keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Mummola-takki ja liian suuret legginsit


Pitkästä aikaa jotain itse tehtyä. Kaavat on mukailtu Suuri Käsityölehden numerosta 2/01. Valitettavasti en löytänyt mitään oikeasti vanhaa kangasta, mutta tuo (verho)kangas suorastaan vaati päästä mukaan kangaskaupasta. Jotenkin tuosta tulee mieleen lapsuuden kesät ja mummolan puutarha. Vuori on myyjän suosituksesta vohvelikangasta, mikä tukevoittaa takkia aika tavalla. Suunnittelen uuden ompelukoneen ostoa ja lainasin vertailun vuoksi äitini ompelukoneen jossa on runsaasti jousto-ompelumahdollisuuksia ja pyöräytin myös parit legginsit. Tosin kuten takkikin aika suuret nuo vielä ovat.


Meidän muksulla on aika hassut makumieltymykset. Tyttö ei mielellään syö salaatinlehtiä, mutta basilikan lehtiä hän pyytää joka kerta käydessään parvekkeella. Jostain syystä nuo ovat vielä melko tujuja tänä vuonna. Tosin Amandan lempiherkku tuntuu olevan raaka sipuli, joten...

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Ilmiö nimeltä Harry Potter

Kun minä oli ylä-astella, ja ehkä vielä lukiossakin, suomen kielen tunneilla käytiin säännöllisesti kerran vuodessa keskustelu, kuinka kirjallisuus tulee katoamaan seuraavien vuosikymmenien aikana kokonaa ja jo paljon aiemmin paperinen kirja tullaan syrjäyttämään jonkinlaisella elektronisella laitteella. Ihan oppikirjoissamme maalailtiin kuvia kuinka kukaan ei ole enää kiinnostunut lukemisesta ja ihmiset vain katsovat elokuvia ja nekin harvat jotka lukevat tekevät sen internetissä. Ei olisi voinut pahemmin pieleen mennä, vai mitä olette mieltä siitä kuinka itseasiassa aika naivistinenkin nuorten kirjasarja saa koko maailman sekaisin joka kerta kun uusi kirja on julkaistu ja jonka filmatisointien ensi-illoissa reippaasti alaikäiset nuoret kertovat kuinka paljon parempi se alkuperäinen kirja oli kuin mitä elokuva.

Kävimme siis vielä viimeisenä iltana ennen Amandan paluuta kotiin elokuvissa. Vaikka ensi-illasta oli jo viikko ja kyseessä ihan tavallinen torstai, sai valita peräti seitsemän näytöksen välillä ja sali oli melkoisen täynnä. Ja pakko myöntää kirja on kyllä paljon parempi kuin elokuva ja varsinkin jos kirja on lukematta voi elokuvaa olla aika vaikea seurata, mutta loistava se silti oli.

Ja niin. Seuraavana iltapäivänä kotiin saapui pieni iloinen tyttö jolla oli kovasti hauskaa, niin että sunnuntai aamuna oli ihan pakko soittaa papalle, kun heräsi kesken unien kyselemään häntä.

maanantai 20. heinäkuuta 2009


Vietimme viikonlopun mökillä Sodankylässä. Suomen kesä näytti taas kaikki värinsä: sateen, paisteen, tuulen, kylmän ja lämmön sekä lukuisat sääsket. Eilen minä ja V palasimme kotiin ja töihin, mutta Amanda jäi vielä mökkeilemään mummon ja papan kanssa. Päiväkoti on edelleen kiinni, joten tarkoituksena olisi, että haemme Aapan pois vasta viikonloppuna. Eihän tämä minkään suositusten mukainen ratkaisu ole laittaa lasta pois kotona viikoksi, mutta minkäs teet. Vaikka erosta on alle 24 tuntia, olen soittanut heille jo kolmesti. Tyttö oli aamulla kysellyt missä isä on, mutta kun oli saanut vastaukseksi että töissä, oli jatkanut touhujaan kuten ennenkin. Puhelimeen vastasi aluksi hiukan vaisu tyttö, mutta jo pian hän kertoi iloisesti touhuistaan. Äidillä siis on paljon kovempi ikävä kuin lapsella. Minkä ikäisen lapsen te muut äidit olette ensimmäisen kerran päästäneet yökyläilemään tai jopa useammaksikin yöksi?

Tämä Amandan mummolassa lomailu kuitenkin sattui sopivalle hetkelle. Olemme viimein löytäneet oman kodin! Tällä viikolla tehdään lainapaperit ja kauppakirjat ja etsitään maalia ja tapettia, joten on hiukan helpompi kun ei tarvitse ottaa huomioon lapsen tarpeita ja aikatauluja. Mutta niistä lisää, kunhan paperit on tehty ja avaimet saatu.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Lomatunnelmia

Sain aamulla muutamia valokuvia Amanda ja V:n reissulta. Olemme jutelleet puhelimessa päivittäin ja tyttö on ollut kovasti puheliaalla tuulella. Äidille kerrotaan innostuneesti tekemisista ja näkemisistä, harmi vain kun niitä ymmärrettäviä sanoja ei juurikaan ole. Itku meinasi tulla kun puhelimesta kuului ihan selkeä "heippa äiti"


Suvun mökiltä löytyi isän vanhat pelastusliivit jotka olivat Amandan mielestä niin hienot että niitä täytyi pitää päällä koko ajan, vaikkei vettä edes ollut lähistöllä. Hieno löytö, kun isovanhemmat olivat juuri matkalla ostamaan Amandalle pelastusliivejä jotta pääsisivät seuraavana päivänä omalle mökille, joka on saaressa, ja nämä sattuivat olemaan alle 15 kiloiselle ja erittäin hyvässä kunnossa.


Tämä kuva taas on Savonlinnasta läheltä linnaa.

Minä sen sijaan olen tehnyt kaikkea mitä tein ennen kuin minulla oli perhettä. Kävin ystäväni kanssa shoppailemassa, baarissa tanssimassa, lenkillä ynnä muuta vastaavaa. Koti tuntuu kovin tyhjältä kun täällä on yksin ja olenkin ehtinyt iltaisin pohtia meidän asuntotilannetta oikein kunnolla. Olemme nähneet ainakin 30 asuntoa pääsiäisen jälkeen ja jotenkin se suurin ongelma on ollut aina etäisyys töihin ja keskustaan. Olimme alunperin ajatelleet että tahdomme rivitaloasunnon omalla rauhalla mielellään alle 10 km säteellä töistä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä että olen valmis luopumaan omasta pihasta ja rauhasta ja haluan jäädä lähelle keskustaa. On ihanaa kun joka paikkaan on lyhyt matka ja ympärillä tapahtuu. Meillä on käynyt loistava tuuri, että asuntomme on pyörätien varrella niin että vaikka osoitteemme on keskustan vilkkaimman kadun varrella, meillä on ihanan rauhallista ja niin turvallista, että Amandan voi päästää ovesta itsekseen ulos. On mukavaa kun auton voi jättää kotiin ja mennä kävellen. Meidän perheen löytää melken joka lauantai aamu eräästä keskustan kahvilasta aamiaiselta ja aurinkoisina iltoina heti tontin reunalta alkavasta suuresta rantapuistosta heittelemästä frisbeetä tai petankkia tai ihan vain piknikiltä. Kaiken lisäksi meillä on todella mukavia naapureita joista iso osa on lapsiperheitä. Eli halutaan ostaa asunto keskustasta mukavalla yhteispihalla!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Yksin kotona

Minut on jätetty yksin kotiin. Ryyni on isänsä kanssa lomareissulla Etelä-Suomessa ja kun minulla ei lomia ole, olen ensimmäistä kertaa ainakaan puoleentoistavuoteen ihan yksin kotona pidempään kuin pari tuntia. Kotona on todella hiljaista ja jotenkin ihan vierasta. Ensimmäisenä iltapäivänä palattuani töistä tyhjään kotiin otin päiväunet ja sen jälkeen tapasin ystäväni. Tultuani aika myöhään kotiin ja mennessäni nukkumaan koitin olla mahdollisiman hiljaa etten herätä ketään.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...