tiistai 30. maaliskuuta 2010

Ikävä

Amanda lähti pääsiaisenalusviikoksi mummolaan. Oleme siis V:n kanssa kahdestaan 4 yötä. Minulla on hirveä ikävä tyttöäni jo kahden yön jälkeen. Tässä muutama hassu tapaus joita olen muistellut ikävissäni. Tosin eivät nämä taida näin kirjoitettuna kauhean hauskoilta kuulostaa.

Leikimme tytön kanssa ensimmäisiä kertoja piilosta. Siis siten, että toinen laskee ja toinen menee sillä aikaa piiloon. Ohjeet ja ideat oli saatu eräästä lastenkirjasta, joten kuvittelin idean olevan selvä. Tyttö keksi, että keittiön pitkän, melkein lattiaan asti yltävän verhon takana on hyvä piilopaikka. Kun olin laskenut ääneen kymmeneen, kuului samoin tein verhon takaa innostunut kiherrys. Leikimme uudelleen ja taas verhon takaa kuului innostunut kiherrys. Ehdotin tytölle, että etsisi uuden piilon seuraavaksi kerraksi. Vielä kolmannellakin kerralla tyttö kihersi verhon takana. Hän ei kuitenkaan halunnut alkaa vuorostaan etsijäksi, joten minä laskin taas. En löytänytkään tyttöä neljättä kertaa verhon takaa, eikä kiherrystäkään kuulunut mistään. Aikani etsittyäni, tyttö pomppasi meidän sängystämme peiton alta ja hihkaisi "YLLÄTYS!". Hyvin hämätty äitiä luulemaan, ettei muka tiedä miten tätä leikkiä pitäisi leikkiä.

Väsyneenä työpäivän jälkeen olisin halunnut istahtaa hetkeksi juomaan teetä ja lukemaan päivän postit, kun tyttö vaati minua leikkimään. Yritin ensin vedota, että ei äiti nyt jaksa, äiti tulee kohta. Tyttö jatkaa vaatimista ja vetää minua kädestä mukaansa. Yritän vielä vedota, että äidin pitäisi laittaa ruokaa ja siivotakin hieman, kun tyttö tokaisi kirkkain silmin ja hymyillen " Isi voi laittaa ruokaa ja siivota, äiti tulee leikkimään!"

Päiväkodissa kerrotaan mitä kummallisimpia tarinoita. Hoitajilla on hauskaa, mutta huomaan heidän välillä hieman varmistelevan, mitä noiden tarinoiden takana on. Eräänä aamuna tyttö oli kertonut täysin vakavalla naamalla, kuin isi vie meidän aina töihin. Isi vie meidät aina autolla töihin. Ensin viedään Amanda, sitten isi vie äidin töihin ja sitten isi ja naapurin tyttö menevät yhdessä isin töihin. Mikä ihmeen naapurin tyttö?

Ruokakaupasta tarvitaan aina perunoita, porkkanoita ja sipuloita!

Jokaiseen hänestä mainittuun adjektiiviin pitää vastata sanoilla "itse olet!. Hupsu tyttö. Itse olet hupsu. Taidat olla väsynyt? Itse olet väsynyt! Äidin rakas. Itse olet rakas!

Kirjastosta löytyi lastenkirja nimeltä Voi Boris! Boris on harmaakarhun poikanen joka suuren kokonsa vuoksi pelottaa luokkakavereita ja kun luokan opettaja on karhua polveen asti ulottuva kanarouva, hän huokaa kirjan jokaisella aukeamalla Voi Boris!. Tyttö ihastui kirjaan niin että sitä luettiin monta kertaa saman päivän aikana. Pari päivää myöhemmin tytön nallekarhu oli himan hukassa, eli siis löytyikin oman sängyn sijasta vanhempien sängystä. Nallen löytäessään tyttö huokasi raskaasti ja tuumi Voi Boris!

Olimme Helsingissä tapaamassa toisia isovanhempia ja matkustimme raitiovaunulla keskustasta Messukeskukseen. Oli todella inhottava ilma, tuulista ja satoi vettä. Tyttö istui ratikassa rattaissaan paikalla jossa oli melkein lattiaan asti ulottuva ikkuna, josta hän innoissaan katseli maisemia. Parin korttelin jälkeen hän alkoi laulaa bussilaulua ja jumittui säkeistöön pyykijät pyyhkivät viu viuh viuh, koko päivän. Kovaa ja korkealta tapansa mukaan. Harvoin ihmiset astuvat sateeseen yhtä hyväntuulisina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...