perjantai 27. marraskuuta 2009

Joulupukin kissa

Ryyni on saanut jostain päähänsä että Joulupukilla on kissa. Ylipäätään joulupukistakaan ei olla kotona vielä ehditty puhumaan (nythän on vasta marraskuu), mutta päiväkoti on pitänyt tästä puolesta huolen ja jotenkin tähän kuvioon on sotkettu myös kissa. Alkuviikosta sanomalehden mukana kolahti lehtitalon joulukalenteri, jonka kuvassa Joulupukki matkustaa poron vetämällä reellä. Tyttö tutkii tarkasti kuvaa ja nimeää Joulupukin (joka jo sinällään oli meille hämmästyskun emme tienneet hänen tuntevan vielä Joulupukkia), poron, kelkan (tai siis kärryn tytön mielestä), puun ja lunta. Mutta sitten hämmästynyt kysymys: Missä kissa on? Me hölmistyneenä, että mikä ihmeen kissa? Joulupukilla on kuulemma kissa. Sama on toistunut jo useana päivänä ja kissa on aina vain hukassa.

Tänä aamuna kissaa taas etsittiin. Etsittiin kalenterista ja etsittiin sanomalehden mainoksista. Lopulta tyttö tuumi, että kissa itkee. Missä? Kissa itkee tuolla ovella. Lapseni, joka kykenee juuri ja juuri puhumaan kolmisanaisia lauseita ja jonka sanavarastokaan ei vielä niin hirvittävän laaja ole, on kehitellyt meille ihan oman joulutarinan, joka tuntuu laajenevan joka päivä. Tytön mukaan Joulupukilla ei hänen tietojen mukaan ole mitään virkaa, mutta kissa tuo lahjoja. Ja nyt tuo kissarukka on hukassa ja itkee ovella.

torstai 26. marraskuuta 2009

Pitääkö vaiko eikö pitää lapsi päiväkodissa?

Niin siinä sitten kävi, että työni eivät jatku enää vuoden vaihteen jälkeen, eli sopimustani ei uusita. Positiivista palautetta ja harmitteluja kuinka haluaisivat minut talossa pitää ja kuinka töitäkin olisi, saan kyllä kuulla, mutta kun palkata ei saa, niin mitään ei ole tehtävissä. Kenen etujen mukaista sekään on että kielletään palkkaamasta ketään määräaikaiseen työsuhteeseen, ellei kyseessä ole sijaisuus tai erityisempi projekti. Ainoastaan vakituiseen työsuhteeseen saa palkata ja tässä talossa se tarkoittaa virkaa ja eipä niitäkään ihan hevillä ilman perusteluja voi perustaa. Ammattiliitot ei kyllä aja ainakaan minun asiaani.

Eniten tässä nyt kuitenkin mietityttää lapsen päivähoitopaikkatilanne. Amandalla on paikka ihanassa päiväkodissa jossa hän viihtyy todella hyvin. Toisaalta tuntisi hölmöltä pitää lasta päiväkodissa, edes osa-aikaisena, kun itse on kotona, mutta toisaalta taas tiedän että tyttö viihtyy ja kaipaa leikkiseuraa ja virikkeitä joita kotona ei voi tarjota. Jo lauantai aamun tyttö ehdottaa päiväkotiin lähtöä, kun siellä on se ihana hoitaja ja se ja se kaveri. En kuitenkaan tahtoisi viedä hoitopaikkaa joltakulta joka sitä enemmän tarvitsee (tosin paikan saa kyllä pidettyä varattuna, vaikka lapsi ei olisikaan hoidossa). Ja mitä sitten kun (haluan ehdottomasti käyttää sanaa kun) työni taas jatkuu? Jos Amanda on kanssani kotona kaikki päivät, täytyykö sinne päiväkotiin taas opetella uudelleen? Miten nopeasti lapsi unohtaa?

Toivon todella että työni jatkuisivat pian. Ensimmäinen mahdollisuus on kuulemma maaliskuussa (siis saman työhön kuin mitä nyt teen) ja seuraava toukokuussa, mutta molemmat ovat erittäin epävarmoja. Talon ulkopuolella töitä ei ole yhtään enempää. Mol:n siviulla on huimat neljä: kaksi vaatii sotilasarvon (ovat siis puolustusvoimien paikkoja), kolmas sijaitsee Saudi-Arabiassa ja neljänteen olen liiankin ylikoulutettu.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Myyrätakki, viimeinkin


Tämä takki on valmistunut jo ajat sitten, mutta kaamoksen vuoksi yhdenkään asiallisen kuvan aikaansaaminen, on ollut todella työn ja tuskan takana. Nyt sain viimein napattua yhden - hississä. Takki on tehty samalla kaavalla kuin aiempi mummolatakki, eli SK 2/01. Materiaaleina on ohuehko takkivilla ja ohut vuoritikki. Toisin kuin mummolatakin kohdalla, nyt noudatin ohjetta ompelujärjestyksen suhteen rivi riviltä ja täytyy sanoa, että insinöörinäkin alkoi logiikka pettää, mutta on se kyllä siistimpi, erityisesti hihojen osalta. Takin väritys ja erityisesti nuo puiset kukkanapit tuovat minulle heti mieleen Myyrä- kirjat ja tv- sarjan ja siksi tästä tulikin myyrätakki. Erityisen mieluisa tuo takki tuntuu olevan Amandallekin, kun pukeminen kiinnostaa heti huomattavasti enemmän, kun näyttää takkia ja ehdottaa pukemista. Ja onpahan takista tapeltu eräänä sateisena tarha-aamunakin...

maanantai 9. marraskuuta 2009

Tunnustuksia


Sain Maijulta tunnustuksen, jonka säännöt menevät näin:
Tunnustuksen saajan täytyy
1. kiittää tunnustuksen antajaa
2. kopioida kuva ja liittää blogiinsa
3. linkittää tunnustuksen antaja blogiinsa
4. kertoa itsestään 7 asiaa, joita muut eivät vielä tiedä
5. antaa tunnustus seitsemällle
6. linkittää nämä blogiinsa
7. kertoa heille tunnustuksesta


Ensimmäiseksi suuret kiitokset Maijulle, näitä on aina niin mukava saada!

Ja sitten ne tunnustukset

1. Omistan 12 boksia Frendit- sarjan jaksoja dvd:n. Siis kaikki tuotantokaudet ja ihan itse ostettuina levyinä, ei laittomasti kopioituina. Ja katson niitä jatkuvasti, varsinkin näin kun V on taas reissutöissä ja Aapa on nukkumassa. Tosin joka ilta pitää ensimmäinen jakso katsoa televisiosta.

2. Olen aina haaveillut kolmesta lapsesta, tai ehkä jopa neljästä ja kärsin valtaisaa vauvakuumetta lähes kymmenen vuotta ennen kuin Amanda syntyi. Nyt en ole enää ollenkaan varma, tuleeko meille lisää lapsia, eikä vauvakuumeesta ole tietoakaan. Olen suorastaan huolestunut tästä. Jotenkin minun on vain kovin vaikea kuvitella neljättä persoonaa tähän perheeseen. Varsinkaan jos siitä tulee yhtä voimakas kuin nämä nykyiset kolme ovat.

3. Olen kuljetanut mukanani kalenteria 12- vuotiaasta lähtien ja pitänyt siitä lähtien hyvin tarkkaa kirjaa menemisistäni. Olen suorastaan piinallisen aikataulutettu ihminen. Lisäksi laukussani kulkee mukana koko ajan muistikirja, joka sisältää kaikkea mahdollista huomionarvoisista nettisivuosoitteista, lempiradiokanavani taajuuteen sekä hyödyllisiä listoja kirjoista joita haluan löytää kirjastosta, kangasmenekkejä erilaisiin asusteisiin sekä makuuhuoneen seinän pituus. Ainoastaan äitiyslomalla kalenterissani oli usean kuukauden ajan tyhjää.

4. Minulla on hirvittävä neulakammo. Olen salaa iloinen siitä, että painoni ei riitä verenluovutukseen, koska muuten kokisin huonoa omaatuntoa, etten luovuta verta. Olen saanut hysteerisen itkukohtauksen hammaslääkärissä, lääkärin mainittua sanan puudutus ja Aapan saadessa ifluenssarokotukset, seisoin oven takana itkemässä hänen puolestaan.

5. Kun V on poissa kotoa, nukun hänen paikallaan sängyssämme, ylläni hänen pyjamahousunsa.

6. Istun usein töissä lotus-asennossa villasukat jalassa työtuolillani. Onneksi en ole asiakaspalvelutehtävissä, koska en yksinkertaisesti kykene istumaan kunnolla 10 minuuttia pidempään. Olkoonkin ettei se ole kovin virkamiesmäistä.

7. Olen oikeasti supertavallinen ja normaali, suorastaan mukava ihminen vaikka tämä tunnustuslista antaakin ehkä ymmärtää muuta. Tai en minä tiedä. Asetin illalla lapsen pinnasängyn viereen keittiöjakkaran ja kokeilimme yhdessä, että hän pääsee niitä pitkin sekä sänkyyn, että pois sieltä. Josko minun ei tarvisi herätä ensi yönä hakemaan lasta sängystään, vaan hän tulisi sieltä itse.

Itse toivoisin kuulevani tunnustuksia Minnalta ja Mari-Johannalta. Olen pahoillani, kun en keksi enempää, mutta minusta tuntuu että kaikki muut ovat jo tämän haasteen saaneet.

Lopuksi vielä pieni loppukevennys: Mitä tekee insinööriäiti, kun kantoliinan tarpeettomuus alkaa harmittaa? Ostaa kaksi saparokoukkua ja tekee lapselle keinun!



perjantai 6. marraskuuta 2009

Rokotusahdistus

Kannatan kyllä yleisesti ottaen lasten rokottamista pahimpia sairauksia vastaan, mutta kuinka monta rokotusta on liikaa? Amanda on vasta noin 3 viikkoa sitten saanut MPR- rokotuksen, joka nostatti reilua viikkoa myöhemmin kuumeen. Huomenna olisi mahdollisuus kausi-influenssarokotukseen ja koska viime vuonna tyttö osallistui influenssarokotustutkimukseen, eikä meillä ole vielä tietoa minkä rokotteen tyttö loputa sai, täytyy kausi-influenssarokotusta antaa kaksi annosta. Sikainfluenssarokotukset aloitetaan todennäköisesti parin viikon kuluttua ja edelleen tuntuu olevan epäselvää annetaanko sitäkin yksi vai kaksi annosta. Pahimmillaan 5 rokotusta parin kuukauden sisällä tuntuu kamalan paljolta alle kaksi vuotiaalle lapselle tai jopa aikuisellekin, mutta mitä (tai kumman) noista uskaltaisi huoletta jättää pois.

Olen itse sairastanut mitä todennköisimmin influenssan (lääkäri ei ollut kiinnostunut tutkimaan, väitteli ainoastaan laskutaidoistani, mutta jälkikäteen eri lääkäri on tunnistanut oireet) ja se oli kamalaa. Lähipiirissämme on useita sikainfluenssan sairastaneita ja kamalalta sekin kuulostaa. Mutta ei kuulosta mukavalta sekään, että jokainen rokotus nostaa kuumeen ja kurkkukivun. Mistä näihin kysymyksiin voisi edes saada mitään luotettavaa vastausta?

Jatkoa 7.11.2009

V soitti iltapäivällä neuvolaan kuinka tässä asiassa kannattaisi toimia ja onnistui saamaan puhelimeen jopa lääkärin. Hän oli sitä mieltä että ehdottomasti ottaa kummatkin influenssarokotteet, mutta molempia vain yhdet ja kerralla. Oulussa päädyttiin ratkaisuun, että alle komivuotiaat terveetkin lapset rokotettiin yhtäaikaa sekä kausi-influenssaa että sikainfluenssaa vastaan. Yhtäaikaa rokottamisen pitäisi päästää lapsi yhdillä rokotusoireilla ja toki myös yhdillä rokotusitkuilla. Niinpä mekin suuntasimme terveysaseman jonoihin satojen muiden kanssa. Lööpeistä huolimatta selvisimme koko reissusta kahdessakymmenessä minuutissa. Lapset pääsivät jonon ohi ja jonon purkaminen oli muutenkin erittäin tehokasta: nimi paperiin- odotushuoneeseen- nimellä sisään- piikki molempii reisiin ja seuraava potilas. Ja silti terveydenhoitajalat sai vielä hymyillen sanotun "reipas tyttö olit". Ainakin toistaiseksi tyttö on ihan yhtä iloinen ja reipas kuin aina ennenkin, eikä edes pistokohdat arista. Mutta varoaika on ilmeisesti nytkin pari viikkoa, joten ehtiihän noita tulla.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...