keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Hyvää Joulua!


Jouluvalmistelut alkavat olla hanskassa. Enää laatikoiden ja kinkun paisto ja kylpyhuoneen siivous. Tai yksi homma olisi kyllä vielä. Nimittäin kotihiiren häätö. Niin kuin me ajattelimme tänä vuonna viettää cityjoulun omassa kodissa kaupungissa, mutta maaseutu päätti tulla meille. Parvekkeellemme on muuttanut kotihiiri. Törmäsin siihen ensimmäisen kerran maanantaina kun hain parvekkeelta pari kukkaruukkua. Sinne se oli puulaatikkoon tehnyt pesän kukkapurkkiin ja käyttänyt istutusruukkusilppua pehmusteena. Pussillinen kauransiemeniä oli kai syy paikan valitsemiseen, sen kun olin hartiatyynyjen teon jälkeen sinne nakannut. Tänään tuo ryökäle nakotti jo ikkunan alla eikä meinannut häipyä millään. Eläinkirjani mukaan kotihiiret ovat taitavia kiipeilijöitä, mutta ihmettelen silti miten se on onnistunut pääsemään kerrostalon neljänteen kerrokseen ja kun parvekkeen ainoa aukko on vedenpoistoputki, joka sekin on paikymmentä senttiä ulkona seinästä. Jotenkin en hennoisi häätää edes hiirtä näin jouluna, mutta ei kai sitä voi kevääseen astikaan siellä pitää.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Lumihiutaleita


Askartelimme Amandan kanssa tänään lumihiutaleita. Ikinä ennen tyttö ei ole saanut käsiinsä saksia, joten kuten kuvasta näkyy hommaan keskityttiin huolella ja äidin tiukkkojen varoitusten arvoisella tarkkuudella. En tiedä mitä oikein kuvittelin, kun ajattelin tähän ryhtyä. Lapsella ei tietenkään ollut mitään hajua mitä saksilla tehdään ja miten niitä käytetään. Saimme kuitenkin pari hiutaletta aikaiseksi kun yhdessä yritettiin.


Olen siis aloittanut loman ja aiemmasta poiketen ihan oikeasti loman , jonka jälkeen palataan töihin, eikä jatketa kotonaoloa työttömänä. Yllättäin sopimustani jatkettiinkin. Olin jo ehtinyt sopia päiväkodinjohtajan kanssa tapaamisesta ja hän oli kirjoittanut jo hoitopaikan irtisanomispaperit, kun vain pari tuntia ennen tapaamista sain soittaa hänelle, että revi paperit.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Aamuja

Minun teki aamulla mieli kirjoittaa, kuinka kaipaan kovasti laiskoja sunnuntaiaamuja. Siis sellaisia kun saa herätä ihan rauhassa kenekään herättämättä ja kun ei ole mihinkään kiire, voi käydä keittämässä kupin teetä ja palata sänkyyn sanomalehden tai hyvän kirjan kanssa. On tympeää herätä siihen, kun joku huutaa naapurihuoneesta ÄITIII! PISSALLEEE!!! Ja kun olet vielä silmät ristissä käyttänyt lapsen vessassa, hän hihkuu innoissaan "leikkimään, leikkimään" ja hetken kuluttua aamiaista. En ole lainkaan ylpeä kertoessani, että usein ratkaisen tilanteen väsäämällä lapselle pienen voileivän ja maitoa ja istuttamalla hänet tietokoneen eteen katsomaan dvd:ltä Nalle Puhia. Varsinkin niinä aamuina, kun olen kahdestaan lapsen kanssa ja tiedän etten saa seuraavanakaan aamuna nukkua yhtään pitempään. Niin, näin minun siis teki mieli valittaa aamuni aluksi. Saatuaan maitonsa juotua ja katsottuaan hetken Nalle Puhiaan, tuo pieni otus käpertyy kainaloon ja tuumii "äiti rakas".
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...