sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Loman/ työttömyyjakson aikana on ehtinyt pitkästä aikaa keskittyä enemmänkin käsitöihin. Tämän neulatyynyn idean kopioin Tähtianikselta. Ensinäkin uudelle neulatyynylle on ollut jo pidemmän aikaa tarvetta, kun entinen oli pieni pehmolelu ja sen kanssa sai usein pistettyä itseään ihan vahingossakin. Amandaakin on alkanut neulatyyny kiinnostaa, joten tämä on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto. Toiseksi ajatus kierrätysmateriaalien käytöstä kiinnostaa kovasti, mutta olen erittäin huono siinä. Nyt tuli kierrätettyä tonnikalapurkin lisäksi vanhan neulatyynyn pehmusteetkin. Näitä voivi tehdä toisenkin mihin voisi kerätä parsineulat. Tuo olisi siitäkin hyvä, kun tyynyosaa ei ole mitenkään varsinaisesti kiinnitetty purkkiin ja sisälmyksetkin voi helposti ottaa pois ja laittaa takaisin, niin ne uponneet pikkuruiset parsineulat saisi helposti takaisin ja ilman, että pistää sormensa täyteen reikiä.



Amanda ihastui lastenvaatekutsuilla isoon pipoon eikä meinannut ymmärtää millään miksei saa ottaa näytekappaletta mukaan. Niinpä minä ompelin hänelle oman version kyseisestä piposta. Pipo on vielä valtavan suuri (se on tehty aikuisten kaavoilla vain hiukan kaventamalla), mutta mieluinen tuntuu olevan. Ei tuo onneksi silmille valu, mutta taidan odottaa ainakin pari vuota, ennen kuin annan laittaa pipon ulos, pieni pipopää kun vilahtelee usein sisälläkin.
Minun on jo vuosia pitänyt opetella villasukkien teko. Kyllähän tietysti silloin ala-asteella tuli ne yhdet pakolliset sukat tehtyä, mutta koska niistä ei tullut ollenkaan istuvat, on sukkien neulominen jäänyt. Isoin syy kyllä on ollut se, että isoäitini piti suorastaan kunnia-asiana tuoda vähintään kahdet villasukat vuodessa ja hänen vahvistettu kantapäänsä kun ei mene millään rikki, niin niitä sukkia onkin kertynyt. Amandalla kuitenkin alkaa sukat käydä pieneksi, joten nyt oli hyvä hetki opetella. Isoäitini sairastaa dementiaa, joten häneltä en oppeja (kuten ei myöskään sukkia, hermovaurion viottamien käsien vuoksi) saa, mutta onneksi äitini oli kerran ottanut tekotavan puheeksi ja häneltä löytyi neuvot. Äidin ja mummon puheissa noissa on aina ollut vahvistettu kantapää, mutta käspaikasta tai googlettamalla en kyllä samanlaista menetelmää löytänyt. Kantapäästä kuitenkin tulee todella tukeva ja kestävä, kun kantapää on tavallaan kaksinkertainen. Jotta ohje iskostuisi mieleen, piti sukkia tehdä kerralla kahdet ja kun sukkiin ei saa kulutettu yhdestä Nalle- lankakerästä kuin murto-osan tein lisäksi myös lapasia ja kaulahuivin. Aiemmin ei tyttö huolinut millään lapasia, mutta nyt "äitin tehnyt lapaset" kelpaa mielihyvin ja "tiikerisukista" (onko tiikerit todella pinkkejä?) tuli ihan lempparit

3 kommenttia:

  1. Ihan rupesi kiinnostamaan tarkemmin, että miten tuollainen rikkoutumaton kantapää oikein tehdään. Itse olen aina tehnyt sen perusperuskantapään jonka olen oppinut joko äidiltä tai sitten koulussa. Vahvistettu kai se lienee.. siinä siis oikealla puolella joka toinen silmukka nostetaan neulomatta, nurjalla kaikki nurin.

    Ihana kangas tuossa neulatyynyssä!

    VastaaPoista
  2. Hei!

    Vahvistettu kantapää löytyy esim. Seitsemän veljestä langan vyötteestä (tai ainakin ennen löytyi). Saatat jopa puhua samasta asiasta, kun puhut kaksinkertaisesta.

    Nätit sukat ja lapaset olet neulonut!

    VastaaPoista
  3. Kuten Maiju jo tuossa sanoi, virallisesti vahvisettu on juuri tuota, eli puolipatenttia (oikealla nosta joka toinen s oikein, neulo joka toinen oikeaa ja nurja puoli nurin kokonaan). Mutta koska itse inhoan nurjan neulomista (ja tiedän, etten ole ainoa), suoritan nostot nurjalla nurin nostaen joka toisen, joka toinen neulotaan nurin ja neulon oikean puolen oikeaa. Lopputulos on yhtä kestävä ja samannäköinen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...