaa ei osunut silmiini missään vaiheessa, ei käyttäjillä eikä kaupoissa. Suomessa taas päättäväisinkin kertakäyttövaippoja käyttävä äitiystäväni päätti ainakin kokeilla kestovaippoja kun lapsi oli 8kk ikäinen. Toinen ihmeellisyys lastenhoidossa oli se, että leikkipuistoissa ei ollut koskaan ketään. Ei arkena eikä viikonloppuna. Yhden ainoan kerran leikkipuistoon osui toinenkin lapsi. Hän oli matkalla kotiin päiväkodista ja oli välttämättä halunnut hieman keinua jotta jaksaisi kävellä lopun matkaa kotiin.

Ruokakaupoista ei saa mitään lihatuotteita valmiiksi marinoituina, mitä kyllä kaipaisin kovasti Suomeenkin. Toisaalta kaikki myydään hirmu suurissa pakkauksissa, kanaa lähes pelkästään pakasteena ja tuoretta kalaa en löytänyt kertaakaan. Luomutuotteita löytyy paljon laajemmat valikoimat kuin lähikaupastamme ja hintaero tavallisiin oli melko pieni.

Nuo on vain pari päällimmäisenä mieleen tullutta juttua. Eroista huolimatta en voisi sanoa että kumpikaan olisi toistaan parempi (paitsi kestovaippojen suhteen:)). Lopuksi vielä hieman kisaeleganssia Kisslebystä. Sää suosi todella ja aurinkolasit olivat jääneet kotiin. Onneksi isi lainasi omiaan. Ja näköjään enokin pääsi vahingossa kuvaan.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Voihan bolibomba

Lapsestani on tullut television katsoja. Kotona riitti että kaukosäätimet nosti tarpeeksi korkealle ettei Amanda yltänyt niihin ja tv:n katselusta päästiin sillä. Täällä sen sijaan television kyljessä on neljä pientä värikästä nappia jotka houkuttelevat pienet sormet kokeilemaan mitä niistä voi saada aikaan ja tietysti lapsi oppii nopeasti että niitä painamalla saa aikaan ääntä ja kuvaa. Täällä ruotsissa yleisradiolla on ihan erillinen lastenkanava joka lähettää aamusta iltaan lasteohjelmia. Ohjelmisto koostuu suomalaislapsillekin tutuista Pingusta, Turilaasta ja Jäärästä, Late Lampaasta, Samusta ja Sallasta ynnä muista vastaavista hahmoista, jotka sinällään eivät ole haitallisia noinkaan pienille silmille. En vain oikein pidä siitä että lapseni osaa itse säätää kanavaa niin että voi katsoa lasten ohjelmaa, enkä siitä että televisio pauhaa pitkin päivää. Onneksi Amandaa kiinnostaa lähinnä vain alku- ja loppulaulut ja sen jälkeen hän menee omiin leikkeihinsä eikä edes muista koko tv:tä ennen kuin ohjelma taas vaihtuu. No varsinaisesti en ollut huolestunut ennen kuin television edessä heilui pieni tyttö hokien tv:n mukana bolibomba (plumplum-PA se kyllä meni, mutta lähteestä ei voinut erehtyä). Bolibomba on kuin Ruotsin pikku kakkonen. Vihreä piirroslohikäärme, joka vilahtaa aina ohjelmien välissä ja laulaa bolibomba, bolibombomba aina uudelleen ja uudelleen. Hävettää edes myöntää että lapseni neljäs sana on lasten ohjelman nimi, mutta alkujärkytyksen jälkeen en enää osaa kuin nauraa. Tosin nykyään olen alkanut ottaa televisiosta päivisin johdon pois seinästä. Niin fiksu lapseni ei sentään ole että saisi pistokkeen pakoilleen.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...