keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Kun lapsi sairastaa, osa 2

Kovin pitkäänpä meillä ei pysytty terveenä. Sunnuntai-iltana tytölle nousi yhtäkkiä korkea kuume, joka onneksi laski jo seuraavana aamuna, mutta toi mukanaan ilkeän nuhan ja kovan yskän. Maanantaina kuume alkoi kyllä herkästi kohota, jos muksu vähänkään kehitti vauhtia ja niinpä päivä menikin lukiessa ja katsellessa leffoja. Tiistaina kuume oli jo poissa, mutta tyttö niin väsynyt ja puolikuntoisen oloinen, että jäätiin vielä kotiin. Mikään ei kuitenkaan pidellyt häntä enää aloillaan. Ennen aamu seitsemää olin ehtinyt pitää kovan puhuttelun aiheesta hellan säätimiin ei saa koskea!, kun tyttö oli onnistunut huomaamattani saamaan sekä uunin, että kaksi levyä päälle. Onneksi liedellä ei ollut mitään. Ennen aamu seitsemää ehdin pitää tiukan puhuttelun myös aiheesta muovipussia ei saa ikinä laittaa päähän. Mikään ei pitänyt muksua paikoillaan. Ei leffat, ei kirjat, edes lauluhetki, joka normaalisti ei ole koskaan tarpeeksi pitkä, ei pysäyttänyt lasta kuin vartiksi. Ruoka ei maistunut, kun ei malttanut syödä ja päiväunillekaan ei olisi millään huvittanut mennä. Tunnin yrittämisen jälkeen, kun lapsi oli jo aivan yliväsynyt ja silmät alkoivat kiiltää siihen malliin, että lämpö alkaa nousta, kaivoin matkasängyn esille ja vein lapsen "retkelle". Matkasängyn korkeiden reunojen yli ei niin vain pääsekään juoksemaan ympäri kotia, ja hyvin nopeasti tyttö nukahti nukkuen todella pitkät, mutta levottomat unet. "Retkieväät" päiväunien jälkeen maistuivat jo hieman paremmin. Iltapäivälä muksu itsekin jo tuumi, että mennäänhän huomenna päiväkotiin.

Eniten minua kyllä ihmetytti työantajien suhtautuminen sairaspoissaolohin. Mieheni on nyt ollut yhteensä yhden kokonaisen päivän ja kaksi puolikasta päivää pois töistä lapsen sairauden vuoksi. Siis koko työhistriansa aikana. Olkoonkin, että ne sattuivat noin peräkkäin, mutta minusta se on silti todella vähän parivuotiaan lapsen sairasteluiksi. Silti hänen pomonsa näki aihelliseksi huomuttaa, että niitä poissaoloja voisi kyllä jakaa vaimon kanssa. Minun pomoni taas toivotteli pikaista parantumista mutta silti sanoin "parannelkaa rauhassa". Minulla tosin eilinen oli ensimmäinen poissaolo lapsen sairauden vuoksi. Ainakaan tämä ero ei selity naisvaltaisella työpaikkalla, mutta onko tuo yksityisyrittäjällekään oikeasti asiallista? Mies kuitenkin hoiti sovitut tehtävät ja kysyi ennen kuin ilmoitti poissaolostaan, että olisiko jokin homma mihin häntä ehdottomasti tarvitaan. Hän oli koko ajan tavoitettavissa ja itseasiassa hoiti toimistohommia kotona. Ja kun meidän lapsi ihan oikeasti sairastelee todella vähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...