sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Pöllöliivi ja vaippoja

Hieman käsitöitäkin välillä. Muutto sotki pahasti aikataulujani eikä aikaa jäänyt käsitöille, mutta onneksi olen saanut jotain valmiiksikin.
Tämän pöllöliivin piti valmistua serkkuni vauvalle joka syntyi reilu kuukausi sitten, mutta en ehtinyt saada sitä ennen ensimmäistä vierailua valmiiksi, joten voi olla että se jää odottamaan jota kuta toista vauvaa. Omistaja löytyy vasrmasti, lähipiirissä kun tuntuu olevan oikea vauvabuumi. Lankana on Sandness Lanett. Malli on soviteltu villapaidan ohjeesta ja sen pitäisi olla noin puolivuotiaan kokoa, vaikka aika reilu se mielestäni on. idea pöllöihin on lähtöjään Kate Davisin naisten villapaidasta (näköjään ohje on poistettu internetistä) ja minä taas löysin vinkin Maijulta. Olen oikeastaan aika ylpeä tästä, koska en ole aiemmin juuri uskaltanut lähteä neulomaan mitään ilman hyvää ohjetta.
Neulomisen lisäksi olen ommellut vaippoja. Jostain syystä näiden teko on kestänyt ihan suunnattoman kauan ja muutamaa ensimmäistä kappaletta on ehditty käyttää jo pari kuukautta. Nyt ovat kuitenkin viimeisetkin valmiit. Kaava on sama tuttu SK 2/07 ja materiaalitkin ovat edelleen tutusti Myllymuksuilta. Ainoat uutuudet ovat muutamien vaippojen sisäpinnalla oleva coolmax sekä kaikkien vaippojen nepparit. Coolmax vaikuttaa parin kuukauden kokemuksella ihan oivalliselta materiaalilta, mutta neppareihin en ole kovin tyytyväinen. Tarranauhalla säätäminen on paljon helpompaa ja tasaisempaa kuin neppareilla ja lisäksi pafrissa vaipassa nepparit ovat vialliset eivätkä mene kiinni (onneksi vain yksi neppari per vaippa) eikä niitä kai voi mitenkään korjata tai edes vaihtaa. Hyvin nuo kuitenkin toimivat, mikä tietysti on pääasia.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Amandan oma huone


Nyt on viimein saatu netti joten voin taas päivittää blogiani kotona. Televisiokin saapui, samoin sänky ja monta muutakin juttua, mutta edelleen Amandan huone on ainut "valmis" huone. Ihaninta huoneessa on tapetti johon ihastuin jo Ruotsin reissullamme. Saa nähdä komeileeko se ensi vuonna jokaisessa suomalaisessa sisustuslehdessä, sillä sen jälkeen kun tilasin tuon tapetin, olen törmännyt siihen lukuisissa ruotsalaisissa lehdissä.


Ihanien keltaisten puiden lisäksi seiniltä löytyy Myyrä ystävineen. Myyrä on Amandan lempihahmo kirjoissa ja myyräkirjoja luetaankin useita kertoja pivässä niin että vanhemmat osaavat ne unissaankin (kokeiltu usein aamuisin ennen kuutta kun lapsi on totaalisen pirteä, vaatii lukemaan, eikä äidin silmät jaksa vielä millään aueta). Matot eivät oikein ole mieleeni, mutta kuulemma pienen tytön huoneessa on oltava jotain vaaleanpunaistakin ja nuo saatiin isotätini peruista.

Ja sitten vielä hiukan itse muutosta. Päätin jo tavaroita pakatessa, että Amandan huoneen on oltava nukuttavassa kunnossa jo ensimmäisenä iltana ja pakkasin hänen tavaroitaan erilliseen laatikkoon ja pidin huolta ettei se joudu liian kauas. Kantoavulle annettiin tiukka ohje, ettei siihen huoneeseen saa viedä laatikoita eikä muita huonekaluja kuin tytön sänky, leluhyllykkö ja nojatuoli. Ennen lapsen nukkumaan menoa kasasin hyllykölle muutaman tärkeän lelun ja kirjan, jotta lapselle ei tulisi aamulla hätä, vaan hän näkisi heti ensimmäiseksi jotain tuttua. Yhden ison virheen kuitenkin teimme. Amanda jäi minun kanssani vanhaan kotiin pakkaamaan viimeisiä tavaroita ja siistimään paikkoja. Pojat kasasivat viimeistä isoa kuromaa paketti autoon ja kantoivat tytön syöttötuolin ynnä muut autoon. Viimeisenä autoon mahdutettiin Amanda suuri permonorsu ja naureskelimme porukalla kun se kurkisteli auton takaikkunasta. Siinä vaiheessa näin tytön vakavan ilmeen. Hänelle tuli suorastaan hätä, että minne kaikki hänen tavaransa viedään. Miksi koti viedään pois. Ajoimme vähän ajan kuluttua perässä ja perillä tyttö tarkisti moneen kertaan että hänen syöttötuolinsa, lelunsa ja ennen kaikkea norsu ovat myös siellä ja tallessa. Pari päivää myöhemmin kävimme yhdessä vielä vanhassa kodissa tyhjentämässä varastoa ja tyhjä koti sai Amanda itkemään. Hän ei yksinkertaisesti voinut tajuta asiaa. Viimeisen tarkastuksen ennen avaimien palautusta teimme ilman tyttöä.

perjantai 4. syyskuuta 2009

TYMPII!!!

Olemme nyt asuneet uudessa kodissamme kolmisen viikkoa. paikat ovat edelleen ihan levällää: sohva tulee kolmen viikon kuluttua (toivottavasti), sänky puuttuu, pyykkikorit puuttuu, pari pikkupöytääkin tarvittaisiin. Parvekkeella on vielä laatikoita, pari varastoon menevää ja tyhjiä joita on luvattu kavereille, kunhan tulevat hakemaan. Makuhuoneessa patjat ajelehtivat ilman sänkyä ja näyttävät törkeiltä, mutta onneksi ilman valaisinta on aika hämärää niin ettei sitä huomaa ja pesuhuoneen lattian ovat vallanneet pyykkikasat, jotka eivät ahkerasta pesemisestä huolimatta tunnu katoavan minnekään. Amandan huoneen sentään saimme eilen valmiiksi. Tai no ei siellä vielä verhoja ole, mutta en ole aivan varma laitanko niitä ollenkaan. Se on kuitenkin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa huone joka on valmis, eikä sieltä puutu huonekaluja. Huoneesta tuli todella upea, jos itse saan näin sanoa. Vaan kuinkas esittelisin sen teille, kun nettiyhteyttä saa odottaa vielä viikon eikä tässä työpaikan koneessa ole kortinlukijaa. Ärsyttävää odotella monta viikkoa, varsinkin kun tietää että se vaatii operaattorilta perähti yhden koodin kirjoittamista koneelle. Siis vaikka kotitietokone ja netti ovat suhteellisen uusia keksintöjä, niin miten tänäpäivänä selviät ilman nettiä, kun et voi maksaa laskuja tai etsiä tietoa. Koita tässä vertailla vakuutuksia, etsiä huonekaluja ja lukea blogeja. Paras kyllä minusta oli että tilaus nettiliittymästä suositeltiin tehtävän netin kautta.

Toinen asia netin lisäksi mitä olen kaivannut näiden kolmen viikon aikana on televisio. Yllättäin tässä talossa onkin antennitv joten tietenkään meidän digiboksi ei toimi. Koska vanha televisomme on jo pidemmän aikaa näyttänyt oireita tulevasta laukeamisesta, päätimme hankkia samantien uuden television, eikä boksia. Toimitusaika piti olla kolme päivää, nyt on mennyt jo kolme viikkoa, eikä laitetta edelleenkään näy valmistajan toimitushäiriön vuoksi. Huolelliset tutkiskelun ja vertailun päätöksenä haluamme juuri tuon television, eikä kyseistä mallia myydä muualla tässä kaupungissa, joten ei auta kuin odottaa. Sietää kyllä sitten ollakin hyvä. Onneksi vanha televisio ei ole ihan vielä lauennut (vaikkakin on alkanut taas säristä) ja dvd- soitinkin toimii. V ilmeisesti kyllästyi Frendien katseluun ja toikin minulle lahjaksi boksin Serraanon perheen jaksoja. Ihanaa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...